Kertokaas te jotka tääl tietää, mistä mä voin tunnistaa millon nainen on vaa ystävällinen ja millon kiinnostunu? Huomioiden sellasen asian ettei oo tietoo hänen suuntautumisesta. Mist voi päätellä mikä toisel on mielessä kun pyytää esim vierailulle? Help me:):) kertokaa kokemuksianne ja tuntemuksianne ko. tilanteista
Mistä erottaa ystävällisen käytöksen flirtistä?
Skins83
17940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No mee sinne vierailulle ja ota selvää :)
Moni on minulle hymyillyt ystävällisesti. Harva kutsunut kotiinsa ja kukaan ei oe ollut minun seksuaalisesta suuntautumisesta edes kiinnostunut. Minä olisin ollut kiinnostunut yhdestä, en lopuista. Ollaan iloisia siitä, että ihmiset ovat ystävällisiä.
Saatatte huomata, ettei omistaminen tunnu yhtä hyvältä kuin haluaminen. Tämä ei ole loogista, mutta usein se on totta
-Mister Spock-
kaipaisin myös vinkkejä !
Jaa-a, en tiedä itsekään. Olen huomannut omassa käytöksessä ristiriitaa. Jos olen ihastunut tai kiinnostunut naisesta ja on mahdollista, niin hakeudun tietenkin ensin ystävällisellä kaverilinjalla seuraansa. Varsinkin siis jos ei ole tietoa onko yhtään kallellaan naisiin päin. Saatan harrastaa erityishuomiointia, siinä mittakaavassa kun se on vielä jokseenkin luontevaa sillä kaverilinjalla.
SIt vaan haaveilen tekemättä yhtään mitään asian eteen ja odotan jotain ihmettä taivaalta että hän tekisikin yhtäkkiä aloitteen mun suuntaan.
Siis oonko mä käynyt täällä eilen kirjoittelemassa? :D Aivan kuin omasta kynästä.
Saatan flirttailla ja erityishuomioida hyvinkin paljon, mutta ilmeisesti mä olen niitä tyttöjä, jotka tulkitaan joka tapauksessa "ystävälliseksi heterotytöksi". Aloitteen pitäisi olla joksenkin selkeämpi ja napakampi, mutta kun hienovaraisuus on mun juttu, niin siinäpähän sitten odottelen ihmettä hienovaraisuuteni kanssa.
Lisätäkseni jotain, myös jäätyminen ihastuksen seurassa on yksi tahattomista vakioliikkeistäni. Ja silloin luultavasti vaikutan siltä, ettei mua voisi kiinnostaa karvan vertaa, mut juuri silloin mua kiinnostaa ehkä eniten.
On vaikea sanoa, mikä erottaa ystävällisen ja kiinnostuneen, koska naiset käyttäytyvät välillä ihan ajattelemattaan tavalla, jonka voisi tulkita kiinnostuksena. Mulle se on aina ollut vain joku intuitiojuttu. Kiinnostuneen ihmisen silmissä, elekielessä ja ystävällisyydessä on jotain erilaista kuin ihan vain kaverillisen.
Voi ihan kun minä. Sitten tuo toivominen ja haaveilu. Lopulta vaan pitää todeta että ihan omaa kivaa oli. Haaveilu kuitenkin suojaa esim yksinäisyyden tunteelta. Eikä haaveet loukkaa ketään. Eihän tämmöinen mihinkään johda mutta ensin voi ihastua ja toivoa sitten pettyä ja pillittää.
Ja minä. Ihanaa taas olla ihastunut ja haaveilla, vaikka tietää jo melkein varmaksi, että toinen haluaa vain kaveruutta jos sitäkään.
Vastasin jo ylempänä ap:n kysymykseen, mutta mua alkoi kiinnostaa tuo tässäpähyviävinkkejä -nimimerkin kuvaama jäätymisilmiö. Alkuperäistä kysymystä mukaellen, mistä sen sitten erottaa, että onko joku vaan epäkohtelias tai välinpitämätön, vai antaako sellaista vaikutelmaa, koska menee ihastuksen tunteestaan niin lukkoon = jäätyy ihastuksen seurassa?
Vaikee kysymys. Ainakin mulla vaihtelee jännityksen ja jäätyilyn taso tilanteittain, ja siksi on vaikea antaa tiettyjä merkkejä, jotka olisivat aina läsnä. Vastaan vain yhden suppean näkökulman omasta kokemusmaailmasta käsin.
