Isän raiskaama

Seksuaaliselle väkivallalle missän muodoissansa on nyvin niukalti apua. Paras apu on saattaa yksilö rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos rikoksia on tapahtunut.

Jos rikokset ovat ajallisesti vanhentuneita oikeusprosessia ajatellen, niin se onkin sitten hankala asia.

Jotta saisit mielen rauhan niin toimi sen mukaan kuin parhaaksi näet.

Työstä omaa tuskaasi, hae apua! Kosto ei ole oikea tie, se vie voimia itseltäsi etkä tule saamaan oikeutta. Isäsi luultavasti kuolee, unohda hänet!

Tiedän tapauksen, jossa äiti hyväksikäytti seksuaalisesti tytärtään. Tyttärestä kehittyi yliseksuaalinen, joka hallitsi seksillä muita. Hän myi seksiä ja tienasi sillä hyvin. Hänestä kehittyi yliopiston käynyt työvoimahallinnon virkamies, jolla on oma lapsi ja mies. Luulisi, että kaikki on hyvin.

Mutta ei ole. Hän syytti omaa opettajaansa seksuaalisesta hyväksikäytöstä -ja luonnollisesti voitti jutun saaden ison tukun rahaa. Mutta tarina ei ollut totta, vaan taas tytön tapa hallita toisia. Kiristää seksillä. Seksi on hänelle vallan väline. Äiti uhkaili häntä omalla itsemurhallaan, tytär jatkaa uhkailuperinnettä.

Dissosaatioilmiötä hän osasi kyllä kuvailla oikeudessa hyvin! Koska hän oli kokenut sen ihan oikeasti, mutta aivan toisen ihmisen kanssa, oman äitinsä. hyväksikäyttö oli siis tositarina, mutta syyte vain kohdistui väärään ihmiseen, väärään aikaan ja väärään tarinaan. Perhe oli melko uskovainen, ulospäin näytettiin hyvältä. Mutta sisäpuolella kaikki oli nurinkurin.

Sinä olet päässyt pois, sinun äitisi on palastanut sinut pahemmalta, sinua on uskottu! Sinun äitisi on rakastanut sinua paljon. Usko siihen rakkauteen ja hyvään, kaikki eivät ole sellaisia kuin isäsi. Sinun ei tarvitse paeta todellisuutta, sillä todellisuus on kaunis, se on sinulle sitä nyt, koska kaikki entinen jäi taakse. Älä yritä muistella sitä, vaan hae kanava ulos. Sinä et ole syypää siihen pahaan tai häpeään, mitä silloin tapahtui. Anna isällesi anteeksi, ei hyväksymällä, vaan unohtamalla ja toivomalla ja uskomalla, että hän saa maailmankaikkeudelta ansionsa mukaan. Sinä olit silloin lapsi, nyt olet aikuinen ja voit puolustaa itse itseäsi ja jopa toisia. Onko se niin, en voi tietää. Mutta uskomalla niin, voi saavuttaa itse tyyneyden. Jokainen saa ansionsa mukaan -jossain vaiheessa.

Joskus voi vielä selvitä, että kyse on sairaudesta, viallisesta kromosomista tai jostain. Tai ehkä isääsi on lapsena käytetty hyväksi, hän voi olla myös uhri. Emme tiedä miksi joku on mieleltään sellainen, että ei käsitä mitä pahaa aiheuttaa lapselleen. Siksi on parempi yrittää pois vihasta. Viha on terve vaihe, mutta siihen ei saisi jäädä kiinni. Se syö sinua.

Voimia sinulle ja hyvää jatkoa elämääsi. Vaikka koet nyt hirveän suuria traumoja se ei tarkoita ettet vielä pystyisi muutakin ajattelemaan sillä ihminen selviytyy. Katsoin joku aika sitten dokumentin missä nuorena raiskattu oli tekijän tuomion jälkeen unohtanut kaiken, oikeuskäsittelyn ( johon oli mennyt siksikin koska tekijä oli raiskannut myös toisen vielä julkisella paikalla). Hän joutui kolmekymppisenä käsittelemään asiaa ja muisteli sitä. Hänestä tuntui että on pakko pysyä liikkeessä ja hänellä oli mahdollisuus käydä tuntemuksiaan läpi myös seksuaalirikoksiin erikoistuneen poliisin kanssa. Hän mietti mm.syyllistä oloaan ja vihaansa ja sai vastauksia koska seksuaalirikoksen uhrina noita kysymyksiä on ja tuntemukset ovat yleisiä.
Tapahtunut ei ole sinun vikasi. Isälläsi on ollut pahasti häikkää päässä. Olisi hyvä jutella jollekin traumaterapeutille ja seksusalirikoksiin erikoistuneelle poliisille. Delpfins tms auttaa lapsena seksuaalirikosten uhriksi joutuneita.