Onko toinen kierros onnellisempi

On se. Miehen eka liitto kesti 5 vuotta, ja nyt tämä meidän liitto on kestänyt 8 vuotta, joten on se onnelisempi. Luulen että ekat on vaan harjoitteluvaihe-liittoja eikä niitä oteta vakavasti.
Toinen on jo parempi kun tietää miten mies käyttäytyy perheellisenä ja lapsetkin isoja ettei tarvi hoitaa niin paljon, jos ei uusia ole. Eikä ne ekan liiton lapset ole häiritsemässä joka päivä ja niistä pääsee eroon helposti.
Toka liitto on vahvoilla kun kaksi aikuista saa olla paljon keskenään ja lapset jo kasvatettu, mitä nyt joskus saa rähistä heille, mutta jos ei toimi voivat lähtä pois.
Jotenkin helppoa.
Vaikka vein ns toisesta perheestä miehen, niin meidän tapauksessa se oli onnenpotku meille molemmille.

Ohhoijaa näitä provoja.. Alku ihan ok, mutta loppua kohti meni kyllä melko soopaksi.

No, yleisesti ottaen: ensimmäisestä avioliitosta iso osa päättyy eroon, mutta toisesta avioliitosta vielä suurempi osa päättyy eroon. Yksi yleisimmistä syistä on, että on menty uuteen suhteeseen liian pian, ja väärillä odotuksilla. Kolmas avioliitto sen sijaan kestää yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ensimmäinenkin. Neljäs liitto on kuitenkin se, joka kaikkien suurimmalla todennäköisyydellä sitten ihan oikeasti jo kestää, ja päättyy eroon vain harvoin.

Minun lyhyt liitto nuorena oli lapseton. Ero tuli pian. Toinen liitto kesti pidempään, n. 10v, mutta ero tuli kun luottamus puuttui. Kolmas liitto oli näistä surkein. Vain muutaman vuoden kesti. Järkyttävä kokemus. Toisaalta, se opetti ja kasvatti eniten... Tuon jälkeen oppi myös olemaan yksin. Neljättä kertaa en ole naimisiin vielä mennyt, mutta lasken nykyisen suhteeni aiempiin pitkiin suhteisiin verrattavaksi. Avoliittoa on nyt takana 15 vuotta, ja mies on sanonut että vihille "pakottaa" kun 20v tulee täyteen ;). Sanoisin että tämä neljäs suhteeni on ylivoimaisesti tasapainoisin, onnellisin ja molempia osapuolia kunnioittavin. Tässä suhteessa on vihdoin sitä aitoa rakkautta kahden aikuisen välillä, sekä pohjatonta rakkautta myös molempien lapsia kohtaan. Lapset on jo aika lähelle aikuisia, mutta kotinurkissa vielä vanhinta lukuunottamatta. 17v, 18v ja 20v.

Minä en ole koskaan kenenkään toisen suhdetta rikkonut, enkä ole itse koskaan pettänyt. Mielestäni kolmannen osapuolen rooli on yhtä väärä kuin pettäjän rooli. En siis suosittelisi suhteisiin ylimääräiseksi pyöräksi. Se on surkea lähtökohta parisuhteelle. Toinen puolisoni aikoinaan lähti toisen naisen kelkkaan heti, lennosta, pettämisen jälkeen. Kesti sitä ehkä 7 vuotta tai sitä luokkaa, en muista. Mutta exä mainitsi jo liiton aikana, että luottamusta ei heidän välillä ollut. Se suhteen alku oli syönyt sitä. Liitto päättyi lopulta oman mahdottomuuteensa.

Suosittelisin myös pitämään mahdollisimman asialliset ja ok välit lasten vanhempiin. Riitelyssä ei ole mitään iloa. Vaikka exän kanssa ei kaikesta voi olla samaa mieltä, niin silti voi tulla toimeen.

Kyllä on toinen parempi. Ekat on knipottajia ja tekee niitä lapsia jotta saa elarit. Toinen vaimo sitten kasvattaa ne miehen lapset kun exä ei jaksa. oinen pan perempi siksi se kestääkin kauemmin. Uusi vaimo on kyllä rahansa ansainnut.