Jos vauvakuume iskee, TEE NÄIN !

Äitiys-ja-isyys

Jos vauvakuume iskee…

1. Nainen: harjoittele äitiyttä pukeutumalla aamutakkiin, jonka vyön alle tunget papusäkin. Pidä säkkiä vatsaa vasten seuraavat 9 kk. Tämän jälkeen poista 10 % papusäkin painosta. Mies: harjoittele isyyttä poikkeamalla apteekkiin. Kumoa lompakkosi sisältö tiskille ja pyydä farmaseuttia käymään siihen käsiksi. Siirry sitten lähikauppaasi ja järjestä niin, että palkkasi maksetaan suoraan myymäläketjun pääkonttoriin.

2. Jotta osaisit varautua tuleviin öihin, kävele ympäri huonetta kello 17.00-22.00 kantaen märkää kassia, jolla on painoa 3,5-5,5 kiloa. Iltakymmeneltä laita kassi pois, aseta herätyskello soimaan puoliltaöin ja mene nukkumaan. Herää kahdeltatoista ja kävele märän kassin kanssa ympäri olohuonetta yhteen saakka aamuyöllä. Laita herätyskello soimaan kolmelta. Koska et saa unta, nouse kahden aikoihin juomaan vettä. 15 minuuttia vaille kolme mene takaisin sänkyyn. Nouse ylös, kun kello pärähtää soimaan kolmelta. Lauleskele pimeässä neljään saakka. Laita herätyskello soimaan viideltä. Nouse ylös. Tee aamiaista. Jatka samaa rataa seuraavat 5 vuotta. Näytä iloiselta.

3. Koverra meloni ontoksi ja tee sen kylkeen reikä. Ripusta meloni roikkumaan narunpätkästä kattoon ja laita se heilumaan edestakaisin. Ota kulhollinen puuroa ja yritä lusikoida sitä liikkuvaan meloniin matkien samalla lentokonetta. Jatka kunnes olet käyttänyt puolet puurosta. Kaada loput syliisi. Olet nyt valmis syöttämään 1-vuotiasta lasta. Harjoitellaksesi leikki-ikäisiä varten hiero banaania sohvaan ja hilloa ikkunaverhoihin. Piilota kalapuikko stereoiden taakse ja jätä se sinne muutamaksi kuukaudeksi.

4. Pienten lasten pukeminen: Aloita hankkimalla mustekala ja verkkokassi. Yritä sitten tunkea mustekala verkkokassiin siten, että sen kaikki lonkerot pysyvät kassin sisällä. Aikaa voi käyttää koko aamupäivän.

5. Heitä haaveet urheiluautosta ja osta tilava perheauto. Perheauton huolto: Osta suklaajäätelöä ja laita se hanskalokeroon. Jätä jäätelö sinne. Tunge cdsoittimeen 2 €:n kolikoita. Murenna takapenkille jättipakkaus suklaakeksejä. Viimeistele auto juoksuttamalla haravaa pitkin kumpaakin kylkeä.

6. Valmistaudu uloslähtöön. Odota vessan ulkopuolella puoli tuntia. Mene ulos etuovesta. Palaa takaisin sisälle. Mene ulos. Palaa takaisin sisälle. Mene taas ulos ja kävele/ota spurtti jonkin matkaa tielle päin. Käänny takaisin talolle. Kävele takaisin tielle päin. Maleksi tietä pitkin hitaasti viiden minuutin ajan. Pysähdy matkan varrella tutkimaan jokainen tupakantumppi perusteellisesti, samoin purukumit, likaiset nenäliinat ja kuolleet hyönteiset. Kilju ääneen, että kärsivällisyytesi alkaa olla lopussa, kunnes naapurit ilmestyvät pihalle tuijottamaan sinua. Olet valmis viemään lapsesi kävelylle.

