"Tavoitteena on epäsuoran kontrollin maksimointi asiakkaan tarpeita ja haluja ruokkimalla ja kontrolloimalla..."
Luennoitsijan ääni menee sinulta ohi. Et kestä enää pitkään. Yritysjohtamisen luennot voivat parhaimmillaan olla pahinta mahdollista kidutusta. Onneksi luentosali on suuri eikä takarivissä ole montaa sinun lisäksesi. Toivot, että kukaan ei ole haistanut sinun märkyyttäsi.
Vaikka yrität, et enää pysty keskittymään luentoon. Muistelet mitä eilisessä viestissä sanottiin. Se oli nöyryyttävää, kiihottavaa. Hymyilet huomaamattasi ja poskiesi hehku lisääntyy.
Ristit jalkasi ja yrität ryhdistäytyä. Miksi luennoitsijan pitikin mennä puhumaan tuollaisia rivouksia? Siihen asti keskittymiskyvyssäsi ei ollut mitään vikaa. Nyt kaikki on palannut mieleesi ja jokainen sana ja muoto on muuttunut eroottiseksi.
Yhtä riviä edempänä noin 25-vuotias komea opiskelija kääntää päätään. Hän vilkaisee sinua, virnistää salaa ja jatkaa luennon seuraamista. Tiedät itsekin, että hengität kiihtyneemmin huulet hieman raollaan. Tiedät, että kosteutesi tuoksuu. Tiedät, että kasvoiltasi näkee mitä ajattelet. Toivot, että opiskelija katsoi jotain muuta.
Muistat mitä kirjoitit vastaukseksi eiliseen viestiin. Anoit ja rukoilit. Halusit. Jos joku tietäisikin millaista kieltä sinun näppäimistöltäsi onkin lähtenyt...
Haluaisit jo lähteä ja kiirehtiä kotiisi. Et vielä voi. Et uskalla lähteä kesken luennon. Silloin kaikki seuraisivat sinun liikkeitäsi. Kiimaisia liikkeitäsi. Kiimaista hajuasi.
Katsot kelloa. Vielä 20 minuuttia. Muistat tehneesi treffit Sannan kanssa kahville. Alat lähettää tekosyytä tekstiviestitse.
Professori lakkaa puhumasta, huokaisee syvään ja sanoo: "Näköjään perjantaisin on täysin turha kuvitella, että täällä joku keskittyisi loppuun saakka. Enkä minäkään viitsi kuuroille seinille höpöttää. Tekstiviestejä kirjoitellaan ja kaikkea..."
Nostat pääsi ja näet sinua katsovan luennoitsijan. Tunnet muuttuvasi punaiseksi.
"Lopetetaan luento siis tähän. Ensi viikon tiistaina sitten taas. Edetään silloin hieman nopeammin."
Nouset ja suoristelet vaatteitasi. Soluttaudut ulospyrkivään väkijoukkoon. Pääset ulko-ovelle ja alat kiihdyttää tahtia. Sinulla on kiire päästä kotiin. Kiire päästä lukemaan sähköpostisi. Alasti.
Tänään voit saada luvan laueta.
----
Sellainen tarina. Konteksti sattui tulemaan virikkeenä eräästä toisesta jutusta. Kyse voisi olla yhtä hyvin pankkivirkailijasta tai kansanedustajasta. Tärkeintä tässä tarinassa on se, että se voi olla totta ja että se voit olla sinä!
Katso linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=707&posting=22000000006164515
Luennoitsijan ääni menee sinulta ohi. Et kestä enää pitkään. Yritysjohtamisen luennot voivat parhaimmillaan olla pahinta mahdollista kidutusta. Onneksi luentosali on suuri eikä takarivissä ole montaa sinun lisäksesi. Toivot, että kukaan ei ole haistanut sinun märkyyttäsi.
Vaikka yrität, et enää pysty keskittymään luentoon. Muistelet mitä eilisessä viestissä sanottiin. Se oli nöyryyttävää, kiihottavaa. Hymyilet huomaamattasi ja poskiesi hehku lisääntyy.
Ristit jalkasi ja yrität ryhdistäytyä. Miksi luennoitsijan pitikin mennä puhumaan tuollaisia rivouksia? Siihen asti keskittymiskyvyssäsi ei ollut mitään vikaa. Nyt kaikki on palannut mieleesi ja jokainen sana ja muoto on muuttunut eroottiseksi.
Yhtä riviä edempänä noin 25-vuotias komea opiskelija kääntää päätään. Hän vilkaisee sinua, virnistää salaa ja jatkaa luennon seuraamista. Tiedät itsekin, että hengität kiihtyneemmin huulet hieman raollaan. Tiedät, että kosteutesi tuoksuu. Tiedät, että kasvoiltasi näkee mitä ajattelet. Toivot, että opiskelija katsoi jotain muuta.
Muistat mitä kirjoitit vastaukseksi eiliseen viestiin. Anoit ja rukoilit. Halusit. Jos joku tietäisikin millaista kieltä sinun näppäimistöltäsi onkin lähtenyt...
Haluaisit jo lähteä ja kiirehtiä kotiisi. Et vielä voi. Et uskalla lähteä kesken luennon. Silloin kaikki seuraisivat sinun liikkeitäsi. Kiimaisia liikkeitäsi. Kiimaista hajuasi.
Katsot kelloa. Vielä 20 minuuttia. Muistat tehneesi treffit Sannan kanssa kahville. Alat lähettää tekosyytä tekstiviestitse.
Professori lakkaa puhumasta, huokaisee syvään ja sanoo: "Näköjään perjantaisin on täysin turha kuvitella, että täällä joku keskittyisi loppuun saakka. Enkä minäkään viitsi kuuroille seinille höpöttää. Tekstiviestejä kirjoitellaan ja kaikkea..."
Nostat pääsi ja näet sinua katsovan luennoitsijan. Tunnet muuttuvasi punaiseksi.
"Lopetetaan luento siis tähän. Ensi viikon tiistaina sitten taas. Edetään silloin hieman nopeammin."
Nouset ja suoristelet vaatteitasi. Soluttaudut ulospyrkivään väkijoukkoon. Pääset ulko-ovelle ja alat kiihdyttää tahtia. Sinulla on kiire päästä kotiin. Kiire päästä lukemaan sähköpostisi. Alasti.
Tänään voit saada luvan laueta.
----
Sellainen tarina. Konteksti sattui tulemaan virikkeenä eräästä toisesta jutusta. Kyse voisi olla yhtä hyvin pankkivirkailijasta tai kansanedustajasta. Tärkeintä tässä tarinassa on se, että se voi olla totta ja että se voit olla sinä!
Katso linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=707&posting=22000000006164515
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.