ajatuksiemme solisevat purot
ovat kuin aamiaismurot
sinulle niissä on multaa
minulle puhdasta kultaa
sinun teitäsi johdattaa pakko
minua ei peloita sakko
sydän on minulla lämmin ja hellä
kauneus ja lämpö aina jos kellä
sinä olet marssimies
minä venus, kenties?
(Runo elämän sietämättömästä pinnallisuudesta)
ovat kuin aamiaismurot
sinulle niissä on multaa
minulle puhdasta kultaa
sinun teitäsi johdattaa pakko
minua ei peloita sakko
sydän on minulla lämmin ja hellä
kauneus ja lämpö aina jos kellä
sinä olet marssimies
minä venus, kenties?
(Runo elämän sietämättömästä pinnallisuudesta)
Vastaukset 55
Vanhimmat
Oma riimisi, Paloma ? Hieno kuin mikä ja niin tosi. Just tänään puhuttiin puolison kanssa elämänkulusta. Kun on mielestään jotakin oppinut ja raskaimman kautta, sillä ei ole välttämättä merkitystä muille.
Mutta että on vapautunut pakosta ja valmis ottamaan sakot. Siinä on jotakin uljasta...
Enpä tiedä sakkojen uljaudesta. Ketuttaa maksaa sellasia.
Ihka oma riimi , demeter1
Tämä ei ole puhdas runo-palsta.
Ei ainakaan ole ollut.
H.
Pöh!
Älä siitä välitä. Eihän tuo ole puhdas runokaan.
"ent.siivoojaparka"
Mutku kiusattuhan pitää näille yritelmille jo avausta?
Pitäs vähän kunnioittaa hei.
H.
Pysy sää omas riimiketjussas ku siel pari mummii huomioos ootteloo ;)))))
Riimimonopoli ? Luepas hunksi uudelleen tuo alkuriimi ja sovita itseesi:
"sinun teitäsi johdattaa pakko". Ja olisit vielä pakottamassa meitäkin..))
Pitäs vähän kunnioittaa hei...
Yritä nyt ymmärtää.
Jostainhan hänen on nyt saatava revittyä aloituksia "omalla nimellään", ettei jää prosentuaalisesti jälkeen kaikenlaisista puskanikkipaskoista.
Koko Paloman riimityshän on sitä hänelle tyypillistä; minä hyvä (syvällinen), sinä paska (pinnallinen).
"demeter1"
Jaa sinäkö se kaappasit demeterin nimmarin :)
H.
Hunkki raasu.....onko joku suositumpi kuin sinä ;)))
"yritelkää.taas"
On.
Monikin.
Ja niin on hyvä.
H.
Omallani kirjoitan ja tästä lähin kirjoitan sinisenä. Toinen kirjoittaja neuvoi miten sinisenä pysytään ja minähän olen hyvä oppimaan..)) Linkityskin alkaa sujua muutaman vuoden yrittämisen jälkeen.
Odottele vain niin kohta tulen - tai menen - linkittämään musiikkia. Mulla on jo muutama kappale mielessä. Odotellessa voisit linkittää itsellesi vaikkapa Jari Sillanpään Holy driverin ja J Karjalaisen Mennyt mies. Menoa ja meininkiä...
Oho onpas demeter muuttunut! Kovettunut.
Jaa, siivojaparka. Omalla äänellämme kai me kaikki täällä puhumme ja yksi kuulee yhtä toinen toista. Vaan mitä välii ?
Sininen on kieltämättä vähän kova väri. Mutta hyvä huomio. Tunnen itsekin kovettuneeni ja ihmettelen jäänköhän minä tämmöiseksi..))
Samaa mieltä demeteristä luulin inhimilliseksi, mutta erehdyin
Siksi minä en omaa sinistä nikkiäni käytäkään kirjoittaessani, sillä siitä meinasi tulla itsensä kanssa riitaa, kun kokeilin.
Kerro jotain uutta mieluummin.
Minäkin tuossa ajattelin, että ihan kuin jotain olisi tyylissäsi muuttunut.
Niinkuin tasaisuuteen olisi tullut särmää.
Vai kuvittelenko vain?
Mistäs sitä vanha enää uutta repisi ?
Samoilla silmillä mennään...
Jospa muutos johtuu siitä, etten enää käytä hymiöitä, eppu2...))
Ei vaineskaan. Minulla on suruaika. En olisi uskonut, että siskon menetys ottaa näin lujille ja että se herättää myös ärtymystä.
Otan osaa. Olen myös menettänyt sisaren. Kuoli syöpään sen ikäisenä, mitä minä olen nyt.
Tunteet aaltoilevat, kunnes aika niitä tasoittaa.
Voimia Sinulle.
Kiitos eppu2 - myös tuosta tahdikkaasta suhtautumisestasi "kovuuteeni". Jospa se vähän paikkasi kolhiintunutta julkikuvaani täällä..))
Tuo tunteiden aaltoilu rasittaa kyllä ja tahdon uskoa tuon, mitä sanoit: aika parantaa ja hoitaa myös.
