Äitini kuoli kolme kuukautta sitten. Puolisoa hänellä ei enää ollut. Minä , isosiskoni ja pikkuveljeni ollaan ainoat perilliset. Äidin kuoleman jälkeen isosisko ilmoitti minulle, että äitimme on ollut todella vähä varainen. Ihmettelen tätä suuresti sillä esim. hänen viime vuoden ansionsa verotuksessa olivat n. 43 000€. Isosisko on määrännyt kaikesta. Hautajaisjärjestelyistä perunkirjoitukseen. Hänellä oli äitini pankkitunnukset ja hän hallinnoi pankkitilejä n. viikon ajan ennenkuin tilit menivät kiinni. Muutama päivä kuoleman jälkeen vein hänelle sairaalalaskun ja pyysin, että katsoisimme äitini pankkitilejä. Sain tylyn vastauksen että "äitin tilejä ei katsota". Myimme kaiken äidin irtaimen omaisuuden ja tilitimme niistä saadut varat isosiskolle. Pyysin häntä pitämään kirjaa tuloista, mutta niin hän ei tehnyt. Eräänä iltana hän ilmoitti että nyt jaetaan äiti vainajan käteisvarat. Saimme n. 280€ jokainen.
Pikkuveljeni himoitsee äiti vainajan autoa. Minä sanoin että myyn oman osuuteni hänelle, isosisko sanoi antavansa oman osuuden hänelle. Viikko sitten isosiskoni ja pikkuveljeni kävivät katsastuskonttorilla rekisteröimässä auton pikkiveljen nimiin. Sain kuulla tästä vasta myöhemmin kun aloin asiasta kyselemään. Siinä vaiheessa se oli minulle ok ja suostuin jopa vuoden korottomaan maksuaikaan. Sovimme että pikkkuveli tekee minulle velkakirjan. Velkakirjaa ei kuitenkaan kuulunut, joten soitin katsastuskonttorille ja sanoin että en suostu auton luovutukseen. Mitään perinnönjakokirjaa me ei olla tehty.
Trafilta olivat soittaneet veljelle ja kertoneet jotain. Nyt olen saanut kamalat vihat sisaruksilta niskaan. Tämä kyseinen auto oli aikaisemmin pikkuveljeni omaisuutta, jonka hän myi äidilleni. Tiedän äidin lahjoittaneen rahaa auton ostoon ja muutenkin taloudellisesti auttaneen pikkuveljeä. Tämä on ihan ok minulle, koska jokainen saa elinaikanaan tehdä rahoillaan ihan mitä haluaa. Mutta nyt olen alkanut epäillä käytettiinkö äitiä jotenkin hyväksi. Äidilläni oli aina tapana voivotella, että miten se XXXXX- rukka pärjää. Mitenhän tässä olisi pitänyt toimia?
Pikkuveljeni himoitsee äiti vainajan autoa. Minä sanoin että myyn oman osuuteni hänelle, isosisko sanoi antavansa oman osuuden hänelle. Viikko sitten isosiskoni ja pikkuveljeni kävivät katsastuskonttorilla rekisteröimässä auton pikkiveljen nimiin. Sain kuulla tästä vasta myöhemmin kun aloin asiasta kyselemään. Siinä vaiheessa se oli minulle ok ja suostuin jopa vuoden korottomaan maksuaikaan. Sovimme että pikkkuveli tekee minulle velkakirjan. Velkakirjaa ei kuitenkaan kuulunut, joten soitin katsastuskonttorille ja sanoin että en suostu auton luovutukseen. Mitään perinnönjakokirjaa me ei olla tehty.
Trafilta olivat soittaneet veljelle ja kertoneet jotain. Nyt olen saanut kamalat vihat sisaruksilta niskaan. Tämä kyseinen auto oli aikaisemmin pikkuveljeni omaisuutta, jonka hän myi äidilleni. Tiedän äidin lahjoittaneen rahaa auton ostoon ja muutenkin taloudellisesti auttaneen pikkuveljeä. Tämä on ihan ok minulle, koska jokainen saa elinaikanaan tehdä rahoillaan ihan mitä haluaa. Mutta nyt olen alkanut epäillä käytettiinkö äitiä jotenkin hyväksi. Äidilläni oli aina tapana voivotella, että miten se XXXXX- rukka pärjää. Mitenhän tässä olisi pitänyt toimia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmetyttää, että etkö sinä ja veljesi todellakaan ole ollut tietoinen äitinne varallisuustasosta ja rahan käytön käytännöistä eli tuhlaileva vaiko säästäväinen?
Perukirjaanhan omaisuus ja velat kirjataan ja jos jotain viivan alle jää, se jaetaan teidän kolmen kesken ja siitä laaditaan perinnönjakokirja - Amen!
