Onko jotain vielä tekemättä?

On minulla tekemättä vielä yksi asia, se on kysymys sinulle. Jätit kertomatta kuinka kävi kun menit kosaisemaan karkauspäivänä, karkasiko sulho, taas kerran?

Haluaisin päästä oikein laadukkaalla pyörällä kerran elämässäni lenkille ja se laskuvarjohyppy on tekemättä.

Rinkkareisu vaimon kanssa kahdestaan pallon ympäri ilman aikataulua. Mahdollisimman paljon paikallisia kulkuvälineitä käyttäen.
Kun sen valmistelu tosimielesä alkoi, puuttui sukupolven yli hypännyt geneettinen häiriö vaimoni kohdalla peliin ja pallon kiertäminen vaihtui kiertomatkoihin ja risteilyhin.

Saabilla ehdin lentämään kakkosena ja samalla reisulla luvattiin vastaava taivasosuus fouga magisterilla mutta jäipä toteutumatta.
Varsinainen pilotti hoiti nousun ja laskeutumisen. 800m:n korkeudessa oli alkeiskoulukoneella varaa virheiiinkin.

Saab tavoitti vain 3G ja -1G (muistaakseni). Fougalla olisi päässyt 5,5G ja -3G jotka ovat jo toista.

Olen toipunut pettymyksestä.

Sveduissa 60-luvulla pari vuotta ajettu Amazon toiveissa mutta vanhempaan kuplaan oli tyytyminen. Sitten kun jonkun volvon tai porshen olisi pystynyt hankkimaan muusta tinkimättä niin se ei enää ollutkaan tärkeä.
Ilmeisesti muille toiveille on käynyt samoin.

Hassua ettei tule mieleeni mitään mitä halajaisin tehdä ja mitä en pystyisi toteuttamaan. Tylsääköhän tämä mun loppuelämäni, kun ei ole mitään mitä kurkottaa.

paljon sain, paljon jäi tekemättä,
jospa voitan lotosta ennen kuolemaa, rakentaisin uutta ja nauttisin elämästä.

--
alotukseen:

VOIIIIIIIH,,,, minä ku tahtoisin vielä vaikka mitä,
muttaku rahat loppu,
kuntoki aivan lopussa,
EI jaksa fyysisesti enää mitään suuria,
mutta ON vain SUURIA AJATUKSIA,
niitä vielä jaksaa luoda ja haaveilla vaikka kuun taivaalta,
oijoi ku voittais lotosta,
rakentaisin, matkustelisin, rahaa tuhlaisin, töitä antaisin työttömille,
rahaa ripottelisin vähän jokapaikkaan,
paikallani en pysyisi,
vauhtia riittäisi,
joku tarttuis kyytiinki,
paljon jää saamatta ennen kuolemaa,
maailmaa en ehtis tehdä valmiiksi,

Kuolemanodotus on kammottava ilmaisu, varsinkin, kun itse on vähän niin kuin jatkoajalla.
Meikäläisen toiveet on niin matalalla, ettei niitä tänne täydellisten ihmisten ilmoille paljon tohdi laittaa, nauretaan vielä.
Onhan ne naiset mukavia, mutta en ole ajatellut kosia ketään, enkä odota kenenkään kosivan, se oliskin jo vaikeempi asia. Se elämä menee monimutkaiseksi, enkä oikein usko, että kaikki kokemukset aina niin tavoiteltavia.
Jos sitä kuolemanodotustunnemaa vois sillä siirtää, kun kaivurin oon ajatellu uusia, ja siihen hakkuulisälaitteet, niin tiedä jos tulojakin tulee.
Niin, no joo, onhan minulla uusi alumiinivene ja perämoottori, mutta ei sitä vielä ole vedessä käytetty, kohta Juhannus käsillä, kun tuo aika ei riitä.
Uistelu on nyt muotia, jos sitä kokeilis, Se vaan vie niin paljon aikaa.

Haluaisin kiivetä uudelleen Kilpisjärven mahtavan Saanan laelle.

En ole koskaan harrastanut peräsuoliseksiä enkä ryhmäseksiä, enkä haluakaan...
Kuika moni täällä on harrastanut kyseisiä toimintoja?

Haluaisin nähdä lapsenlapsen hapsen.

On. Ihan hirveä määrä lauluja on vielä laulamatta.