Sisko sairasti kuuskymppisenä rintasyövän ja melanooman, mutta eli 20 vuotta täysin terveenä ja toimintakykyisenä. Vaikka hän oli 81 kuollessaan hänestä ei tullut koskaan vanhaa. Energinen, hyvämuistinen, liikunnallinen hän oli. Massiivinen aivoverenvuoto tuli ilman ennakkovaroitusta.
Noista kirjoittajakollegoiden havainnoista tuli mieleeni yksi veljistäni; hauska ja sanavalmis kaveri. Kun hän tulee seuraan, kaikilla on sellainen ennakko-odotus, että nytpä tulee hauskaa. Jos hän sattuu olemaan vaisummalla päällä, siihen reagoidaan hyvin vahvasti. Hyvä julkikuva on eräänlainen ansa sekin, ei oikein jätä liikkumavaraa. Kaikissa meissä nyt kuitenkin on valoa ja varjoa ja niiden näkyminen tekee minusta ihmisestä inhimillisen, ei se, että näyttää aina vain paraatipuolen itsestään. Täällä tuntemattomien kesken tuo tietysti pätee vain osittain. Sopuisa asenne taitaa kokonaisuuden kannalta olla kaikille parempi.
"demeter1"
Oletko koskaan saanut kuvaa minkä-lainen minun pitäisi olla?
-
Tunnen syvää outoutta kun olento muuttuu toiseksi liian nopeasti.
Ihan kuin Hydra olisi mennyt Muna-leikkuriin
H.
Olen (saanut kuvaa siitä millainen sinun tulisi olla), hunksi. Ystävällinen, selkeäsanainen, kannustava, tasapuolinen, hiljainen (!)...)) Tässä pieni kooste saamistasi palautteista. Se on kasvun paikka nyt..))
Totta kai sinä tunnet outoutta nopeista muutoksista. Hallitsija tahtoo, että hallittavat pysyvät ruodussa. "Koskaan et muuttua saa jne"
Ei pohjoistuulet niemeeni yllä
tyyni on järvi, ei myrsky pauhaa
Minäkö tyyni, no en ole kyllä.
Halkoja saunaan ja tuli pesään kehoni lämpöä ja hikeä kaipaa
on se pidellyt koleaa kesää
Minä, minä parempi muita
kärkäskin ja ilkeä
mato sulkemaan suita.
Erilainen olen kuin sinä
kaunis ja itsekeskeinen minä.
Saunassa kun itteään vihtalla hakkaa,
jo vain se pehmittää tätäkin
akkaa.
Ei ku tulta pesään.
Oli minunkin ihan pakko
Lopettaa oma kirjoituslakko
Hunkszutin kun valvojaa leikkii
Eikä tiedä miten vois parhaiten keikkii
Mikä lie -kvisti kurkistaa korviensa välistä
Yrittää miestä esittää ja isosti hälistä
Häirikkö niin kovin rehvastelee
Minäkin voisin ryhtyä sormea heristelee
Lopeta ja rauhoitu iso hyvä mies
Moni täälläkin laatusi jo hyvin ties
Yrittää voisit älyäkin joskus käyttää
Ihan oikealta aikuiselta mieheltä näyttää.
"VoihanKetutuks"
Älä muuta sano.
Miks ne aina tekee mulle tollee :)
H.
minä hyvä, ellen erinomainen
sinä huono, onneton maan matonen
Alunperin rustasin vastausta hunkszille toiseen ketjuun ja siitä kehittyi riimi. Pikkasen korjailin sitä ja tein aloitukseni; ei nyt siis välttämättä kenellekään erityisesti omistettu tai osoitettu, vaan noin yleensä....erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä ja se mikä on jollekin romua ja roskaa voi olla toisen aarre.
"Mun murot vs. sun runot"
Onko runosuoneni kalkkeutunut...vai muutoin nuutunut ...
joskus pulppuaa ja kupluaa..
Kaunista ja hyvää....kuulla tahtoisin...myös itseltäni lähtöisin...
ihaillen leinon eikkaa....myös monta muuta veikkaa...
rakkauden apostolia tabermannia ....sekä arkipäivän annia....
"ei paha ole kenkään ihminen "....uskoa tahdon sen....
mimmimummi
Tuohan pulppuaa kuin tunturipuro, kiva lukea.
Kiva kuulla....mut takunnut on mulla....toista se on sulla....
Hyvinhän näyttää palomalta irtoovan vaik ahkerasti muuta on mulle vakuutellut.
Onhan paloma kertonut osaavansa ja aina paremmin kuin tavikset. Hän kirjottaa korkeempitasosta ja aiheet on fiksumpia.
Jos tietäisit miten monena jouluaattona olen otsa hiessä yrittänyt keksiä riimejä joululahjapaketteihin... melkein alkanut vihaamaan joulua tän riimipakon takia. Ne ei irtoa minulta helpolla. Tää oli poikkeustapaus.
(Ruotsissa liitetään joululahjapakettiin itsekeksitty riimi joka viittaa paketin sisältöön; perinne joka on tyttäreni miehelle ja hänen suvulleen elämää tärkeämpi :)
Tää oli koti-kiusatulle.