7. Poikkea kauppaan ja ota mukaasi jotakin, mikä muistuttaa mahdollisimman paljon alle kouluikäistä lasta – vuohi käy hyvin. Mikäli aiot hankkia enemmän kuin yhden lapsen, ota mukaan useampi vuohi. Tee viikon ostokset päästämättä vuohia hetkeksikään silmistäsi. Maksa kaikesta, mitä vuohet syövät ja tuhoavat.

8. Opettele ulkoa kaikkien teletappien ja prätkähiirten nimet. Kun huomaat laulavasi muumien tunnussäveltä suihkussa, sinusta on tullut kelpo isä/äiti.

9. Toista kaikki sanomasi ainakin viiteen kertaan.

10. Ennen kuin lopulta ryhdyt hankkimaan lapsia, etsi käsiisi pariskunta, jolla on jo jälkeläisiä. Arvostele ääneen heidän kasvatusmetodejaan, lyhyttä pinnaansa ja sitä, miten huonoja he ovat asettamaan rajoja kurittomille ja huonotapaisille lapsille. Neuvo, miten he voisivat korjata lastensa unirytmiä, tehostaa pottaharjoittelua ja parantaa villikkojensa pöytätapoja. Nauti täysin rinnoin, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!


.

6

108

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Somaleille-ja-muille

      maahantunkeutujille tuo pitäisi kääntää ja tehdä tiettäväksi, nimenomaan niille naisille.
      Eihän ne miehet muuta toivokaan kuin että täyttää maan ja tehdä sen alamaisekseen. Lisääntyminen on valtavaa, kuin kaneilla.

    • MSN.COM

      ?

      39-vuotias suomalaisnainen ei halua lapsia: ”Minulle suositeltiin sen vuoksi terapiaa !”
      Kun Claudian* äiti antoi pienelle tyttärelleen vauvanuken, tyttö pakkasi lelun takaisin laatikkoon ja sulloi sen visusti vaatekaapin hyllylle. ”Äiti, minä en tällä leiki.”



      "Joudun taistelemaan päätöksestäni, minua kehotetaan menemään terapiaan ja vatsaani taputellaan toiveikkaina." Mitä mieltä olet tämän suomalaisnaisen tarinasta?"

      Äiti yritti myöhemmin uudestaan ja antoi tyttärelleen toisen nuken. Topakka tyttö ojensi nuken takaisin äidilleen ja sanoi:
      ”Tämän voi viedä mummulaan hoitoon.”
      ”Mihin sinä sitten menet?” äiti kysyi.
      ”Tonne vaan.”
      Ja tyttö käveli pois paikalta, kertaakaan taakseen katsomatta.

      Claudia tiesi jo teini-ikäisenä, ettei hän halua lapsia. Silloin kaikki sanoivat, että kyllä sitä mieli muuttuu, kun ikää tulee. Claudia ajatteli itsekin niin.

      Nyt hän on 39-vuotias, hyvässä ammatissa ja naimisissa oleva nainen, joka ei tahdo lapsia. Tätä päätöstä hän mietti pitkään ja tarkkaan.

      – Toki sitä pohti päänsä puhki, teenkö nyt tyhmästi tulevaisuuteni kannalta, tulenko joskus katumaan tätä? Claudia myöntää.
      ”Sä tulet katumaan tätä” onkin yleisin kommentti, mitä lähipiirin – läheisten, tuttujen ja jopa tuntemattomien – suusta karkaa. Ja niinä hetkinä Claudiallekin on iskenyt huoli, tekeekö hän väärin tai harkitsemattomasti, kun hän ei halua eikä hanki lapsia.

      Neljäkymmenen ikävuoden kolkuttaminen ovella on myös ravistellut, mutta lopulta lujittanut päätöstä:

      – Kyllä sitä miettii, miten sitä haluaa päivänsä viettää: hiekkalaatikon reunalla vai jotain muuta? Joskus tuntuu, että monet hankkivat lapsia siksi, että onhan sitten edes joku, joka huolehtii minusta, kun olen itse vanhus. Mutta ovathan vanhainkodit täynnä vanhuksia, joita edes omat lapset eivät käy katsomassa!

