Neuvon kapia Hyvässä vain

Tuossa toisessa ketjussa jossa asiaa sivuttiin, juuri kommentoin tuota, että tämä UPI:n johtaja sai lähteä, tai ymmärsi lähteä, kun sai varoituksen liiallisen viinan käytön takia. Näin muistelen. Jotain muutakin kähinää siellä oli. Laittoivat miehen eläkkeelle kun ei pärjännyt alaistensa kanssa ja ryyppäsi liikaa.

Kyllähän tuo Tuomiojan palkitseminen jo tuolloin nähtiin puhtaasti poliittisena. Kirjallisia arvoja Tuomiojan teoksella ei ole, eikä siinä tuotu esiin mitään historiallisesti uutta.

Kapi on sen verran yksikertainen, että pitää tuollaistakin teosta merkittävänä. Vai olisiko se vaan niin, että kapi punikkina pitää kaikkia punikeista myötäsukaan kertovia kirjoja merkkiteoksina.

"Mutta typerykseksi ei voida sanoa miestä, joka on mm. valtiotieteiden tohtori, ekonomi ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Poikkeuksellisen pitkän uran hän jo tehnyt politiikassakin, taitaa olla pitkäaikaisin ulkoministeri. Ja kaiken tuon ohessa hän on ehtinyt ja jaksanut punnertaa aivan mahtavan kirjallisen tuotannonkin, josta osan olen minäkin lukenut. Tämä Wikipediasta:

>>Tuomioja sai vuoden 2006 Tieto-Finlandia-palkinnon Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoitetusta teoksesta Häivähdys punaista. Teos on kaksoiselämäkerta Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta. Tuomiojan aikaisempaan tuotantoon kuuluvat muun muassa elämäkerrat K. H. Wiikistä, Sakari Tuomiojasta ja Pekka Kuusesta sekä Suomen ulkopolitiikkaa käsittelevän kirja Suomen ulkopolitiikka Anno 2004. Vuonna 2010 Tuomiojalta ilmestyi Viron merkkimiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin elämäkerta Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys<<

Täällä lyödään helposti typeryksen leimoja ihmisiin, joiden kanssa ei olla samaa mieltä. Nuo leimakirveet kuitenkin tietänevät itsensä noita leimaamiaan vähäisemmiksi, ja katkeransorttisella kateudella ne leimat usein lyödään."
"Välkky oli Erkki jo nuorukaisena, ja älykkyyttään ja kykyjään hän on osoittanut aikuisenakin, mm. siten kuin edellä kerron. Kaiken lisäksi hän on ollut innokas ja kovatasoinekin kuntourheilija, on kai juossut maratonejakin. "
Sulla Kapi aukkoja noissa tiedoissasi, onko ne -mustia vai -punaisia aukkoja ?
Kun jotain kehuu ja ylistää, pitää tuntea kokonaisuus, mihin se liittyy.
Kuin Erkin Finlandia palkintokin. Sattui olemaan toinen demari, joka haki paikkaa jonka Erkki käytännössä päättää, ja päätti, juuri noin.
Kun kerrot, ota edes vähän taustojakin esille. Asia voikin olla ykskaks uudessa valossa.

Onhan meillä kepulandia, joka ei elä päiväkään ilman punikkien rahaa.
Mites olis tämä Tolliskomaa ja PaskaNAAMA Anneli Jääteenmäki?
Anneli Jääteenmäki aiheutti valtavat vahingot Suomelle ja suomalaisille valehdellessaan ja juoruellessaan.
Ei se tietenkään mitenkään Tolliskomaata ja sen typerää kansaa hetkauta, pakko meidän punikkien on teidät mitättömät syöttilästolliskot elätettävä.

Miksi ette eroa oikeasta Suomesta, kun kerran elätätte, omien satujenne mukaan, meidät veronmaksajat?
lisää paskaa naamaan Tolliskojen maassa. Miten on joko Seinä(hullujen)joella, joko on 4, siis neljä Itäkeskuksen kokoista kauppakeskusta rakennettu sinne Seinä(hullujen) joelle?
Kysymys: Mistä rahat, Seinä(hullujen)joen kaupunginjohtaja: Etelästä, etelästä. Näin toimii syöttiläsmaakunta ja sen umpihullu pääkaupunki ja sen umpihullu syöttiläsjohtaja

Kapin vaikea sanoa, ettei hän tiennyt.
Tällaisia nämä itsensä rakastajat.

