2-vuotias poika käyttäytyy aggressiivisesti minua (äiti) ja isäänsä kohtaan erittäin paljon. Repii hiuksista, hakkaa, raapii naamaa ja puree. Mikään ei auta, luulee leikiksi, kun kielletään ja tilanne yltyy. Naurattaa vain, kun yritämme torua. Jäähyt ei auta, koska on niin vilka tapaus, ettei yleensäkään pysy sekuntia enempää paikallaan. Omaan huoneeseen en halua häntä laittaa rauhoittumaan, koska mielestäni se on palkinto, kun pääsee samaan huoneeseen missä on lelut. Emme käytä ruumiillista kuritusta, mutta ajatuksia on tullut mieleeni, että onko minun vain alistuttava lapseni pahoinpitelylle, koska en saa sitä loppumaan ja lapseen ei saa koske?
Olemme miettineet toisen lapsen hankkimista, mutta olen alkanut pelkäämään, että menetän mielenterveyteni jos toinen lapsi on samanlainen. Tunnen päivä päivältä enemmän olevani huono äiti ja epäonnistunut kasvattajana. Ja kyllä, poika leikkii paljon ulkona, eli saa energiaa purettua, ei selvästi tarpeeksi, mutta en voi antaa hänen olla yötä päivää leikkimässä, koska en itse jaksa sitten.
En tiedä mitä hain tällä. Kenties tukea, että joku kertoo milloin tämä loppuu? En jaksaisi enää itkeä joka ilta miehelleni hänen tullessaan töistä, kuinka väsynyt olen ja joka paikkaan sattuu.
Olemme miettineet toisen lapsen hankkimista, mutta olen alkanut pelkäämään, että menetän mielenterveyteni jos toinen lapsi on samanlainen. Tunnen päivä päivältä enemmän olevani huono äiti ja epäonnistunut kasvattajana. Ja kyllä, poika leikkii paljon ulkona, eli saa energiaa purettua, ei selvästi tarpeeksi, mutta en voi antaa hänen olla yötä päivää leikkimässä, koska en itse jaksa sitten.
En tiedä mitä hain tällä. Kenties tukea, että joku kertoo milloin tämä loppuu? En jaksaisi enää itkeä joka ilta miehelleni hänen tullessaan töistä, kuinka väsynyt olen ja joka paikkaan sattuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vielä lisätäkseni, poika syö ihan normaalisti. Vältämme sokeria. Eli siitä tuskin on kyse