      Claudia onkin saanut tuta lähipiirinsä kummastelut ja vaateet: monet sanovat suorasti tai epäsuorasti, että lapsia kannattaisi hankkia muun muassa siksi, että lapset tekisivät hänet onnelliseksi.

      – Siinä on epäreilu asetelma: eihän lapselle voi asettaa sellaista vaadetta, että hän tekisi minut onnelliseksi. Ja onhan masentuneita tai onnettomia äitejäkin! Myös oma äitini oli sellainen, Claudia vihjaa varovasti.

      "Pitäisikö sun harkita terapiaa?"
      Claudia joutui taannoin ikävään tilanteeseen, kun hänen ystävänsä alkoi tivata, miksei hän halua lapsia.

      – ”Pelkäätkö sä jotain?” hän intti ja intti. ”Pelko ei saa olla se syy, että jätät lapset hankkimatta!” Hän ei hyväksynyt millään perusteluitani sille, miksi en halua lapsia. Tilanne oli utopistinen. Ja lopulta hän sanoi, että minun pitäisi mennä terapiaan, jotta voisin käsitellä tämän asian ja jotta tajuaisin siellä, etten vain tuhoa tulevaisuuttani ja mahdollisuuttani onneen – ja pääsisin turhista peloistani eroon, Claudia kertoo.

      Nurinkurista tai ei, itse asiassa Claudia kävi tätä ennen terapiassa vuosia.

      – Ihmettelen sitä, että jos on lapseton ihminen, hänelle saa sanoa ihan mitä vain? Aivan kuin minun elämääni saisi ruotia ja valintojani kyseenalaistaa, koska en halua lapsia.

      – Ja minä vain mietin, miten ihmeessä olen tässä tilanteessa, että joudun perustelemaan juurta jaksain jollekulle muulle minun ja mieheni päätöstä, joka itse asiassa kuuluu vain meille. Minun olisi pitänyt suojella itseäni siinä tilanteessa ja sanoa, että en keskustele tästä. Ihminen, joka on sitä mieltä, että kaikkien on välttämätöntä hankkia lapsia, ei suostu kuuntelemaan toista näkökulmaa tai vastaväitteitä, Claudia kuvailee kokemuksiaan.

      Yhden pelon Claudia kyllä myöntää päätöksessään olla hankkimatta lapsia virranneen hänen lävitseen: hän ei koskaan saa tietää, millainen hän olisi äitinä. Hän myös kuulee usein kommentteja siitä, että hänestä tulisi hyvä äiti.

      Mutta ei. Claudia ei halua lapsia.

      Kyse ei ole siitä, että Claudia vihaisi lapsia. Päin vastoin, hän tulee loistavasti toimeen lasten kanssa.

      – Lapset ovat ihania – lyhemmissä jaksossa ja jos niillä on palautusoikeus, Claudia virnistää.

      – Monet ajattelevat, että koska en itse halua lapsia, en ikään kuin voisi puhua niistä saati olla lasten kanssa tekemisissä. Se on outoa.

      Oma lapsuus jätti inhorealistisen kuvan
      Miksi Claudia ei sitten halua lapsia?

      – Se kaikki voi kummuta lapsuudesta. Sisarukseni on todella vaikea tapaus. Hän on lähemmäs neljäkymmentä ja asuu edelleen vanhempieni luona. Olen nähnyt todella inhorealistisen kuvan, mitä perhe-elämä voi olla – tai mitä siitä voi tulla, Claudia paljastaa.

      Myös nukkeja tyttärelleen ojentanut äiti oli kaikkea muuta kuin pullantuoksuinen äiti.

      – Oma äitini oli sairas. Mutta siitä ei puhuttu. Hänelle tuli shokkina se, että äitiys oli kaikkea muuta mitä hän oli olettanut: se olikin niin rankkaa.

      Claudia uskookin, että äidin sanat ja teot ovat jääneet kytemään varoittavana esimerkkinä hänen takaraivoonsa.

