Ei vapaaehtoinen vaan TUKIHENKILÖ

Kaupalliset järjestöt, kuten Pesäpuu osaavat nämä kikkailut. Yksi esimerkki siitä on nimikkeiden vaihtaminen tarvittaessa: milloin on kokemusasiantuntija, milloin sama henkilö onkin asiantuntija, milloin on Peppi -hankkeen vapaaehtoinen, milloin se kiepsautetaankin TUKIHENKILÖKSI.

Kaupallisen lastensuojelujärjestön on kuitenkin tarkoitus mielistellä virallista järjestelmää sossuineen ja sijaisvanhempineen. Sijoitetut lapset ja näiden lähipiiri eivät ole järjestöjen ensisijaisia tuettavia.

Varoitan vaan, että näistä Voikukkien ja Pesäpuun TUKIHENKILÖISTÄ halutaan lisäkulissia viranomaisten usein välinpitämätöntä työtä peittelemään ja tukemaan. Voikukkia -järjestöä hallitsevat viranomaiset ja jotkut kiltit, tunnolliset asiakkaat ovat alkaneet heidän käsikassarakseen toteuttamaan heidän toiveitaan. Eli osa asiakkaista on kaapattu viranomaisten puolelle toisia asiakkaita vastaan.

Varoitan vaan, että vapaaehtoiset ja heistä väännetyt TUKIHENKILÖT eivät välttämättä havaitse sijaisperheissä harjoitettavaa kaltoinkohtelua, vaan toimivat ikään kuin kulissina vääristyneessä järjestelmässä. Kun valvontaviranomainen kysyy, onko sijaisperheessä kaltoinkohtelua, vastaa pikku TUKIHENKILÖ: "EI TODELLAKAAN!" Ja totuus onkin valitettavasti aivan muuta. Pienet kiltit tyttöset on opetettu näkemään sijaisperheet hyvyyden kehtoina ja sijoitettujen lasten omat sukulaiset pahuuden airueena. Miksi järjestöt tukevat edelleen DIKOTOMISTA järjestystä. Eli hyvät viranomaiset ja sijaisvanhemmat ja tukihenkilöt ja pahat asiakkaat. lapset ovat vaan tekosyy, millä nämä järjestöt keräävät rahaa.