Nyt sinä taas keksit omiasi.
Minä mitään korkeatasoista. BS.
Eikös se kirpputorien idea ole lähtenyt siitä, että toisen turha tavara voi olla toiselle aarre.
Pääteköhän sama ihmisten suhteen myös?
Joku joka jonkun mielestä on ihan turha tyyppi ja vain tiellä voi olla jonkun toisen lutunen kunhan se on vain laitettu ensteks kierrätykseen. Kulutusyhteiskunta jyllää.
Eläköön erilaisuus!
Nytkö se on Lutunen menossa jo kierrätykseen ja justiinsa olitte menossa naimisiin?
Periaatteessa näinkin voi ajatella.
Niin paljon on eroja, uusia avioliittoja.
Molemmat saattaa olla kyllästyneet toisiinsa perinpohjaisesti ja kumpikin voi löytää pitkäaikaisen kumppanin, jonka kanssa synkkaa elämän loppuun asti.
Kenties ensin vaan käydään elämän koulua ja opitaan ensin, (Eivät tietenkään kaikki.)
Pölyhuiska ja lattiarätti,
kello soi ja aika jätti
kotina on sikolätti
yöhön tummaan nettichätti
usva nousee aamun koittoon
espis herää kellon soittoon
kahvi tuoksuu, pulla maistuu
pannussa jo muna paistuu
poydälle jää kahvimuki
siivooja kun jo luki
palomalla kaikki pelaa
sivujansa siellä selaa
kukat tuoksuu linnut laulaa
etsii etsii löydä ei
mikä mielenrauhan vei
kukat kukkii hevoshaassa
mieli vain on aivan maassa
ruusua ja akileijaa
vaan ei ketään kuka heijaa.
(Sarjassa runoja erilaisuudesta. Oodi Espikselle)
Palomalle kymmenen peukkua tuosta riimistä.
Jestas sentään, mikä komea riimikärpänen Sinua on puraissut.
Jisses!
Paloma sai henkisen Noron. Kuinkas sinä fyysisesti voit?
Minä peukutin sinua espis.
Että saat hieman piristystä elämääsi.
Pilvet vyöryy joen takaa
kansa kuorsaa, kansa makaa
kahvin tuoksuun alkaa aamu
väistyy valoon öiden haamu
maalaa maalaa pieni käsi
kirjo koko elämäsi
kiiltävää vai mattapintaa
katso et et vertaa hintaa
***
Paloma.se.co"
Lutu.
Koitas laatia jotain hengen-tuotetta :)
En oikein jaksa "runoutta" joka alkaa liian pitkästä varpaan-kynnestä vessan-
pytyllä.
Se kun ei ole runoutta vaan proosallista blogia.
-
"katso et et vertaa hintaa"
po. Katso että vertaa et hintaa.
-
"Jos mä leikkaisin lyhkäseks varpaan-kynnen
senkö alus haisee kuin pytty.
Kuten lapsi tuo lattialla leikkivä
oli vauvana myttysä häisevä"
-
Hali...vähän kauempaa, kunnes saat tasattua henkityksesi :)
H.
"katso et et vertaa hintaa"
po. Katso että vertaa et hintaa.
kirjoittaa hunksz.
Väärin.
po. katso et, et vertaa hintaa. Rytmi ja poljento menee vinksinvonksin kuin elefantin polkka jos laittaa sun version.
Kaikki elämä alkaa elämästä.
Sitäpaitsi, sun ei tarvi lukea jollet jöydä jotain hyvää sanottavaa. Harmittax sua että olen runoilijanakin etevämpi? ;)
Ettei menis ihan runoiluksi tässä minun mielestäni kaunein kesäinen kansanlaulu ruotsinkielellä:
https://www.youtube.com/watch?v=PR698KqwlQ4
Demeter kuin kesätuuli
kirkas katse, hymyhuuli,
kulkee kesäkoivun alta
katkoo oksat eikä malta
vihdan siitä sitoo
yhteen ajatuksen langan nitoo.
puhuu hiljaa, lempeästi
punnitsee loppuun asti
laskee pennit kukkarossa
niitä ei vie barbarossa
eikä tuuli pusikoissa
elämä on raskas taakka
äiti maan, loppuun saakka
kantaa surut, kantaa huolet
jakaa kaiken, ottaa puolet
taakasta myös oman rakkaan
kantaa tuohet avotakkaan
lämmön hehku malja surun
pohjassa käy syvän kurun
lähde kirkas syntyy maasta
pulpahtaa kuin kukat maasta.
Jalanjäljet talteen kerää
uuteen aamuun taasen herää
tuuli kuiskii tuomipuissa
mansikkaiset lasten suissa.
(Osaanottoni. Sisarellinen hali. Oodi Demeterille)
Voi kiitos Paloma. Liikutuin niin ja otan oodisi huoneentauluksi. Kyllä ylisanatkin ovat joskus tarpeen. Ja on suuri taito asettaa arkiset näyt luonnon syleilyyn.
Kiitos muistakin oodeista. Toivottavasti jatkat "oodittamista", eikä tästä saamastani erityishuomiosta koidu haittaa sinulle.