Nyt on minun aikani tullut avautua isoäitinä olemisesta....
Olen tuplaisoäiti, poikani perheellä on kaksi tyttöä. Vanhin lapsi täyttää loppuvuodesta neljä ja toinen syksyllä yhden vuoden.
Viikko sitten pahoitin mieleni, kun en saanut tätä kolmevuotiasta kanssani risteilylle Silja Serenadille. Mukaan olisi lähtenyt myös aikuinen tyttäreni, joka on tytön kummitäti. Kirjoitin kielteisen vastauksen saatuani pojalleni s-postia pettymyksestäni. Vielä samana iltana sain tekstiviestin miniältä jossa hän kodilla a, b ja c selvitti, miksi näin. Olin aivan sanaton, en mitenkään ymmärtänyt, että pieni viesti mielipahastani oli saanut tämän luokan sisällön. Vastasin hänen viestiinsä ajatuksella, että kun isovanhemmat ovat vielä sen verran hyvässä kunnossa, että jaksavat ottaa lapsenlapsia reissuun se kannattaisi hyödyntää. Tyttö on ollut meidän mukanamma muutaman yön mökkireissuilla joten pärjäämisestä hänen kanssaan ei ollut kysymys. Itselläni on myös kolme lasta, ja olen heidät aikuisiksi mieheni kansssa kasvattanut.
Miniä kirjoitti, että ensimmäiset tämäntyyppiset asiat hän haluaa olla itse mukana. Ja, että tyttö voisi tuntea, että äiti ja isä ovat hänet hyljänneet. Hänen on myös katsottava, että kumpakin tyttö saa yhtä paljon osaksi rakkautta ja turvaa yms.
Muistin sitten senkin kerran, kun kummitäti olisi halunut viedä tytön Korkeasaareen, se ei käynny, koska hän hakusi mennä sinne ensin itse tyttärensä kanssa. Silloin en vielä ajatellut mitään sen kummempaan, mutta nyt sekin asia nosti päätään.
Olen ollut arvostelematta kasvatusasioista, en ole sanallakaan moittinut mistään. Olen valinnut käytökseni aivan tieotoisesti, juuri siksi, että pärjäisimme. Niinpaljon olen kuullut, että anopit ovat liikaa äänessä.
Nyt olen kelaillut asioita taaksepäin...
Kun tyttö syntyi liitin hänet lasten kirjakerhoon. Yhtään kirjaa en ole saanut maksaa, kaikki lähetykset on peruttu. Kirjoja kuitenkin lainataan kirjastosta. Vein joskus piipahtaessani heillä leipomosta sämpylöitä ja pullia. Miniä antoi sämpylät takaisin, ei mahdu nyt pakkaseen sanoilla. Makeaa ei myöskään tuoda, senkin hän minulle ilmoitti.
Kun kävimme tyttäreni kanssa ulkomailla, mitään tuliaista hän ei huolinut. Kaikki meni suoraan kirpputorille. Samoin ne Pentikin vadit jotka poikani oli minulta saanut muuttaessaan ekaan omaan asuntoon. Jotakin sain pelastettua, kun myivät tavaroita ulkokirppiksellä. Nyt ne ovat mökillä käytössä.
Minusta alkoi tuon tekstiviestinnän jälkeen, että miniällä on ollut jo kauemmin jotakin minua vastaan. Se kaikki tuli ulos vain tuolloin, kun minä laitoin s-postia pojalleni pettymyksestäni. Kirjoitin hänelle takaisin, että tässä oli kysymys suuremmasta kokonaisuudesta , siitä, että isoäiti ja kummitätinkin toiveet otettaisiin huomioon en mistään kasvatuksesta. Hän kirjoitti, että kysymys oli kasvatuserosta? Ja hän toivoo, että kunniottaisin heidän päätöstään. Enhän minä nyt väkisin ketään risteilylle vie.
Piipahdimme juuri samana päivän iltana, kun episodi alkoi poikani luona hakemassa yhtä kaavaketta. Käyttäydyimme aivan normaalisti miniää ja lapsia kohtaan ja vaihdoimme kuulumisia. Illalla, kun viestitys alkoi, miniä mustamaalasi käynnimme, kirjoittamalla, että käyttäydyimme tyttöä kohtaan kylmästi. Se oli valhetta ja siitä olen myös pettynyt.
Onneksi minulla on vielä kaksi aikuista lasta, toivon, että saisin olla mukana heidän elämässään erilailla? Isovanhemmat ovat kuitenkin rikkaus lapsille. Taidan ottaa selvää, jospa voisin toimia varamummina sellaisille lapsille joille mummille olisi tarvetta?
Olen tuplaisoäiti, poikani perheellä on kaksi tyttöä. Vanhin lapsi täyttää loppuvuodesta neljä ja toinen syksyllä yhden vuoden.
