Haluaisin kuulla vähän muiden mielipiteitä tuosta aiheesta. Mun mielestä on kamalaa kun 15v vuoden seurustelleet menee kihloihin! Oon ehkä vähän vanhanaikainen mutta ainakin mulle kihlaus tarkottaa lupausta avioliitosta. Vuoden seurustelun jälkeen en oikein usko että toista voi vielä niin hyvin tuntea, että voi rehellisesti ja epäröimättä sanoa haluavansa olla tämän ihmisen kanssa loppuikänsä. Itse en ainakaan tuntenut vuoden seurustelun jälkeen poikaystävääni niin hyvin, vaikka paljon aikaa yhdessä vietettiinkin. Nyt ollaan seurusteltu kohta kolme vuotta ja kihlaus alkaa olla ajankohtainen kunhan äijä tulee heinäkuussa intistä. Eräs ystäväni meni vuosi sitten kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen, mikä mielestäni on aika harkitsematonta, vaikka kummatkin täysi-ikäisiä olivatkin. En tietenkään ystävälleni sitä sanonut, koska en halunnut loukata. Mutta nyt optan jaarittelun , kertokaahan mielipiteitänne.
Teinikihlat
*Maria*
12851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin olen todella vanhanaikainen (kuten sinäkin sanoit itsestäsi) siinä mielessä, että minullekin kihlaus on pyhä lupaus ja lupauksena siitä, että mennään naimisiin. En minä ainakaan sellaista lupausta kenelle tahansa antaisi, en minä tahdo olla kihloissa jokaisen poikaystäväni kanssa ja puolen vuoden päästä lempata heitä kun suhde sitten ei onnistunutkaan.
Mutta kuitenkin - itse en todellakaan ole hyvä puhumaan siitä, miten teinikihlat ovat huono juttu - itse olen 16-vuotias ja myönnettäköön, menin syksyllä kihloihin poikaystäväni kanssa. Monta kertaa on tullut kyllä sisäistettyä, ettei tässä iässä kovinkaan usein löydä elämänsä rakkautta ja ihmistä, jonka kanssa oikeasti viettää koko elämänsä loppuun saakka. Mutta onhan näitä poikkeuksiakin, äitini ja isäni tapasivat heidän ollessaan 15 ja 16, eivät ole tähänkään päivään mennessä eronneet :)
Mutta takaisin aiheeseen. On kyllä kovin aikaista vielä 16-vuotiaana, joka minäkin olen, antaa lupausta avioliitosta. En kuitenkaan mennyt poikaystäväni kanssa kihloihin sen takia, että saisin merkitä hänet tai näyttää muille ihmisille hänen olevan vain yhden ihmisen "omaisuutta". Menin hänen kanssaan kihloihin rakkaudesta, samalla annoimme toisillemme lupauksen avioliitosta. Häitä ollaan jo mietitty ja hieman vuottakin, mitään täysin varmaa ei ole vielä kuitenkaan lyöty lukkoon.
Useimmat teini-iässä solmitut kihlat ovat kuitenkin vain juuri toisen rengastamista ja näyttämisen halua, ja suhde kariutuu jonkin ajan päästä tyypillisiin ongelmiin, kun alkuhuuma ollaan ohitettu. Toinen ei enää sen jälkeen olekaan se satumainen prinssi, jonka linnassa tahtoisi viettää loppuelämänsä prinsessana.
En minä ainakaan lupausta avioliitosta anna sillä perusteella, että tahdon merkitä toisen ja kuvitella, että kun se sormus on sormessa niin hän on ikuisesti kahlittu minuun. Kyllä siinä vaiheessa pitää olla varma tunteistaan toista kohtaan ja tuntea toinen ihminen, jotta voi todella sydämensä pohjasta sanoa rakastavansa toista ja antaa rehellisen ja vilpittömän avioliittolupauksen.
Ton meghanin viestin jälkeen ei oikeen enää löydä sanottavaa.. mut koitan jotain.. niin musta kihlaus on kans pyhä asia.. mut ei mul sinänsä oo mitään teinikihloja vastaan, jos vaan tuntee olevansa tarpeeks kypsä siihen.. kun me aikuistutaan kaikki niin eri tahtia.. joku voi olla kypsä kihloihin jo 15 vuotiaana toinen ei vielä edes 20 vuotiaana.. niin se vaan menee=)
Tarkoitukseni ei oikeastaan ollu sanoa että kihlaus olis jotenkin iästä kiinni, vaan tarkoitin (ehkä vähän epäselvästi) lähinnä seurustelun kestoa ennen kihlausta ja sitä kuinka hyvin tuntee toisen. Tuli tässä mieleen toinenkin esimerkki tutusta parista, jotka on nyt ollu n. vuoden yhdessä ja siitä ajasta 10kk kihloissa, eli kihloihin 2kk seurustelun jälkeen.. Tietyti joku voi 15-vuotiaana tietää mitä elämältään haluaa, mutta useimmat tuon ikäiset eivät siihen uskoakseni kykene.