      – Äitini olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa, haluaako hän äidiksi ja onko hänestä edes siihen. Ihmiset eivät mielestäni mieti tarpeeksi sitä, onko heistä tosiaan siihen hommaan – onko heistä vanh

    • Jatkoa-edelliseen

      emmiksi? Se on niin vastuullinen tehtävä. Ja ehkäpä olen itse päätynyt siihen tulokseen, että ei: minusta ei olisi siihen, Claudia kuvaa.

      – Pidän äitiäni hyvinkin itsekkäänä. Hän hankki lapsia kuvitellen, että me lapset teemme hänet onnelliseksi tai että me lapset parantaisimme hänet. Mutta ei lasten tehtävä ole tehdä vanhempiaan onnelliseksi, eivät he voi korjata heitä.

      Claudian silmissä äiti oli onneton. Ja nyt, aikuisiällä, paljastui muutakin.

      – Äitini paljasti taannoin, että hänen mielestään olin karsea ja rasittava lapsi, ettei hän jaksanut minua. Hän työnsi minut ovesta ulos ja sanoi, että pärjäilehän siellä. Olin 3-vuotias.

      Kolmas huone ei ole lapselle
      Claudia ja hänen miehensä ovat olleet monta vuotta naimisissa. Päätös siitä, ettei heidän parketillaan tepsuttele pienen lapsen töppösiä, on ollut alusta asti yhteinen.

      – Kysyin häneltä lapsiasiaa jo ensimmäisillä treffeillä. Ja me olimme heti samalla sivulla. Oli hienoa löytää kumppani, joka oli asiasta samaa mieltä, Claudia hymyilee.

      Moiselle utelulle oli myös syynsä.

      Tätä kaikkea aiemmin Claudia seurusteli miehen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoitti haluavansa lapsen. Ja tätä hän toitotti jok’ikinen päivä vuosien ajan, ohimennen tai aiheesta vakavasti keskustellen. Se otti koville.

      Muta sitten löytyi elämänkumppani, joka jakoi samat arvot Claudian kanssa. He päätyivät naimisiin. Hankkivat isomman asunnon heille kahdelle: kolme huonetta ja keittiön. Yksi huone on kuitenkin selkeästi liikaa – ainakin läheisten mielestä.

      – Sukujuhlat ovat erittäin tuskallisia. Kolmas huone on se kaikkein suurin keskustelunaihe. He ajattelevat, että siellähän on lastenhuone tyhjillään ja sitten alkaa utelut, että milloinkas te hankitte lapsia, Claudia huokaa.

      – Olen erittäin kiltti ja pohtivainen luonteeltani. Nämä utelut satuttavat.

      Anoppi odottaakin jo lastenlasta, eikä ota kuuleviin korviinsa edes vihjailuja siitä, etteivät Claudia ja hänen miehensä ole aikeissa hankkia jälkikasvua.

      – Kyllä sitä välillä mietti, onko sitä ikään kuin velkaa isovanhemmille. Tiedän, että anopistani tulisi loistava mummi, isästäni loistava pappa. Olisiko ikään kuin velvollisuuteni antaa heille lapsenlapsi? Mutta sitten palaudun näistä ajatuksistani. Ei minua varmaan hankittu siksi, että voisin synnyttää lapsenlapsia.

      Aina nämä hetket eivät ole päättyneet pelkkiin uteluihin. Claudian vatsaa on tultu taputtelemaan ja laskettua aikaa utelemaan. Mutta hänellä on vain ollut löysempi paita kuin yleensä.

      Töissä äitejä arvostetaan eri tavoin?
      Vauvautelut ovat seuranneet Claudiaa myös töihin – mutta ei aivan perinteisellä tavalla.

      – Pomoni kysyi minulta kerran suoraan, että koskas hommaat lapsen? ”Kun sähän tykkäät shoppaillakin ja sisustaa, ajattele mitä kaikkea voi ostaa lapselle! Eikös se olisikin kivaa?” Ja ensimmäinen ajatukseni oli, että halutaanko minusta eroon? Claudia kertoo.

