Kirjassa kuvataan kuvaa 1800-luvun Ranskalaiset enimmäkseen joutaviksi kana-aivoiksi. Muuttamalla nimiä, lisäämällä ympäristöön nykyaikaisia esineitä ja muilla vähäpätöisillä muutoksilla tarinan saisi kuvaamaan osuvasti nykysuomalaisiakin. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jääkin taas kerran että ihmiset ovat aina ja kaikkialla enimmäkseen tyhjänpäiväistä porukkaa. Saman vaikutelman saa valitettavasti jo Gilgameksesta, joten tilanteeseen ei taida olla luvasta parannusta.
Itse tarinaa en kommentoi, koska se on melko tavanomainen. Julkaisuajankohtana tilanne luultavasti oli toinen, mutta nykyisin se ei omaperäisyydellään yllätä. Niin haalistuu yksilöllisyys vääjäämättä ajan kuluessa keskinkertaisien jäljittelijöiden joutavien sepustuksien paljouden takia. Tarina on toki kirjoitettu taidolla jota keskinkertaisuuksilla ei ole, joten tavanomaistuminen ei ole mikään katastrofi.
Niin muuten, kirjailija on sitten taiteilijanimestä huolimatta nainen, mikä saattanee kiinnostaa feminististä lukijakuntaa.
Itse tarinaa en kommentoi, koska se on melko tavanomainen. Julkaisuajankohtana tilanne luultavasti oli toinen, mutta nykyisin se ei omaperäisyydellään yllätä. Niin haalistuu yksilöllisyys vääjäämättä ajan kuluessa keskinkertaisien jäljittelijöiden joutavien sepustuksien paljouden takia. Tarina on toki kirjoitettu taidolla jota keskinkertaisuuksilla ei ole, joten tavanomaistuminen ei ole mikään katastrofi.
Niin muuten, kirjailija on sitten taiteilijanimestä huolimatta nainen, mikä saattanee kiinnostaa feminististä lukijakuntaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.