Itselläni yksi keskeinen merkki on ainakin se, että pyrin mua kiinnostavan ihmisen läheisyyteen tosi aktiivisesti (ja yleensä toistuvasti), jotta jotain kontaktia voisi syntyä ja voitaisiin tutustua. Jos en saa jäätyilyltäni aikaseksi juuri mitään muuta kiinnostuksen merkkiä niin tämän ainakin. Meninpä sitten viereen/lähelle istumaan, viereiseen pöytään työskentelemään omien juttujeni parissa, samaan porukkaan juttelemaan tai jäätyilemään suoraan hänelle. Jos toinen antaa tässä kohtaa aikaa, tulee jotenkin vastaan, haluaa tutustua, juttelee, hymyilee, jotain, niin yleensä mäkin alan vapautua ja muutkin ihastumisen merkit alkavat olla bongattavissa jäätyilyn rinnalta; katseet, hymy, huomioiminen, kohteliaisuudet, kiinnostuneet kysymykset, voiks mä tarjota kahvit jne.
Mun mielestä kannattaa tarkkailla, miten hän käyttäytyy, elehtii ja puhuu muiden seurassa ja miettiä poikkeaako se jotenkin siitä, miten on sun seurassa. Esimerkiksi mä otan kaikkiin muihin ihmisiin tosi intensiivistä katsekontaktia, mutta ihastuksia vilkuilen etenkin aluksi tosi ujosti.
Kiitos, kun jaoit näkemyksesi. Mä en oikein tiedä, miten mun pitäisi tulkita ihastukseni käytöstä, kun se on yhtenä päivänä mun mittapuun mukaan jopa epäkohteliasta ja toisena taas lämmintä. Niin paljon tuttuja ollaan, ettei hänen tarvitse kohteliaisuuttaan vetää roolia, mutta itselle tulee skitso olo, kun ei tiedä mistä suunnanvaihdokset johtuu ja miksi ne ajankohtaistuu mun seurassa. Tuskinpa se on jäätymistä, vaikka toivoinkin. Voivoi.
Kuulostaapas tutulta. Mulla oli joskus samankaltainen tilanne, jossa ihastukseni antoi todella voimakkaita kiinnostuksen merkkejä, mutta seuraavassa hetkessä saattoi toimia tavalla, jolla en itse toimisi missään tapauksessa ihastukseni seurassa. Häntä oli erityisen vaikea tulkita, koska hänellä oli muutenkin taipumus jäätyä ja käyttäytyä silloin ehkä vähän tönkösti.´Kävi ilmi, että omat fiilikset olivat osuneet oikeaan koko ajan, mutta puhumallahan homma vasta selvisi.
Musta tuntuu, että aika moni tunteittensa takia jäätyilevä yrittää kuitenkin käyttäytyä mahdollisimman mukavasti ja yleensä sen huomaa tönkköyden läpi -jos tuntee toista tarpeeksi. Toivottavasti saat selvyyden tilanteeseen.
mutkatsuoriksi: Pystyisitkö sä ottaa asioista selvää jollain hienotunteisella tavalla? Jos puhuminen tuntuu mahdottomalta, voisitko sä esimeriksi kirjottaa viestiä? Tuo hänen kylmä käyttäytyminen vois mun mielestä kieliä turhautumisesta, jos hää ajattelee ettei saa vastakaikua ja asiat jumii paikallansa?On niin vaihtelevaa tuo käytös.
Se on niin vaikealta päätellä kaipaako joku ystävää rinnalle vai josko mahdollisesti jotain enemmän.ja et käyttäytyykö joku jollain tavalla vain kohteliaisuuttaan, esim vastaa sun viesteihin vaan siks ettei haluu olla törkee ja ilkee.. Ois ihana tietäää.....
Mä luulen tiedätkö, että osuit maaliin, kun nostit esiin turhautumisen. Mulle itsellenikin on tullut tunne, että hän on jotenkin turhautunut. Olen myös itse käyttäytynyt joskus samalla tavalla, kun olin turhautunut siihen, että eräs aiempi suhdejuttu junnasi paikoillaan. Oli sellaista kissa ja hiiripiirileikkiä, flirttailua, lähestymisiä ja vetäytymisiä ymv. Kummallakin oli tunteita, mutta mikään ei edennyt.
Mun ihastus tietää jo, että mulla on lämpimiä tunteita häntä kohtaan!
Ei sitä välttämättä erota mistään. Kahdesta samalla tavoin päällisin puolin käyttäytyvästä toinen voi flirtata ja toinen ei. Yksilölliset erot käytöksessä on mun mielestä aika suuria.
älä huoli, kyllä se selviää, nauti rakkaudesta
Vaikeeta, niin vaikeeta