Uskoisin minulla olevan paljonkin enemmän sellaista mikä on tekemättä kuin tehtyä.
Tiskaaminenkin kesken. Aloittanut kyllä olen.

Onnellisuus- ja hyvinvointitutkijat kertovat, että unelmat ja tulevaisuuden visiot kantavat ja ilman niitä arki alkaa käydä harmaan tylsäksi. Näin äkkiä, ei tule mieleen mitään suurta unelmaa ja tavoitetta, mikä pitäisi vielä toteuttaa. Arkeni on niin monipuolista ja vaihtelevaa, ja sitä rutiininomaista elämää ei ole päässyt syntymään. Tosin viikossa näyttää olevan runko, että teen tietyt jutut samoina päivinä, on vapaaehtosityövuorot, käyn yleensä samoina päivinä sen ja sen luona, mutta yhtään päivää ei ole samanlaista. Ei minulla ole mitään jyrkkää kaavaa. Saattaisi olla ihan kiva, jos se jokin haave tai kaukounelma olisi, mikä se sitten olisi.
Olen alkanut nyt 60-kymppisenä satsata määrätietoisesti fyysisen kunnon ja terveyden ylläpitoon. Ehkä se unelma onkin, että saan elää mahdollisimman omatoimista ja itsenäistä elämää kodissani. Kun on vielä ikään nähden hyvä terveys jäljellä, niin sitä on helppo pitää yllä liikunnalla, levolla, ja ravinnolla ja olemalla sosiaalinen. Ja kyllä varmaan aivojumpasta käy kirjoittelu kanssanne tälläkin palstalla.
En ole paljoa matkustellut edes kotimaassa, joten pitäisikö alkaa osallistumaan ihan oikeasti eläkeläisten retkiin.

Olen lapsesta asti halunnut käydä päiväntasajan alapuolella.
Sekin on tehty kahdesti Etelä-Amerikassa ja Australiassa. Lämmintä oli liiaksikin ainakin silloin kun olin siellä. En huomannut että vesi olisi pyörinyt viemäriin mennessään päinvastaiseen suuntaan. Aurinko oli lähes pään yläpuolella päivällä, myös tähtitaivas on erilainen. Vuoksi ja luode hyvin voimakkaat molemmissa kohteissa. Näistä ja monesta muusta olin kuullut ennen reissua. Olihan siellä paljon muutakin, lapsena nämä asiat askarruttivat.
Ihmiset on aika samanlaisia sielläkin, eli kaikenlaista tyyppiä on joukossa.
Voisin käydä Australiassa uudelleen, lento on kovin pitkä ja raskas.
Olen toteuttanut lähes kaikki haaveeni, nyt on kotona paras, tykkään jopa vuodenaikojen vaihtelusta, en vaihtaisi ilmastoamme tropiikkiin.
Tavallisessa elämässä vaatimukseni ovat vaatimattomat, en ole tarvetta näyttää kenellekään mitään.
Voisin vielä kävellä alttarille rakkaani kanssa, se vain on jäänyt, ihan hyvä näinkin, ei kai elämä siitä miksikään muuttuisi

Toivottavasti jäisi paljon kesken ja tekemättä sillä se tietäisi sitä, että saisin kaatua saappaat jalassa, yks kaks ja siitä tykkäisin.
Kaiken sen mitä mahdollisuuksien rajoissa on toteutan ja muuta vain haaveilen ja uneksin. Mutta joskus jokunen voi niistäkin toteutua.

Kuolema tulee joka tapauksessa ja sitä ei tarvitse asettautua odottamaan. Voi tulla aika pitkäksi tai sitten ei. Joku projekti minulta ainakin tulee jäämään keskeneräiseksi. Puut on istutettu, lapset tehtyä ja kirjaa en taida viitsiä kirjoitta, kuha blogaan....
Pienemmistä projekteista on nyt menossa kasvimaan ja pihapuuhastelujen ohella pienimuotoinen kirppiskaupustelu lauantaisin ja nyt lähdetään ostaanmaaleja jos laitettaisi olkkari vähän siistimmäksi ja vedettäis vaikka pari kerrosta valkosta maalia kirjavien 50-luvun tapettien päälle....sitten vois ehtiä vielä vaihtaan tahraisen ja rikkinäisen muovimaton tummaan laminaattiin (olin suunnitellut parkettia, mutta taidan olla liian pihi ja kyllä se laminaattikin meidän ajan tässä kestää).