Dalton Trumbon Sotilaspoika on yksi vaikuttavim-

Näin ”Sotilaspoika” elokuvaversion pari vuotta sitten, mutta vaikka elokuva oli vaikuttava, kirja ei kiinnostanut. Vasta tännä vuonna kun luin Howard Zinnin kirjan USA:n historiasta, jossa oli kappale maan pasifisti-liikkeestä ja miten ”Sotilaspoika” vaikutti liikkeeseen, kiinnostukseni heräsi ja laitoin kirjan lukulistaan.
Romaani kertoo sotilas Joe Bonhamista, joka haavoittuu ensimmäisessä maailmansodassa, menettäen kaikki raajansa ja puolet kasvoistaan ja korvat. Bonham ei kuule, ei näe, ei kykene puhumaan tai liikuttamaan raajojaan, koska ne amputoitiin. Tässä toivottomassa tilassa hän yrittää selvitä, koska elämisenhalu on suuri ja samalla hän pohtii sotaa, eksistentialismia ja henkilökohtaista elämäänsä.
Dalton Trumbon ”Sotilaspoika” on yksi raskaimmista ja kauhistuttavimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Tunsin kauhun, epätoivon ja kaikki muut tunteet mitä hahmo tunsi. Kuvaus oli niin yksityiskohtaista ja realistista, että kolmannen persoonan kuvaus ei etäännyttänyt minua, vaan liimautti minut samaan pimeyteen kuin hahmo.
Pari kertaa iho meni kananlihalle ja silmiä piti kuivattaa. Trumbon ”Sotilaspoika” on todella vaikuttava kirja, joka ei voi olla jättämättä mitään muutosta lukijan ajatteluun.
Lukiessani ”Sotilaspoikaa”, havaitsin toistuvan ilmiön klassikkokirjallisuudessa. Tässäkin kirjassa oli vahva vasemmistolainen viesti, joka läheni anarkismia ja en ole koskaan kuullut, että ”Sotilaspoika” olisi anarkistinen kirja.
Silti kauheinta kirjassa ei ole kuvaus täydellisestä avuttomuudesta ja ensimmäisen maailmansodan kauhuista, vaan se, että ihmiskunta ja erityisesti USA ei oppinut mitään kirjasta. Sen sijaan, että kaikki olisivat lakanneet sotimasta, kuten kirja määrää, suurin osa kansalaisista on vain vastustanut suuria sotilasoperaatioita ja painotus on siirtynyt pienille huippukoulutetuille erikoisjoukoille ja puoliautomatisoiduille täsmä-aseille, jotka auttavat kaukomailla keskenään sotivia köhyiä ja ruskeita ihmisiä kokemaan kirjan kuvaamia kauhuja.
Dalton Trumbon kirja pitäisi olla pakollista luettavaa. Mestarillinen teos, jossa on ehkä paras kuvaus absoluuttisen epätoivoisesta tilasta ja tietenkin siitä miten turhaa ja ihmishenkiä haaskaavaa sota on, vaikka ideana se kuulostaa helvetin siistiltä.