Aurinkoni, tyttäreni. Loviisan kirkon suurista ovista astuit miehesi rinnalla. Solmio ja kimppu sävy sävyyn, pää olkaa vasten ja käsi kädessä. Huntusi huuhtoi tuulessa mustia vuosia harteiltasi, harmaita häivähdyksiä menneistä. Kaunis pitsi peitti käsiesi ja nilkkojesi ruhjotut suonet. Kuinka haluankaan uskoa kaiken olevan takana. Minun on pakko uskoa. Tänään puisto on vihreä.
Aurinkoni, tyttäreni. Petin sinut taas. Likaisella patjalla raatelin itseäni, yritin taikoa kaiken uneksi, kuuntelin naapuriputkasta huutoa. En muista mitään, tapoinko jonkun? Epätietoisuus kalvaa ja repii. Ovi avataan, minut pyydetään mukaan. Olit onnekas, kukaan ei jäänyt alle, ne sanoivat. Astun ulos aurinkoon, on tyttäreni hääpäivä. Olen saastaa ja silti arvokas. Kuinka haluankaan uskoa kaiken olevan takana. Minun on pakko uskoa. Tänään puisto on vihreä.
Aurinkoni, mieheni. Avaat minulle suuret ovet. Kirkas taivas, huumaavat tuoksut. Mieheni, pakota minut uskaltamaan olla onnellinen, suutele minua, helli minua. Auringossa näen äitini, vahvan hauraan äitini. Menen hänen syliinsä, itkuisia hengähdyksiä puristavaa toivoa. Isäsi tulee pian, hän kuiskaa. Kuinka haluankaan uskoa kaiken olevan takana. Minun on pakko uskoa. Tänään puisto on vihreä.
Aurinkoni, tyttäreni. Petin sinut taas. Likaisella patjalla raatelin itseäni, yritin taikoa kaiken uneksi, kuuntelin naapuriputkasta huutoa. En muista mitään, tapoinko jonkun? Epätietoisuus kalvaa ja repii. Ovi avataan, minut pyydetään mukaan. Olit onnekas, kukaan ei jäänyt alle, ne sanoivat. Astun ulos aurinkoon, on tyttäreni hääpäivä. Olen saastaa ja silti arvokas. Kuinka haluankaan uskoa kaiken olevan takana. Minun on pakko uskoa. Tänään puisto on vihreä.
Aurinkoni, mieheni. Avaat minulle suuret ovet. Kirkas taivas, huumaavat tuoksut. Mieheni, pakota minut uskaltamaan olla onnellinen, suutele minua, helli minua. Auringossa näen äitini, vahvan hauraan äitini. Menen hänen syliinsä, itkuisia hengähdyksiä puristavaa toivoa. Isäsi tulee pian, hän kuiskaa. Kuinka haluankaan uskoa kaiken olevan takana. Minun on pakko uskoa. Tänään puisto on vihreä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
? nyt on kesä....
Vautsi, hieno.
nyt menee yli tavallisen tallaajan tää runoilu.
niinpä menee. mutta kiva se on vihreässä puistossa käydä pukilla. raumalaisittain se on köyrimistä.
ei tossa runossa sellasesta puhuttu- surullinen toi on. :(
runo kertoo jostain äidistä jonka tytär on mennyt naimisiin ja äidillä on rikollinen(menneisyys). Miehensä kanssa on häissä ja äitinsä. Niiden vaari,ukki on jo taivaassa ? ymmärsinkö oikein ? :)
Olisiko yksi hetki kolmen ihmisen silmin. Ensimmäinen äidin, toinen isän ja kolmas morsiamena olevan tyttären.
joo-se on varmaan niin :) !