Alakerran perhe viettää täyttä elämää aina siihen saakka, kun menevät nukkumaan; hiljaisuus alkaa meillä kello 22, mutta perhe useimmiten menee nukkumaan kahdentoista/yhden maissa. Lapset kiljuvat, tappelevat, tömistelevät, heittelevät tavaroita jne. ja tietysti heidän kaksi koiraansa haukkuvat siinä mukana. Koirat muuten vaikuttavat hyväkäytöksisiltä, mutta ymmärrettävästi alkavat haukkua lasten leikkien myötä. Koiria viedään myöhään illalla ulos ja jos lapset menevät, ovia paiskotaan rappukäytävässä. Ovia ja laatikkoja yms. paiskotaan sisätiloissa ja aikuiset puhua pälpättävät suureen ääneen. Pyykkiä tietysti myös pestään vielä yöllä, vaikka ovat työttömiä ja päivät kotona (ymmärrän jos on vaikka ripuli, että täytyy pestä jotain pyykkiä, mutta ei heillä nyt aina voi olla).
Kauhean mukavia ovat. Ensin ajattelin, että he eivät ehkä tiedä hiljaisuuden alkavan klo 22 (muuttivat n. 1,5 kuukautta sitten) ja siirsin järjestyssääntöjä ilmoitustaululla näkyvänpään kohtaan. Sitten puhuin heille asiasta. Viimeksi toissayönä menin heille puhumaan rappukäytävään ja selitin, että haluaisin nukkua jo tähän aikaan ja kaikki äänet heiltä kuuluvat minulle. Hirveän ymmärtäväisiä he olivat, mutta eipä meno siitä hiljentynyt. Enkä jotenkin tajua, miten he voivat sanoa, että "Joo aivan kaikki kuuluu sanotaan lapsille", kun he elävät ihan samalla lailla kuin päivälläkin. Itse asiassa he useimmiten pitävät iltaisin kovempaa meteliä kuin päivällä, jostain syystä (osittain tietysti tuntuu siltä sen takia, että muu talo on hiljaa).
Tänään ilmoitin asiasta isännöitsijälle. En todellakaan mitään "virallista valitusta" tehnyt, mutta pyysin ilmoittamaan perheelle, että hiljaisuus on kello 22. Sanoin vielä, että minun puolestani saavat painaa ja tömistää koko päivän 7-22, kunhan se yörauha annetaan. Saa nyt nähdä miten käy. Pidän peukkuja, mutta minun on todella vaikea uskoa muutokseen, kun ei oman pyynnönkään jälkeen mikään ole muuttunut. He eivät vaan jotenkin tajua, miten se huuto kuuluu asunnosta toiseen. Heillä on naapureinaan vain minut ja eräs mies ja tiedän, että meiltä kummaltakaan ei kuulu mitään ääniä (vessan veto pois luettuna) kymmenen jälkeen. Sitä mietin, että kun ei muualta mitään kuulu heille, niin eivätkö he sen takia tajua huonoa äänieristystä? Mutta pitäisi aikuisten se ymmärtää, kun on sanomassa käyty asiasta. Itse en voi pitää meteliä vain "näyttääkseni heille", koska en oikein itsekseni viitsi turhaan mekastaa ja minulla on kolme muutakin naapuria, joita ajatella.
Tulin purkamaan sydäntäni. Paukut ovat vähissä, koska en todellakaan aio ryhtyä muihin toimiin kuin huomauttamiseen. Mietin vain tässä, että jos meno ei muutu, niin laitanko kirjeen postiluukusta vai mikä kannattaisi. Haluaisin pysyä hyvissä väleissä pienessä kerrostalossa, mutta vielä enemmän haluan nukkua öisin.
Kauhean mukavia ovat. Ensin ajattelin, että he eivät ehkä tiedä hiljaisuuden alkavan klo 22 (muuttivat n. 1,5 kuukautta sitten) ja siirsin järjestyssääntöjä ilmoitustaululla näkyvänpään kohtaan. Sitten puhuin heille asiasta. Viimeksi toissayönä menin heille puhumaan rappukäytävään ja selitin, että haluaisin nukkua jo tähän aikaan ja kaikki äänet heiltä kuuluvat minulle. Hirveän ymmärtäväisiä he olivat, mutta eipä meno siitä hiljentynyt. Enkä jotenkin tajua, miten he voivat sanoa, että "Joo aivan kaikki kuuluu sanotaan lapsille", kun he elävät ihan samalla lailla kuin päivälläkin. Itse asiassa he useimmiten pitävät iltaisin kovempaa meteliä kuin päivällä, jostain syystä (osittain tietysti tuntuu siltä sen takia, että muu talo on hiljaa).
Tänään ilmoitin asiasta isännöitsijälle. En todellakaan mitään "virallista valitusta" tehnyt, mutta pyysin ilmoittamaan perheelle, että hiljaisuus on kello 22. Sanoin vielä, että minun puolestani saavat painaa ja tömistää koko päivän 7-22, kunhan se yörauha annetaan. Saa nyt nähdä miten käy. Pidän peukkuja, mutta minun on todella vaikea uskoa muutokseen, kun ei oman pyynnönkään jälkeen mikään ole muuttunut. He eivät vaan jotenkin tajua, miten se huuto kuuluu asunnosta toiseen. Heillä on naapureinaan vain minut ja eräs mies ja tiedän, että meiltä kummaltakaan ei kuulu mitään ääniä (vessan veto pois luettuna) kymmenen jälkeen. Sitä mietin, että kun ei muualta mitään kuulu heille, niin eivätkö he sen takia tajua huonoa äänieristystä? Mutta pitäisi aikuisten se ymmärtää, kun on sanomassa käyty asiasta. Itse en voi pitää meteliä vain "näyttääkseni heille", koska en oikein itsekseni viitsi turhaan mekastaa ja minulla on kolme muutakin naapuria, joita ajatella.
Tulin purkamaan sydäntäni. Paukut ovat vähissä, koska en todellakaan aio ryhtyä muihin toimiin kuin huomauttamiseen. Mietin vain tässä, että jos meno ei muutu, niin laitanko kirjeen postiluukusta vai mikä kannattaisi. Haluaisin pysyä hyvissä väleissä pienessä kerrostalossa, mutta vielä enemmän haluan nukkua öisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ne on nuoremmat nykyään sellasia ettei olla työtä tehty, niin ei ne ymmärrä enää mistään kellonajoista.
Nää on näitä syrjäytyneitä ja kaikki elämärytmi on ihan sekaisin. Kukaan ei ole käynyt ikinä päivätyössä niin mistä ihmeestä niille olisi vuorokausi rytmiä kehittynyt. Sossusta käydään tienaamassa elanto ja silti pitää oikein perhe perustaa sillä onhan se jokaisen oikeus ja lapsilla saa enemmän sossusta rahaa kuin sinkkuna.
Vaikea tilanne a väleissä ei voi pysyä millään keinolla jos aikoo huomauttaa hiljaisuudesta tietyyn aikaan. Minä en jaksa edes päivä kiljuntaa kuunnella ja on mennyt välit, uhkailujakin on tullut, Vanhemmille on helpompaa kun ei kasvata kakaroitaan vaan antaa huutaa kurkkutorvi suorana. Aivan uusi ilmiö näkyy yleistyvän että lapsi tappaa vanhempansa. Olisikohan syynä ettei lasta kouluteta kasvateta koskaan vaan se saa tehdä ihan mitä lystää. Jos naapurit puuttuu asiaan niin saa kaikki vihat päälleen luonnollisesti ja sitähän on koettu. Minä kestän ja teen niin kuin järki ja sielu sanoo.