""Hänellä oli äitini pankkitunnukset ja hän hallinnoi pankkitilejä n. viikon ajan ennenkuin tilit menivät kiinni. Muutama päivä kuoleman jälkeen vein hänelle sairaalalaskun ja pyysin, että katsoisimme äitini pankkitilejä. Sain tylyn vastauksen että "äitin tilejä ei katsota". ""
Tilien katsomisen kieltäminen on epäilyksiä synnyttävää, mutta mene sinne pankkiin perukirjan kanssa (kai sentään siitä kopion sait tai hae se verottajalta) ja pyydä kuolinpäivän ja sen jälkeisen ajan tilitapahtumat äidin ja pesän tileiltä ja harkitse sen jälkeen toimiasi. Nämä tapahtumat saa kuolinpesän osakas ilman toisten osakkaiden suostumisia. Kuolinpäivää edeltäviä tapahtumia et saa ilman toisten osakkaiden suostumusta. Käräjäoikeudelta haettu pesänselvittäjä saa halutessaan ko. tapahtumat, mutta en suosittele pienehköjen varojen katoamiseen näin järeän ja kalliin prosessin käynnistämistä. Niin ja olithan sitä mieltä, että elinaikanaan äiti on saanut käyttää varansa miten tahtoo.
Kannattaa selvittää kaikki. Lapsilla/rintaperillisillä on oikeus nähdä edesmenneen tilitiedot jopa kymmenen vuoden ajalta ennen kuolemaa. Jos epäilee, että yksi on "vetänyt" välistä on mentävä kysymään lakimieheltä, vaikka oikeusaputoimistosta.
Ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö on erittäin yleistä ja siihen syyllistyy usein joku perillisistä.
Jos ilmenee, että äiti ei ole ollut terve, eli on esim jonkin asteinen muistisairaus, ei ole käsittänyt raha-asioitaan, niin taloudellinen hyväksikäyttö voi olla totta. Joskus vanhus on puun ja kuoren välissä ja ei voi muuta kuin antaa rahaa ja valtuudet nostaa varojaan.
http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/vanhusten-kaltoinkohtelu-hammastyttavan-yleista-laheinen-suurin-uhka-344459
Toinen virke istuu kysyjän tapaukseen huonosti, koska kertomansa mukaan vanhusta hoidellut sisko ei suostu tilitietojen tutkimiseen. Monikossa, siis kaikki perilliset yhdessä saavat tilitiedot, mutta muuten vain kuolinpäivän ja myöhemmät tapahtumat. Poliisille esitetty tutkintapyyntökään ei taida johtaa toimiin ilman vissimpiä epäilyjä ja/tai isohkoja summia. Nämä osakkaiden väliset kähminnät ovat siis käytännössä lähes lain käytön suojeluksessa.
No ei poliisi todellakaan tällaisia ala tutkia, mutta aina on mahdollista hakea pesänselvittäjä. Mutta siinä ei ole mitään järkeä jos intressi on muutama hassu tonni.
Miksi te ihmiset olette aina tunkemassa poliisia ja rikosilmoitusta siviilijuttuihin? Ja sitten tietysti valitusta oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille.
Mikähän on muuten nykyään se ylin aste kun Hannu Karpo ei enää tee ohjelmia?
Yleensä poliisi ei viitsi haaskata aikaa ja alkaa tutkia onko rikosta tapahtunut jos perilliset alkavat epäillä että joku läheisistä on "rahastanut" vanhusta keinolla millä hyvänsä. Eräs tuttuni oli saanut neuvon, että kannattaa ottaa yksityinen asianajaja, sillä poliisin resurssit ei riitä tutkia perintöriitoja ja voivat joitain penkoa, mutta ei tarpeeksi ja lopputulema on ,ettei rikosta ole tapahtunut. Kannaattako sitten, tiedä häntä. Voi käydä kukkarolle, jos omainen tai omaiset jotka ovat vanhusta käyttäneet taloudellisesti hyväksi, ovat kuluttaneet rahat, niin ei heiltä saa mitään jos ovat hyvin pienituloisia eiköä omaisuutta. Tiedän yhden tapauksen aika läheltä, jossa poliisi tutki ( yksi kanteen esittäjän lähisukulainen on poliisi, saattoi vaikuttaa) ja totesi, että rikos oli tapahtunut ja juttu meni oikeuteen ja henkilö joutui korvaamaan kavaltamansa varat. Taitaa korvata vieläkin, sillä ei ole kovatuloinen, mutta töissä ja joka tilistä joutuu maksaan muille perillisille. Hyvä jos kymmenessä vuodessa saa maksettua.
Usein se kiinnostus vanhemman asioihin alkaa vasta kuoleman jälkeen. Herää kysymys, miksi eivät muut lapset tarjoutuneet auttamaan vanhusta hänen viime vuosinaan? Sinänsä ihan kohtuullista, jos auttajalle korvataan esim. matkakuluja ym. Mutta eihän elämä suinkaan mustavalkoista ole ja väärinkäytöksiäkin on varmasti.
Miksi ei sovita asioista silloin kun vanhuskin on vielä hengissä. Sovita siitä, kuka hoitaa tietyt asiat jne. sitten kun vanhus ei kykene itse hoitamaan.
Pitää ottaa huomioon kulut kohtuullisena kun on joutunut hoitamaan asioita välimatkan takaa. Mutta taas tulee mieleen, että miks ei sovita aiemmin kuin vasta perunkirjoituksessa.
Väärinkäytöksiä on todella paljon niin paljon, ettei moni uskoisi.