Viikko sitten pahoitin mieleni, kun en saanut tätä kolmevuotiasta kanssani risteilylle Silja Serenadille. Mukaan olisi lähtenyt myös aikuinen tyttäreni, joka on tytön kummitäti. Kirjoitin kielteisen vastauksen saatuani pojalleni s-postia pettymyksestäni. Vielä samana iltana sain tekstiviestin miniältä jossa hän kodilla a, b ja c selvitti, miksi näin. Olin aivan sanaton, en mitenkään ymmärtänyt, että pieni viesti mielipahastani oli saanut tämän luokan sisällön. Vastasin hänen viestiinsä ajatuksella, että kun isovanhemmat ovat vielä sen verran hyvässä kunnossa, että jaksavat ottaa lapsenlapsia reissuun se kannattaisi hyödyntää. Tyttö on ollut meidän mukanamma muutaman yön mökkireissuilla joten pärjäämisestä hänen kanssaan ei ollut kysymys. Itselläni on myös kolme lasta, ja olen heidät aikuisiksi mieheni kansssa kasvattanut.
Miniä kirjoitti, että ensimmäiset tämäntyyppiset asiat hän haluaa olla itse mukana. Ja, että tyttö voisi tuntea, että äiti ja isä ovat hänet hyljänneet. Hänen on myös katsottava, että kumpakin tyttö saa yhtä paljon osaksi rakkautta ja turvaa yms.
Muistin sitten senkin kerran, kun kummitäti olisi halunut viedä tytön Korkeasaareen, se ei käynny, koska hän hakusi mennä sinne ensin itse tyttärensä kanssa. Silloin en vielä ajatellut mitään sen kummempaan, mutta nyt sekin asia nosti päätään.
Olen ollut arvostelematta kasvatusasioista, en ole sanallakaan moittinut mistään. Olen valinnut käytökseni aivan tieotoisesti, juuri siksi, että pärjäisimme. Niinpaljon olen kuullut, että anopit ovat liikaa äänessä.
Nyt olen kelaillut asioita taaksepäin...
Kun tyttö syntyi liitin hänet lasten kirjakerhoon. Yhtään kirjaa en ole saanut maksaa, kaikki lähetykset on peruttu. Kirjoja kuitenkin lainataan kirjastosta. Vein joskus piipahtaessani heillä leipomosta sämpylöitä ja pullia. Miniä antoi sämpylät takaisin, ei mahdu nyt pakkaseen sanoilla. Makeaa ei myöskään tuoda, senkin hän minulle ilmoitti.
Kun kävimme tyttäreni kanssa ulkomailla, mitään tuliaista hän ei huolinut. Kaikki meni suoraan kirpputorille. Samoin ne Pentikin vadit jotka poikani oli minulta saanut muuttaessaan ekaan omaan asuntoon. Jotakin sain pelastettua, kun myivät tavaroita ulkokirppiksellä. Nyt ne ovat mökillä käytössä.
Minusta alkoi tuon tekstiviestinnän jälkeen, että miniällä on ollut jo kauemmin jotakin minua vastaan. Se kaikki tuli ulos vain tuolloin, kun minä laitoin s-postia pojalleni pettymyksestäni. Kirjoitin hänelle takaisin, että tässä oli kysymys suuremmasta kokonaisuudesta , siitä, että isoäiti ja kummitätinkin toiveet otettaisiin huomioon en mistään kasvatuksesta. Hän kirjoitti, että kysymys oli kasvatuserosta? Ja hän toivoo, että kunniottaisin heidän päätöstään. Enhän minä nyt väkisin ketään risteilylle vie.
Piipahdimme juuri samana päivän iltana, kun episodi alkoi poikani luona hakemassa yhtä kaavaketta. Käyttäydyimme aivan normaalisti miniää ja lapsia kohtaan ja vaihdoimme kuulumisia. Illalla, kun viestitys alkoi, miniä mustamaalasi käynnimme, kirjoittamalla, että käyttäydyimme tyttöä kohtaan kylmästi. Se oli valhetta ja siitä olen myös pettynyt.
Onneksi minulla on vielä kaksi aikuista lasta, toivon, että saisin olla mukana heidän elämässään erilailla? Isovanhemmat ovat kuitenkin rikkaus lapsille. Taidan ottaa selvää, jospa voisin toimia varamummina sellaisille lapsille joille mummille olisi tarvetta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä löytyisi paikka sinulle, tyttärellämme(10kk) ei ole isoäitiä elämässään ja vaarejakin vain yksi, jota näkee harvoin. Missäpäin asut?
Me asumme Espoossa.
Kesäterkuin:NeitiAurinko15