Harry Potter and the Cursed Child - näytelmä

Lajittellaanko Albus Luihuiseen?? *pyörtyy*

Tässä vielä paljastuksia näytemän toisesta osasta, joten jos et halua spoilaantua älä lue tästä eteenpäin:'
*
*
*
*


Tämän tiedämme osasta 2:

Näytelmä alkaa uudessa maailmassa, joka syntyi kun Albus ja Scorpius sotkivat menneisyyden. Harry on kuollut, Albus ei ole syntynytkään.¨

Draco Malfoy on Taikalainvartijaosaston johtaja, ja antaa siunauksensa jästisyntyisten eliminoinnille. Scorpius on oikea Tylypahkan kunkku, ja häntä kutsutaan Skorpionikuninkaaksi. Hänkin on melko pahis tässä uudessa maailmassa, ja on muun muassa ehdottanut, että Tylypahkan jästisyntyiset oppilaat pitäisi sulkea koulun tyrmiin.

Paljastuu, että Cedric selvisi hengissä, mutta hänestä tuli kuolonsyöjä. Hän tappoi Nevillen, joka ei siis voinut tappaa Naginia, ja Voldemort voitti.

Kalkaros on vielä elossa, ja Scorpius pyytää häneltä apua.

Ron ja Hermione eivät ole yhdessä (eikä kukaan heidän lapsistaan ole syntynyt), mutta Hermione johtaa kamppailua pahiksia vastaan. Ron on myös tärkeä osa vastarintaliikettä. He ovat Kalkaroksen ystäviä.

Yhdessä vastarintaliikkeen kanssa Scorpius päättää palata taas ajassa takaisin ja korjata kaiken mikä menee vikaan. Prosessi ei ole ongelmaton, ja kaikki eivät selviä hengissä.

Albus saadaan takaisin olevaksi, mutta moninaisten käänteiden kautta reissataan taas menneisyyteen, Lily ja James Potterin kuolinyöhön.

Lopussa selviää myös, oliko Voldemortilla lapsia vai ei.



Muuta huomioita näytelmästä:

Draco on rakastava isä, ja melkein hyvä tyyppi.

Harrylla on pahoja takaumia ja painajaisia, jotka käsittelevät traumoja, joita hänellä on niin lapsuudestaan Dursleyn perheen parissa, kuin taisteluistaan Voldemortia vastaan.

Petunia on kuollut niiden 19 vuoden aikana, jotka kuluivat kirjojen ja näytelmän välillä.

Joissakin tehtävissä Albuksen ja Scorpiuksen seuraan liittyy nuori noita, Delphi Diggory, joka sanoo olevansa Cedric Diggoryn serkku. Hän on myös se, joka saa pojat vakuuttuneeksi siitä, että heidän pitää pelastaa Cedric.

Kun pojat sotkevat aikajanan ensimmäisen kerran, he palaavat maailmaan jossa Hermione on pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, ja Ron on naimisissa yhden Patilin kaksosen kanssa. Heillä on poika joka on erittäin hankala tapaus

Nyt kun olen lukenut sen niin kysymykseni on tähän isolla MIKSI?

Tottakai siitä voi potter fanina pitää mutta kyllä sitä on fanfikkinä pidetty ja sitä se tuntukin olevan. Tarina ei kunnioita alkuperäistä. Hahmojen luonteet olivat kärsineet. Aikamatkustuksesta tehtiin Harry potter maailman Back to the future ja Voldemortin ja Bellatrixin tytär Delphi tuntui pakotetulta juonenkäänteeltä joka ei käy järkeen, koska Voldemort ei kyennyt rakastamaan. Voi olla että Voldemort halusi itselleen työnsä jatkajan, mutta silti EI NÄIN!! *Facepalm* Hyvänä asiana joista pidin oli Scorpius joka osottautui hyväksi tyypiksi ja oli Albukselle samanlainen kun Ron ja Hermione Harrylle, Albuksen teiniangstisuus otti päähän ja hän ei ollut Harryn kanssa kuin isä ja poika, ainakaan jos loppua ei lasketa. Ja Aikamatkustus. Korvatkaa ajankääntäjä De loreanilla. Mielenkiintoinen maailma jos jokin olisi tapahtunut toisin mutta Back to the future kliseet nousevat herkästi esiin ja itse olen aina ollut kyseistä sarjaa lukuunottamatta aikamatkustamista vastaan VARSINKIN jos tehdään jatko-osa koska pilaa alkuperäisen tarinan. Onneksi kirjassa oltiin vihaisia siitä mitä aikaan kajoamisesta voi seurata, mutten siltikään pidä ideasta.