      Huolellinen ja ahkera nainen kokeekin, että häntä kohdellaan paikka paikoin töissä kakkosluokan kansalaisena.

      – Minulta ei koskaan kysytä, kuinka minä jaksan – olen kuin kone. Ajatellaan, että minullahan on kaikki aika käytettävissä työntekoon. Vaikka onhan minullakin menoni, harrastukset ja aviomies.

      – Siitä tulee paha mieli. Tulee sellainen olo, että aivan kuin en olisi itse arvokas – vaan vasta sitten, jos olisin lapsen äiti. Jos hommaisin lapsen, kuuluisin samaan kerhoon tai yhtä arvostettu kuin muutkin. Minulla on usein ulkopuolinen olo töissä, Claudia kuvailee.

      Vapaaehtoisesti lapsettoman ei pitäisi joutua perustelemaan päätöstään
      Sen lisäksi, että utelut tuntuvat pahalta, myös ennakkoluulot ja -asenteet loukkaavat. Vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään usein myös itsekkäinä.

      – Esimerkiksi se, että matkustelee, onkin huono juttu tai merkki siitä, että välttelisi vastuuta. ”Tuolla se itsekäs nainen matkustaa hiekkarannoille, kun äidit pesee kotona pyykkiä!” Claudia kuvailee.

      – Toivoisin muutoinkin, etteivät ihmiset kommentoisi niin ajattelemattomasti niiden, jotka eivät halua lapsia, päätöstä. Tämä on minun valintani, minä saan tehdä näin, vaikka jonkun mielestä se olisikin itsekästä.

      Claudia muistuttaa, että jälkikasvu- ja vauvautelut voivat satuttaa yhtä lailla lapsettomuudesta kärsiviä, kuin niitäkin, jotka eivät halua lapsia.

      – Mitä jos olisikin niin, että meillä olisi ollut vaikeuksia saada mieheni kanssa lasta? Ihmiset voivat olla hyvin ajattelemattomia, Claudia muistuttaa.

      – Minusta tuntuu, että vaikka nyky-yhteiskunnassa korostetaan suvaitsevaisuutta, minua lyödään kuin vierasta sikaa, kun en halua lapsia. Joudun taistelemaan päätöksestäni, minua kehotetaan menemään terapiaan ja vatsaani taputellaan toiveikkaina. Päätöstäni saa ruotia ja arvostella, aivan kuin se olisi vapaata riistaa. Joskus myös tuntuu, että minua pidetään ikään kuin tyhmänä: aivan kun en olisi miettinyt päätöstäni pitkään ja hartaasti.

      Claudia muistuttaa, että monet lapsettomiksi vapaaehtoisesti jäävät ovat saattaneet miettiä päätöstään huomattavasti pidempään kuin ne, jotka p

    • loppujakso-vielä

      päättävät perustaa perheen.

      – Entäpä jos menisin kysymään perheenäidiltä, että miksi oikein hommasit tämän lapsen? Ei minulla olisi siihen oikeutta. Minusta olisi tärkeää, että ihmiset kunnioittaisivat muiden valintoja.

      Mutta ei Claudiakaan suhtautunut päätökseensä olla hankkimatta lapsia yksioikoisesti: mieleen hiipii paikka paikoin ajatus, että katuuko hän päätöstään myöhemmin, esimerkiksi 50-vuotiaana.

      – Mutta silloin olen tehnyt jo valintani. Se on sitten voi voi.

      Lapsikysymys on myös vavisuttanut käsityksiä omasta minuudesta ja elämäntarkoituksesta.

      – Monesti herää kysymys, olenko minä arvokas ja tärkeä? Minäkin maksan veroja Suomeen, kyllä minäkin kannan oman korteni kekoon, vaikka en ketään synnyttäisikään tähän maailmaan, Claudia sanoo.

