Olen tyhmä,
niin he totesivat.
Jokainen kerta sattui kuitenkin yhtä paljon.
Eivät he sitä tienneet.
Löysin parannuksen,
kasvatin kiven tunteideni suojaksi,
kiven, jota en enää hallitse.
En etsi uutta parannusta,
vaikka kivi on raskas kannettavaksi.
Ehkä etsin vain lohdutusta,
ehkä pientä elämän kipinää.
En kuitenkaan tiedä mitä tarvitsen,
enkä avaudu maailmalle,
koska en halua enää pettyä.
niin he totesivat.
Jokainen kerta sattui kuitenkin yhtä paljon.
Eivät he sitä tienneet.
Löysin parannuksen,
kasvatin kiven tunteideni suojaksi,
kiven, jota en enää hallitse.
En etsi uutta parannusta,
vaikka kivi on raskas kannettavaksi.
Ehkä etsin vain lohdutusta,
ehkä pientä elämän kipinää.
En kuitenkaan tiedä mitä tarvitsen,
enkä avaudu maailmalle,
koska en halua enää pettyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pettymyksen pelossa
kiviä kantaen
kulkee aurinko aamusta iltaan
elämää hitaammin
piilossa muilta
sokeana itsekin kulkien
kuka olet jollet sinä
ja miksi
ei surusta suremalla
elämällä
kaunista! Koskettaa!