Käy nyt kapi jotain sanomassa.
Huutoihin pitää vastata.

Kapi, vähän kerskuen kehut tuota valintaa, olisi mukava kuulla kannanottosi nyt uudellen, kun nyt tiedät enemmän taustoja asiaan....

Höpö höpö. Aloitus on samaa sarjaa kuin "Halonen vappupuheessaan halusi Suomen liittyvän Neuvostoliittoon" ja "Halonen saa liikaa eläkettä".

Raimo Väyrynen on ansioitunut tutkija ja tiedemies ja ollut jopa Suomen Akatemian pääjohtajana. Harvalla on ollut samalaista pätevyyttä tieto-Finlandia palkinnosta päätettäessä. Suosittelen muuten, että lukisit tuon Tuomiojan kirjan. Ei suotta palkintoa saanut.

Miksi Raimo Väyrynen valitsi voittajaksiTieto-Finlandia-palkintoon, juuri Erkki Tuomiojan.? Demari Raimo Väyrynen haki Ulkopoliittisen instituutin johtajaksi, jonka valinta oli Erkki Tuomiojan hanskassa., ja tuli valituksi, kohta, kun taas valitsi vähän aiemmin Tuomiojan Tieto-Finlandia-voittajaksi. Kun tapana ollut, että joku henkilö aina valittu Tieto-Finlandia-voittajan valintaan, Nyt oli Raimo Väyrynen siihen valittu.
Jotenkin tuo jo silloin karvasteli, mutta demarit oli niin syvässä vallassa, etteipä siihen ollut sanomista kellään...

Tässä vielä Tuomiojan palkintopuhe aiheesta. Siitä oikein huokuu tinkimättömän ja rehellisen historioitsijan sielunmaisema. Kirja oli sikäli erikoinen, että hän kirjoitti sen alunperin englannin kielellä. Tuomioja on sivistynein ja älykkäin ulkoministeri joka maallamme on kuunaan ollut.

"Erkki Tuomioja

Tieto-Finlandian jakotilaisuus 14.12. 2006 Helsinki

Minulla ei ole kokemusta tällaisista tilanteista, eikä oikein tilaisuuksistakaan. Muistan vain olleeni 70-luvulla Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä tilaisuudessa, jossa Veijo Meri sai Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon. Mieleeni on jäänyt palkitun ikimuistoinen avaus synkällä suomalaisruotsilla: "Jag tackar för detta pris." Meri sanoi muutakin, mutta vain tämä on jäänyt muistiini. Epäilen että samoin käy teillekin.
Tieto-Finlandia on tänä vuonna annettu teoksesta, joka on ainakin siinä suhteessa ajankohtainen, että se liittyy eri tahoilla ja tasoilla käytävään keskusteluun menneisyyden hallinnasta ja oikeista historiantulkinnoista. On ehkä oireellista, että saksankielinen alkutermi "vergangenheitsbewältigung" ei luontevasti käänny kovin monelle muulle kielelle suomen lisäksi - ei ainakaan englanniksi, jolla kirjani on alunperin kirjoitettu.


Kaikkien maiden, kansallisuuksien ja uskontojen historiasta löytyy synkkiä jaksoja ja tapahtumia. Yleisin tapa käsitellä näitä on ollut vaikeneminen, unohtaminen, parhain päin selittäminen tai suoranainen vääristeleminen. Siinä missä Saksa toisen maailmansodan jälkeen on hyvä esimerkki tuskaisen menneisyyden avoimesta kohtaamisesta, ovat huonoja nykyinen Venäjä ja Japani, joissa oman vähemmän mairittelevan historian käsittelijät kohtaavat suuria vaikeuksia.


