Pentu vai aikuinen?

Pentu koska pentu oppii sun tavat ja tollee.

Jos aikuinen porokoira etsii kotia, niin siitä tietää ainakin heti onko se koulutettu. Pentu pitää sitten kouluttaa itse, ja urokset ovat pääasiassa haastavampia kuin nartut. Labradori ja saksanpaimenkoira ovat miellyttämisenhaluisempia ja sosiaalisempia kuin porokoira, joten porokoiran kanssa kannattaa varautua siihen, että se on paljon itsenäisempi (ei ota kokoajan kontaktia ihmiseen) ja vähemmän miellyttämisenhalua.

Porokoirat pitää opettaa pysymään lähettyvillä ulkona liikkuessa, ne irtoaa muuten aika kauas, vaikka kokoajan tietävät missä se ihminen kulkee. Lapinporokoira ei ole kovin koirasosiaalinen, eli voi olla aggressiivinen aikuisena (vaikka kuinka hyvin koulutettunakin) muille saman sukupuolen edustajille. Eli täytyy käyttää paljon aikaa sosiaalistamiseen, ja siihen että ei ole porokoiran tehtävä "hoidella" vastaantulijoita. Ne ovat myös reviiritietoisia, ja vahtivat reviiriä. Joillakin porokoirilla voi olla paljon riistaviettiä, joten eläimiä jahtaavat helposti ja sen kitkemiseen täytyy käyttää paljon aikaa. Ja jos pennun otat niin ihan varmasti järsii tavarat sisällä. Siihen auttaa tarpeeksi aktiviteettiä, ennakointi ja tarpeeksi sallittua pureskeltavaa sisällä.

Pääasiassa porokoira on oikein mukava kaveri, joka on kaikessa mukana, kunhan se saa olla kaikessa mukana ja sillä on tarpeeksi aktiviteettia ja liikuntaa päivittäin. Se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen. Eli jos on itse motivoinut kouluttamaan koiraa sen pari ekaa vuotta, ja haluaa oppia motivoimaan koiraa toimimaan ihmisille, niin hyvän koiran porokoirasta saa. Toiset voi olla toki helpompia ja toiset on haastavampia.

Sulle ehdottomasti aikuinen ja hyvin koulututettu, jos vaatimuksena on ettei saa rikkoa mitään jne. Pentujen kanssa tulee aina varautua paikkojen rikkomiseen jossain vaiheessa.

Jos en saa rikoa mitään etkä jaksa peruskouluttaa, älä ota pentua. Lapinporokoirilla on sitäpaitsi usein vaikea murkkuikä... Jos otat aikuisen koiran, kannattaa koiraan tutustua huolella eri tilanteissa ja eri päivinä, jotta sen tavat tulevat tutuiksi. Aikuisella koiralla kun on jo tapoja, ja jos ne eivät sovi omiisi, niiden muuttaminen voi olla hankalaa. Itselleni tuli isossa laumassa ulkokoirana elänyt porokoira 1,5-vuotiaana, ja koiran erittäin säyseästä ja rauhallisesta luonteesta huolimatta siinä on paljon haasteita. Koira ei syö huonekaluja ja on myös sisäsiisti (elänyt pentuna sisällä), mutta ei osaa kulkea hihnassa, juoksee metsässä liian kauas eikä ymmärrä katsekontaktin merkitystä. Kova kouluttaminen siinäkin on, mutta aikuisen kouluttaminen on tietty erilaista kuin pennun (se on esimerkiksi vähemmän sidoksissa kelloon).

Minulle tosin herää kysymys, että jos et jaksa koiraa kouluttaa, miksi haluat porokoiran? Porokoira on työkoira eikä sovi pelkäksi seurakoiraksi. Porokoira ei minusta ole mikään vaikea rotu, mikä ei sopisi aloittelijalle, mutta aktiivisia koiria, joiden kanssa pitää puuhailla paljon (kuten porokoira), pitää aina kouluttaa enemmän kuin pelkkiä seurakoiria.