Ikä, luonne, vaativuus

Suurimmalla osaa uroksista ei luonne tasoitu koskaan. Hyvin käyttäytyvät (muita koiria kohtaan) urokset ovat harvinaisuuksia. Nuoruuden villiyttä en pidä ongelmana vaan sitä, että ne tahtovat rähjätä kaikille vastaantulijoille läpi elämänsä. Ihmisiä vihaavat yksilöt ovat onneksi harvassa. Harmi homma tuo luonne, fyysinen puolihan on ihan paikallaan.

Koirat vaatii paljon koulutusta ja totutusta vieraisiin pentuina niin oppivat käyttäytymään. Oma koirani on "kuritta kasvanut" ja sen näkee, innostuu aivan liikaa vieraista eikä osaa rauhoittua. Kahden kesken on niin ihana kuin olla voi mutta koska MINÄ en osannut pentuna kouluttaa/totuttaa vieraisiin kärsii koira nyt aikuisena siitä ettei sen voi antaa tervehtiä vieraita ja on edellisen viestin mainitsema räkyttäjä.

Lappari on erittäin fiksu, vaatimaton, super terve,kiltti ja miellyttämisenhaluinen koiruli. Sen kärsivällisyys ja "pitkämielisyys" on myös omaa luokkaansa Se on myös paljon liikuntaa vaativa työkoira, josta on moneen. Mielestäni lapparin hyvinvoinnille on super-tärkeää juuri ulkoilu. Se kyllä kärsivällisesti ja valittamatta jaksaa maata jaloissasi tuntikausia kun istut netissä. Lappari on mielestäni sellainen vanhanajan kiltti, nöyrä ja uskollinen peruskoira. Se ei ole erityisen dominoiva edes murrosiässä ja sitä ei koskaan saa rangaista eristämällä se muusta perheestä ulos ketjun päähän. Se on sille kidutusta. Se on hyvin perhekeskeinen koira. mielestäni Lapinkoira sisukkuudessaan, tunnollisuudessaan ja nöyryydessään muistuttaa meitä suomalaisia. Olen usein kuullut sanottavan, että lapinkoira on kuin luotu suomalaiselle luonteelle. -Ja niinhän se onkin.

Lapinkoira on niin kiltti, pitkämielinen ja viisas tassukka, että uskallan suositella sitä vähän kokemattomallekin omistajalla. Se ei juurikaan haasta omistajaansa vaikka onkin yksi älykkäimpiä ja neuvokkaimpia koirarotuja. Omien kokemuksieni mukaan lappari on yksi helpoimmin käsiteltäviä koiria. Se vaan on muistettava, että kyseessä ei ole soffaperunan koira. Toinen viisas ja "helppo" koira on villakoira. Tosin en ole ikinä tavannut aggressiivista vihaista lappista mutta esim. villakoiria tai sakemanneja, joita myös yleisesti pidetään "helppoina" käsitellä on aika paljon luonnevikaisia.

No, tämä ei nyt tainnut olla täysin puolueeton arvio, mutta olen usein ihmetellyt, että miksi suomalaisilla näkyy niin harvoin tätä lapinkoiraa, joka on kuin luotu suomalaiselle luonteelle. En tiedä, onko se sitten epätrendikäs, vanhojen jurojen maalaisukkojen koirana maineensa saanut.

Kannattaa hankkia narttukoira. Uroksilla on ihan kaikissa koiraroduissa välillä vähän keskinäistä pullistelua.

Lapinkoira on hyvin alkukantainen rotu, mikä tekee siitä terveen ja pitkäikäisen. Ikävä kyllä, se on suosittu juuri maaseudun isäntien koirana. He säilyttävät sitä takapihalla pienessä aitauksessa, jättävät sen sosiaalistamatta eli eivät pentuna totuta muihin koiriin ja ihmisiin. Lapinkoira on kuitenkin helppo kouluttaa ja sosiaalistaa. Hyvin kohdeltuna, se on mitä ihmisrakkain ja ystävällisin koira ja suosittelen myös lapsiperheille. Tätä koiraa ei saa lyödä eikä potkia kasvatusmetodina, mitä valitettavasti näkee.

Lapinkoiria saa aika halvalla ja niitä käytetään esim. metsästykseen ja pihan vahtimiseen. Sopii hyvin myös seurakoiraksi. Rotu on poikkeuksellisen älykäs metsällä ja metsästyksessä tarvittavaa arviointikykyä vaikka muille jakaa. Tämän voi jokainen lapinkoiraa metsästykseen käyttävä sanoa. Tämä voi koitua ongelmaksi jos koira säntäilee jänisten ja hirvien perässä.

Lapinkoira myös lukee omistajaansa kuin kirjaa. Jos suhtaudut epäluuloisesti johonkin ihmiseen tai tilanteeseen tämä koira vaistoaa sen.

Saanko kysyä kun itse en ikinä ole kuullut/nähnyt että lapinkoiraa metsästyksessä käytetää ? Joten mitä riistaa sillä yleensä metsästetään? Antaako esim jänis ajossa ääntä? Ja onko tarpeeksi pokkaa mennä esim. Supin tai ketun perään ja päälle?

Toiset lappalaiset urokset on pentuna aika riiviöitä ja murkkuikäisinä haastavia kun alkaa hormonit hyrräämään, ja otetaan vastuuta ympäristöstä. Vähän helpompia mun ymmärtääkseni on lapinkoirat kuin porokoirat pentuikäisinä, mutta ikinä ei tiedä mitä saa. Narttu voi olla helpompi, varsinkin uroksen seurana.