Mutta kuitenkin tarina eteni nopeaan tahtiin vuoropuheluiden ja paikan ja vuosien vaihteluiden takia, että sen luki nopeasti. Oli siinä paljon hyvääkin vaikka tuonkin tässä negatiiviset asiat esille, älkää ottako itseenne jos olette erimieltä. Mutta haluaisin kuulla kirjasta muiden mielipiteitä samaan tapaan kun minä tässä itseäni purkasin.

VAROITUS SPOILEREITA JOS ET OLE LUKENUT CURSED CHILD-KIRJAA LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN Olen lukenut Kirottu Lapsi-näytelmän nyt 2 kertaan ja täytyy sanoa, ennen kun sain kirjan käteeni ensi kerran, minulla ei ollut sille mitään suuria odotuksia, koska tiesin sen olevan kirjoitettu näytelmä-muotoon, minkä tiesin vaikuttavan tarinan etenemiseen ja hahmoihin ja yleensä tällaiset jatko-osat next generation-hommat ei ole mitään parasta laatua lukea tai nähä. Kuitenkin luin kirjan ja itse asiassa pidin siitä enemmän kuin odotin pitäväni. Tietty hahmot ovat stereotypioita omasta itsestäään paljonkin (eniten petyin Ronin hahmoon), mutta vanhana potteristina, oli nostalgian vuoksi mukava sukeltaa vanhoihin paikkoihin ja tapahtumiin esim ajankääntäjän avulla, Kalkarosta oli huippu nähdä vaikka ajankääntäjäjuoni on aika predictable juttu. En sanoisi että kirja on kovin hyvä ja enkä pitänyt yhtään ajatuksesta että Voldemortilla olisi lapsi se jotenkin kumoaa kaiken edellisen mitä on Voldysta lukenut ja tiennyt koko se osa kirjaa oli superplääh, mutta ei tietty kokonaan.. Inhosin myös koko Cedricin pelastushömpötystä se kuulosti vähän väkisintehdyltä ja se miten Albus oli niin tolvana Cedric-juoneen liittyen. Rakastin kuitenkin Albuksen ja Scorpiuksen ystävyyttä, se oli vaan niin jotenkin aitoa ja kohtikäyvää. Sitten kaikista Harryn oudoista tempauksista huolimatta pidin siitä miten Albuksen ja Harryn isä-poika-suhde oli kuvailtu ja heidän asioista oppiminen monen mutkan kautta. Minusta oli myös ihanaa nähdä Dracon sopivan Harryn kanssa, siinä kirjaimellisesti itkin (siinä on vaan jotain ihanaa aina kun ihmiset sopii pitkän vihan ajan jälkeenm keskenään. Voi sanoa että aloin pitämään Dracosta ihan hirveän paljon tämän kirjan kautta . Siinä kait oli sit kaikki tän kirjan onkelmat ja plussat. Kaiken kaikkiaan kirja ei ollut täydellinen (enkä dottanutkaan sen olevan) mutta viihdyttävä lukea ainakin vanhana potteristina, muistella vanhoja ja oppii joistakin hahmoista jotain uutta vaikkakin kovin kapeakatseisesti. En kuitenkaan suosittele kirjaa lukea potteristeille jotka eivät halua kuvitella hahmojen tulevaisuutta muuta kuin vain omalla tavallaan (Omat kuvitelmat tulevaisuuden tapahtumista on yleinsä paljon kiehtovampia kuin jatko-osat antavat näyttää)Suosittelen kirjaa niille potteristeille joita ei haittaa näytelmän jotkut mokat ja jotka haluavat muistella menneitä ja päästä takaisin uudesta perspektiivistä tuohon maailmaan. Sellasta.