Historioitsijana olen tietysti aina tyytyväinen silloin kun historian tuntemusta ja hallintaa pidetään tärkeänä, eikä ainoastaan joidenkin kiistanalaisimpien tapahtumien ja jaksojen osalta. Pidän sitä tärkeänä myös politiikassa ja poliitikoille, ja olen korostanut, että se joka ei tunne historiaa ei myöskään voi nähdä tulevaisuutta eikä siihen vaikuttaa. Erityisen huolissani olen ollut siitä, että meillekin on kasvamassa sukupolvi, jonka enemmistö ei tunne eikä ymmärrä historiaa, ja jonka nykyisyys määräytyy vain tarjolla olevan pätkätyön ja pätkäsitoutuneisuuden mukaan, ilman sen enempää menneisyyteen kuin tulevaisuuteen ulottuvaa näkemyksellistä elämänkaarta.


Jos historia onkin politiikanteon tärkeä ja välttämätön perusta, sen ei kuitenkaan tule olla politiikanteon kohde. Aivan viime aikoinakin on nähty esimerkkejä siitä, miten parlamentteja, hallituksia ja viranomaisia vaaditaan määrittämään auktoratiivisesti mikä on "oikeata" historiantulkintaa tai, mikä vielä vaarallisempaa, kriminalisoimaan sen mitä pidetään "väärän" historiantulkinnan esittämisenä.


Monista maista löytyy lakeja, jotka kriminalisoivat juutalaisten sodanaikaisen joukkotuhon, holokaustin, kieltämisen, eivätkä tällaiset lait ole jääneet vain kuolleeksi kirjaimeksi. Saman mallin mukaisesti Ranskan kansalliskokous on hiljattain säätänyt lain, joka kriminalisoisi Turkissa ensimmäisen maailmansodan aikana toimeenpannun armenialaisten kansanmurhan kieltämisen. Samansukuinen on myös ruotsalaisen toimittajan Henrik Arnstadin vaatimus, että Suomen ulkoministeriö on pantava pakkokurssille Suomen sodanaikaista politiikkaa väärin kuvaavien näkemysten pois kitkemiseksi.


Historia ei koskaan ole vain yhden totuuden ja oikean tulkinnan asia, vaikka historian faktoista onkin - niin kuin eksaktisemmissakin tieteissä - mahdollisuus päästä yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyyn käsitykseen, jonka vääräksi osoittamisen todistustaakka jää sen haastajille.


Tällaiseen historioitsijoiden ja muiden avoimessa yhteiskunnassa harjoittamaan itsetutkiskeluun ja siitä käytävään keskusteluun ei hallitusten tai lainsäätäjien ole syytä vallanhaltijoina sekaantua, ei edes kurssittamalla virkamiehiä "oikeista" ja "vääristä" historiantulkinnoista.


Käytin tietoisesti sanaa vallanhaltijoina, sillä poliitikkojen historiaa ja siitä käytävää keskustelua kohtaan osoittama kiinnostus ei muutoin ole suinkaan kielteistä, vaan päinvastoin toivottavaa. Odotan ja toivon poliitikoilta selkeää aatteellisuuttakin, mutta en sitä että "väärät" aatteet julistettaisiin pannaan (erotuksena niiden nimissä suoritetuista rikoksista).


On kylläkin totta, että esim. holokaustin kieltäminen on lähes yksinomaan antisemitismin ilmaus, mutta sellaisena sen käsittelyyn riittävät muut rasismin sekä etnisiin ryhmiin kohdistuvan loukkaamisen ja vainoihin yllyttämisen kieltävät lait.

Arvoisat kuulijat,

kommunismin romahdus on ollut sellainen mullistava historiallinen käänne, että se on myös vaikuttanut voimakkaasti historiantutkimukseen ja -tulkintoihin. Minkä tahansa totalitaristisen vallankäytön romahdus on yleensä merkinnyt sitä, että tällaisten järjestelmien pönkittämiseen käytetty tiedon salaaminen ja vääristäminen myös loppuu ja siihen käytetyt menetelmät ja sitä varten kerätty tieto tulevat julkisiksi.
Totalitääristen järjestelmien arkistojen

Jolle vielä UPi:n johtajaksi, johon juuri kirja valintakin oli sovitetu. Jos ei olisi valinnut Tuomiojaa.