Onhan tuo kieltämättä aika kummallisen kuuloista että 2kk ja kihloihin, mutta toisaalta - poikaystävän vanhemmat menivät kihloihin ½ vuoden seurustelun jälkeen eivätkä ole eronneet :)
Niin, ei kihlojen ajankohta teitenkään määritä suhteen kestävyyttä. Eli aikainen kihlautuminen ei tarkoita etteikö suhde voisi kestää..
itse olen seurustellut reilut kolme vuotta ja nyt menimme ennen joulua kihloihin, mikä oli meille juuri sopiva aika. Mies meni juuri eilen inttiin ja nyt titenkin kauhea ikävä.. tiedätkös onko niillä paljon lomia..?
olen itse sitä mieltä, ettei teinikihlaus kannata. Se on kuitenkin lupaus avioliitosta eli vakava ja toivottavasti pysyvä päätös!! poikaystäväni ja minä ajattelimme jo kesällä kihkausta mutta tämä ajakohta oli juuri sopiva.
Tunnen poikaystäväni jo lapsuudesta ja suhteemme onkin todella vakaa ja vakava. Kihlausta kannatta harkita mutta kyllä oikean ajan itse tietää!!
Teinikhlat ei liity ikään, Teinikihlat=rengastus, ostetaan sormus, vaikkei olla menossa naimisiin. "Sitten joskus" ei ole avioliittolupaus. Kyllähän viiskymppisetkin harrastaa teinikihloja.
Kihlaus=lupaus avioliitosta, ja tämä ei ole mielipideasia vaan laistakin löytyvä pykälä.
Teinirengastuksen kutsuminen kihlaukseksi on sama kuin kutsuisi ananasta banaaniksi.
Kihlaus on enemmänkin kuin sormusten vaihtoa.. kihloihin mennessä tulisi muistaa sen todellinen merkitys!Itse menin kihloihin toissa kesänä..okei oltiin seurusteltu vajaa puolitoista vuotta, aika varhaista siis, mutta kun kihlaus tuntui oikealta ratkaisulta, päätimme mennä kihloihin! Nyt ollaan oltu neljä vuotta yhdessä!Ollaan edelleen onnellisia..:)Toisen tunteminen on mielestäni paljon tärkeämpää kuin se minkä ikäisenä kihloihin päättää mennä....
Niinpä niin. Mä oon sitä mieltä, että teinien rengastusleikit on kaukana oikeista kihloista. Siis tottakai sitä haluaa näyttää, että on joku, ja ymmärrän myös nuo kypsyysyrittelyt, joita lähes jokaisella teinillä on jossain vaiheessa, mutta täytyykö näihin vetää mukaan niinkin iso ja vakava asia kuin kihlaus? Sitten kun minä menen kihloihin, haluan olla aivan varma, että mies on juuri se oikea, koska ei joku tyyliin 13-16-vuotias voi sitä vielä tietää.
En tietenkään tarkoita, etteivätkö nuorina toisensa löytäneet voisi elää yhdessä loppuelämäänsä, mutta aika usein näin ei ole. Ja miksi muutenkaan Rengastaa toinen niin nuorena, miksei sitä voisi aivan rauhassa ensin olla vain yhdessä ja tutustua toiseen aivan kunnolla ja nauttia toisen seurasta ja vaihtaa ne sormukset siinä vaiheessa, kun se alkaa olemaan ajankohtaista.
Ja aika hassua seurata eri teinityttöjen mielipiteitä teinikihloista. Voi olla aika negatiivinenkin kanta asiaan ja sitten kuitenkin lopussa mainitaan, että olen kyllä itsekin kihloissa ja sitten 10 "hyvää" syytä siihen, miksi hän ja hänen Rengastettunsa olisivat jotenkin erityistapaus ja heidän Rengastuksensa kestää.
Etekin sellaset "se vaan tuntu meidän kohdalla niin oikeelta" -selitykset =) Tottakai se sillon tuntuu oikeelta ja ikuiselta jne. Pitäis vaan olla tarpeeksi kypsä ymmärtämään myös sen ettei se suhde aina niin ruusuinen ole ja sen eteen pitää varmasti vielä tehdä helvetisti töitä.
Niin, ei se kihlaus katso ikää... Tottahan toki on paljon näitä rengastamistapauksia, mutta on olemassa ihan oikeita "teini"kihlauksiakin, jossa kumpikin osapuoli todella rakastaa toista (iät 16 & 17).
Eli oma mielipiteeni on lyhyesti ja ytimekkäästi, että ei pidä yleistää, eikä se kihlaus ikää katso. 16-vuotiaana voi olla jo ihan tarpeeksi "aikuinen", jos niin voi sanoa, menemään kihloihin, jos on OIKEASTI varma asiasta ja rakastaa toista sen paljon kohutun alkuhuuman jälkeenkin. Joskus on ihan hyvä mennä kihloihin ½-1-vuoden seurustelun jälkeen, jotkut eivät hyväksy vielä sitä viittä vuottakaan.
Mutta, minunkin mielestäni kihlaus on pyhä asia, eikä nyt ihan kahden kuukauden jälkeen vielä pitäisi :P
Meidän koulussa meni jokin aika sitten kihloihin 15-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Ja ovat seurustelleet ehkä kuukauden ennen sitä! Mutta ei tuo kyllä omituiselta tunnu ainakaan minusta, vaikka itse en ole edes ikinä seurustellut ja olen jo 15-vuotias. Mutta hiljaa hyvä tulee! ;)