      Claudia kaipaisikin tunnetta siitä, että hänen päätöksensä – ja ennen kaikkea hänet – hyväksyttäisiin.

      – Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tämä aihe tuntuu kiinnostavan ihmisiä ja joudun vastailemaan koko ajan kysymyksiin, miksei meillä ole lapsia. Minut tekisi todella onnelliseksi se, jos vaikkapa joku äiti-ihminen sanoisi minulle: ”Mä ymmärrän sun ratkaisun, hienoa, että olet tehnyt oman valintasi!” – siitä tulisi hyvä mieli, Claudia kuvailee.

      Claudia on päättänyt luottaa omaan sisäiseen ääneensä, vaikka välillä iskee epävarmuus.

      – Välillä tuntuu, että olisin pettänyt muut, etenkin vanhempamme, kun emme hanki lapsia. Mutta minun täytyy kuunnella sisäistä ääntäni ja muistaa, että tämä on meidän valintamme, ei heidän, Claudia kuvailee.

      – Olemme joskus heittäneet mieheni kanssa vitsiä, että pitäisikö meidän hommata lapsi ja viedä mummulaan ja sanoa, että me tullaan katsomaan sitä sitten jossain vaiheessa, pitäkää hyvä huoli hänestä. ”Mä lähden tonne vaan...”

      Mutta vauva ei ole nukke.

      Ja siksi he ovat päättäneet olla hankkimatta lasta.

      *Haastateltavan nimi muutettu.

    • könsel

      ainoa ratkaisun on ,,,neutraalavioliitto. sillä vauvakuume laskee -miinus 34 asteesen.
      eläköön suolakurkut !

    • pakirat

      ja rahakuume jos iskee ,,,on siihen oman ratkaisun....käy laittamassa veikkauksella,,,,,
      kupongit säännöllisesti..,,jokuaikan ´päästä alat tajua kenenjoukoissaseisot..
      kusettavien,,vain kusetetut,,,

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Marin myönsi, ei kunnon syytä matkustaa Uutseen-seelantiin ja Australiaan

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b910963d-bfe4-4e77-9ad9-c501b10596d5 Kukaan muu pääministeri suomessa ei ole koskaan tehnyt vastaavaa matkaa. N
      Maailman menoa
      433
      1818
    2. Vähän välillä tuntuu kuin jos.

      Sinullakin on ikävä. Voin kyllä olla väärässä. Mistäpä sen tietää.
      Ikävä
      119
      1430
    3. Sannan "valtiovierailu" nyt

      Sanna pitänyt puheen valtiovierailun aluksi. Toimittajat aivan äimänä, kaikki vittuilee Sannalle ja kyselee mitä vittua se siellä tekee. Joku jopa ott
      Maailman menoa
      441
      1381
    4. En kestä enää olla erossa...

      Mitä jos mää vaan tuun ja alan suuteleen sua?
      Ikävä
      85
      1088
    5. Mitä oikeasti tuo koronarokote on ?

      Minun faijan proidi nyt puolisonsa kera koronassa. Ja 3 rokotetta ottaneena. Ikää noin 75v , Ja tuntuu ettei hengissä pysy . Hyi helvetti mitä tää rok
      Maailman menoa
      214
      944
    6. Tulen hulluksi

      Joka päivä mielessä. Typerä mies ei vaan voi mennä pois päästäni. Mitä enemmän pyristelen vastaan sitä enemmän siellä asuu. Olisipa joku katkaisija, j
      Ikävä
      60
      904
    7. Riittääkö sulle nainen

      Seurustelu vai pitäskö jossain kohtaa sitte olla ihan sormuksia sovittelemassa?
      Ikävä
      82
      827
    8. Suomessa on perheiden yhä vaikeampi saada apua - Supernanny Pia Penttala kohtaa nämä ongelmat

      Järkyttävää, että Suomessa on yhä vaikeampi saada apua, olipa kyse sitten perheen ongelmista, lapsen haasteista, päihde- tai mielenterveysongelmista.
      Maailman menoa
      22
      804
    Aihe