Olen jo yli puoli vuotta ollut ihastunut mun parhaaseen miespuoliseen ystävään. Olemme liikkuneet samassa lukio porukassa jo yli vuoden ajan, mutta vasta tämän vuoden alussa (myös ihastumisen alkuaikoina) aloimme liikkumaan paljon myös kahdestaan. Olin kuitenkin sillä hetkellä liian arka kertomaan tunteistani. Nyt tapailumme on vähentynyt, mutta ystävyyssuhteemme sen sijaan syventynyt niin, että minusta tuntuu kuin voisin kertoa kaiken mahdollisen itsestäni tälle pojalle. Luotan häneen 100%. Olisin myös vihdoin valmis kertomaan jo pitkään jatkuneesta ihastuksestani, mutta matkassa on pari mutkaa. Siis jos oletetaan että tunteet ovat molemman puoleisia. Helpommalla päästäisiin, jos hän ei tuntisi samoin minua kohtaan. Voisimme unohtaa kaiken ja jatkaa entiseen malliin vain ystävinä.
Ensinnäkin valmistuimme kumpikin tänä keväänä, mikä tarkoittaa sitä, että minä lähden mahdollisesti ensi vuonna opiskelemaan hyvin kauas Etelä-Suomeen ja hän vastaavasti armeijaan Pohjois-Suomeen. Tapaaminen säännöllisesti olisi siis hyvin vaikeaa, jopa lähes mahdotonta. Toisaalta voi myös olla, etten saa opiskelupaikkaa vielä ensi vuodelle, jolloin välimatka ei olisi niin suuri ongelma.
Toiseksi ihastukseni on lähdössä pian ulkomaille yli 2vk ajaksi. Hän odottaa reissua innolla, sillä tapaa siellä paljon vanhoja ystäviään. En tahdo, että hänen hartaasti suunniteltu reissunsa menee pilalle takiani. En tahdo hänen miettivän minua/sanomisiani liikaa reissun aikana, vaan nauttivan ajasta ystäviensä seurassa sydämensä kyllyydestä.
Ulkomaanreissun jälkeen ihastukseni ehtii olla nykyisessä kotikaupungissamme noin viikon, kunnes armeija ja ensimmäinen lomaton 3vk alkaa. Joten kaiken tämän takia yhteinen aikamme ja kasvokkain näkeminen kesän aikana tekee tiukkaa.
Joten ottaen huomioon kaiken tämän, tulisiko minun kertoa ihastuelleni tunteistani häntä kohtaan? Mitä jos hän tuntee samoin ja minua harmittaa vietävästi, etten ole saanut suutani auki aijemmin. Eihän suhdetta voi aloittaa näin epävakaissa oloissa, vai voiko? Mitä kaverisuhteellemme tapahtuu hänen vastatessa myönteisesti/kielteisesti? Tulisiko minun odottaa kesän loppuun asti ja kertoa tunteistani vasta silloin? Haluaisin kuitenkin sanoa hänelle ennen lähtöä, kuinka pahalta näin pitkä ero tuntuu ja kuinka tulen ikävöimään häntä ja hänen kanssaan vietettyä aikaa. Kertoa, kuinka tärkeä hän todellisuudessa on minulle. APUA
Ensinnäkin valmistuimme kumpikin tänä keväänä, mikä tarkoittaa sitä, että minä lähden mahdollisesti ensi vuonna opiskelemaan hyvin kauas Etelä-Suomeen ja hän vastaavasti armeijaan Pohjois-Suomeen. Tapaaminen säännöllisesti olisi siis hyvin vaikeaa, jopa lähes mahdotonta. Toisaalta voi myös olla, etten saa opiskelupaikkaa vielä ensi vuodelle, jolloin välimatka ei olisi niin suuri ongelma.
Toiseksi ihastukseni on lähdössä pian ulkomaille yli 2vk ajaksi. Hän odottaa reissua innolla, sillä tapaa siellä paljon vanhoja ystäviään. En tahdo, että hänen hartaasti suunniteltu reissunsa menee pilalle takiani. En tahdo hänen miettivän minua/sanomisiani liikaa reissun aikana, vaan nauttivan ajasta ystäviensä seurassa sydämensä kyllyydestä.
Ulkomaanreissun jälkeen ihastukseni ehtii olla nykyisessä kotikaupungissamme noin viikon, kunnes armeija ja ensimmäinen lomaton 3vk alkaa. Joten kaiken tämän takia yhteinen aikamme ja kasvokkain näkeminen kesän aikana tekee tiukkaa.
Joten ottaen huomioon kaiken tämän, tulisiko minun kertoa ihastuelleni tunteistani häntä kohtaan? Mitä jos hän tuntee samoin ja minua harmittaa vietävästi, etten ole saanut suutani auki aijemmin. Eihän suhdetta voi aloittaa näin epävakaissa oloissa, vai voiko? Mitä kaverisuhteellemme tapahtuu hänen vastatessa myönteisesti/kielteisesti? Tulisiko minun odottaa kesän loppuun asti ja kertoa tunteistani vasta silloin? Haluaisin kuitenkin sanoa hänelle ennen lähtöä, kuinka pahalta näin pitkä ero tuntuu ja kuinka tulen ikävöimään häntä ja hänen kanssaan vietettyä aikaa. Kertoa, kuinka tärkeä hän todellisuudessa on minulle. APUA
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä siulta iteltäs tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta