0sanottoni venäjänkarjalan lasten murhenäytelmästä

Todella surullista, nuorten elämän päättyminen kesän odotetulla retkellä! Kun tuollainen isku kohtaa lasten vanhempia, ei mikään voi olla kuin ennen. 🌺🍀🌺

Minua ei vaivaa apinat karjalassa elävät tai kuolleet!!!

Koskettaa.....
Nuorten elämä päättyy karmealla tavalla ja vanhempien raskas suru painaa kauan, jo tiedon saaminen vai olla jollekin elämän loppu.

On sydämetöntä kirjoittaa pilkalliseen sävyyn.

Jokainen äiti ja isä ymmärtää tapahtuneen raskaaksi omaisille

Surullistakin surullisempaa, niin monta kesken jäänyttä elämää. Lehtitietojen mukaan lapset olivat vaikeista oloista, orpoja ja ongelmaperheistä, leirin piti antaa heille turvallista yhdessäoloa turvallisten aikuisten seurassa. Paikallisten haastateltujen mukaan ohjaajat olivat usein humalassa, vastuuta ei kannettu. Miksi lapset lähetettiin myrskyisälle järvelle, miksi kaikilla ei ollut pelastusliivejä ? Paikalliset ihmiset ovat syystäkin raivoissaan suuren murheen lisäksi.

Asiaa on luvattu tutkia ja syylliset saattaa vastuuseen, mutta se ei tuo takaisin hukkuneita eikä lohduta pelastuneitakaan. Nyt juhannuksen lähestyessä kotimaassa uutisoidaan hukkumisista, jotka ovat kuitenkin yleensä aikuisten miesten kännitoilailuja tai sairauskohtauksia. Pelastusliivit on huokea henkivakuutus, uimataito välttämätön vesistörikkaassa maassa. Jos lapsia on juhlinnassa mukana, aikuisten on oltava selvinpäin ja toimintakykyisiä , ainakin lapsista vastuussa olevien. Humalaisen örveltävä, ikävästi muuttunut käytös on lapsista pelottavaa, vaikka vaaratilanteita ei muodostuisikaan.

Miksiköhän ne olivat järvellä yöaikaan?

luin tuossa kesken unia heränneenä asiasta taitaa olla isot asiat kaiken takana.
Tulee vielä tietoon ymmärrettävästi miksi lapset keskiyön pimeydessä veneilivät.
Ikävää mutta uskoisin totta.

Luonnonvoimiin olisi viisasta asennoitua vakavasti. Miten lienee ollut tuulen suunnan ja Säämäjärven rantamaaston polveilun mahdollisesti tarjoama näennäinen suoja ollut tässä murheellisessa tapauksessa?

Muistan muutaman vuosikymmenen takaa tapauksen, jossa kolme saksalaista nuorta miestä olivat kumiveneellä retkeilemässä Pohjois-Karjalassa. Rannalla kerran yön vietettyään he olivat aamulla lähtemässä taas melomalla matkaansa jatkamaan. Vesille lähtöpaikan ranta oli varsin tyyni ja kaikki oli näyttänyt otolliselta retken jatkamiseen. Paikalliset asukkaat kuitenkin yrittivät estää heidän liikkeelle lähtönsä. Syynä oli se, että sen hetkinen lähtöpaikka oli niemekkeen ja sen ansiosta myös tuulen suojassa, mutta niemen toisella puolella, tuulen puolella oli navakka tuuli, mikä nostatti kovasti vaahtopäistä lainetta. Aava järven selkä antoi tuulelle tilaa puhaltaa täydellä voimallaan. Mikään paikallisten estely ei sakasalaispoikia pysäyttänyt.

Saksalaispojat löytyivät kuolleina järven kivikkoisesta rannasta niemen tuulen puolelta. He eivät olleet ilmeisestikään jaksaneet meloa aavalle tuuliselle järvelle kovinkaan pitkälle ja varmaankin olivat yrittäneet rantautua tuulen puolella. Louhikkoinen kivikko lienee kuitenkin aiheuttanut kumiveneen kaatumisen ja nuorukaisten joutumisen tyrskyisen aallokon survomaksi. Rannalla oli vielä isojen kivien välissä näköesteenä taajaa järviruovikkoa, mikä esti kauempaa havaitsemasta kohtalokasta louhikkoa. Jälkeen päin kävi vielä niin, että saksalaispoikien vanhemmat saapuivat myöhemmin hekin paikan päälle ja alkoivat syyttää suomalaista paikallista väkeä, kun nämä eivät olleet estäneet poikien liikkeelle lähtemistä tuona kohtalokkaana aamuna.

Tässä Säämäjärven veneturmassa nuoremmat teini-ikäiset olivat kuunnelleet säätiedotuksia. Kun tiesivät kovista tuulista, osa vastusti järven ylitystä.
Teinikippari sanoi hallitsevansa paatin näillä vesillä. Toisin sitten kävi.

Suurilla järvillä vaadittaisiin kokeneita vesiliikenteen kuljettajia, mutta kaatuihan Kurukin.
http://www15.uta.fi/koskivoimaa/liikkuminen/1918-40/kuru3a.htm