ENSIN: täällä on paljon juttuja joita ei kannata ottaa vakavasti ja toisinaan ne ei ole tarkoitettukaan vakavasti otettaviksi. Huumori kukoistaa yh:n keskuudessa !
En kyllä ihan tosissaan käsitä mitä on yksinhuoltajuus. Itse todellisena YH:na en tajua kun joissakin perheissä on sekä isä että äiti. Jotka hoitavat lapsia kukin vuorollaan, onko se yksinhuoltajuutta ?
Minä hoidan lasta 24 h /vrk, apuja en saa mistään, olenko ns yksinhuoltaja ? PYYDÄN vastausta Sinulta, joka tiedät todella miten asia on.
En kyllä ihan tosissaan käsitä mitä on yksinhuoltajuus. Itse todellisena YH:na en tajua kun joissakin perheissä on sekä isä että äiti. Jotka hoitavat lapsia kukin vuorollaan, onko se yksinhuoltajuutta ?
Minä hoidan lasta 24 h /vrk, apuja en saa mistään, olenko ns yksinhuoltaja ? PYYDÄN vastausta Sinulta, joka tiedät todella miten asia on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Käsitän yksinhuoltajuudella sen, että joka hoitaa ja päättää lapsen päivittäisistä asioista yksin, on yh.
Saman katon alla, ei mielestäni voi yh,llä asua toista henkilöä.
Paitsi, jos toinen on alivuokralaisena.
Taas sitten se, joka hoitaa yh,n lapsia, syystä tai toisesta, ja kuinka usien vain, ei poista kuitenkaan vastuuta yksinhuoltaja vanhemmalta, on vanhempi silti yh.
Ja vaikka äiti tai isä olisi lapsen kanssa 24h/vrk, ei ole yhtään sen huonompi tai parempi yh, muin se, jonka lapset käy säännöllisesti hoidossa.
Marttyyri asenne ei tee kenestäkään yh,tä.
Vain tosellinen vastuu.
Meitä on moneen junaan, meitä vanhempia.
Mutta yhteistä meissä on rakkaus lapseen.
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=43#yhteish
tuolta löydät sekä yksinhuoltajuuden että yhteishuollon määritteet...
Yksinhuoltajuus käsitteenä näyttää venyvän: olenpa kuullut yhteishuoltajankin ( puolet äidillä, puolet isällä ), kertovan miten rankkaa on olla yksinhuoltaja. Itse olen myös yksinhuoltaja, minulle se tarkoittaa sitä, että huollan täysin yksin: 2krt vuodessa viikon loma, onneksi lapseni on jo iso.
Yksinhuoltajuuden rankkuus vaihtelee siis: elämä tuntuisi peräti ylelliseltä, jos lapsi olisi isällään joka toinen vkl tai edes kerran 2:ssa kuukaudessa. Toisaalta, jos olisin aina ollut siinä tilanteessa ( jokatoinen vkl isällä ), elämä silloinkin voisi tuntua ajoittain rankalta. Kuitenkin, tästä lähtökohdasta katsoen, se olisi ihan ihmeellisen suuri helpotus, sekä lapselle, että itselleni.
Olen kuitenkin onnellinen, lapsi on jo yläasteikäinen, ja kasvanut tilanteeseemme: elämä on mitä on ja voin nauttia siitä ja lapsestani.
Tämä on kuitenkin aika rankkaa -etenkin silloin kun lapsi on pieni- ja äitikin tarvitsee omaa aikaa. Toivottavasti saat hoitoapua jostakin, kummatkin voitte paremmin, kun äiti saa välillä levähtää.
no,niin aika mielenkiintoinen kysymys ns.yksinhuoltajalta.
1. huumoria pitää olla, sillä muuten ei elämästä tule mitään, samoin kuin positiivinen asenne.
2. kun sanoit olevasi 24t joak pvä lapsiesi kanssa, tuli mieleen oliko kirjoituksesi kenties jonkinlainen katkeruuden osoitus asiasta vai apun pyyntö? tai jopa kumpaakin?
3. yksinhuoltaja lain kirjoissa tarkoittaa sitä vahmenpaa joka yksin päättää lapsen asioista jne, eli vastaa asioista ja on velvollinen myös hoitaa yksin lapsen aiheuttamat asiat esim: vahinkon teot jne. tällöin toisella vanhemmalla ei ole oikeutta saada lapsesta tietoja esim: koulusta, terveydenhuollosta jne.
4. yhteishuolto on että kumpikin vanhempi päättää yhdessä lapsen aisoista, ovat myös korvausvellosia yhdessä, tällöin kummallakin vanhemmalla on oikeus saada tietoja lapsestaan joka paikasta, mutta myös tehdä hallaa toiselle yhetishuoltajuuden avulla.
mutta olipa huoltajuus kumpi tahansa, toinen on aina elatusvelvollinen ja huoltajuus ei ole sama asia kun tapaamis oikeus. ne ovat kaksi eri asiaa.
yksinhuoltajuuteen liittyy ns.tabuja joita valitettavasti on paljon ja osa on väränlaisia ja aiheuttavat näin hallaa yh.lle.
kaikesta huolimatta sinulla on oikeus ja mahdollisuus saada sosiaalitoimen kautta tukiperhe jossa lapset ovat vaikka kerran kuukauteen yhden viikonlopun ja loma ajalla. näin sinulle luodaan paremmat valmiudet jaksaa lasten kanssa, jos väsytät itsesi etkä hae apua, voi tulos olla pahakin. yleensä loppun palanut äiti/isä sattaa sortua ylilyönteihin ja näin satuttaa lastaan vaikka ei asiaa olisi niin tarkoittanut. ja tämä jos menee sosiaalitoimen korviin, on vanhempi pahassa pulassa, syyte lapsen pahoinpitelystä ja huostaan otto tulee kuvioon. eli parempi pyytä apua kuin tuhota itsensä.
Kiitos vaan hyvistä vastauksista /neuvoista.
Otan kantaa tuohon, olenko katkera, en missään tapauksessa ole , itse olen polkuni valinnut , vaikka rankkaakin on, en ole katkera.
En nyt taas muista kaikkea mitä tuossa aloituksessani höpöttelin, mutta mielenkiintoista kuulla että on mahdollisuus tukiperheeseen, siis sosiaalitoimen kautta ?
Onko kyseessä laitosmainen tukimuoto vai siis jossain kodissa ?
Se täytyy myöntää että loppuunpalamisen merkit ovat olleet jo vuoden, kaksi, apua on kyllä ollut mahdotonta saada. Kuka sitä nyt helpolla lähtee sossusta apua pyytämään, kun ei siellä muutenkaan asioi.
Otin kyllä yhteyttä erääseen suureen puljuun syksyllä, ei sieltä ole vastauksia tullut, olisin
vain halunnut lomalle, mutta tuo pulju kai on pelkkää rahankeruuta varten,
ei kannata mistään luopua, tosin ei ne neuvot mitään olisi puljulle maksaneet.
ihan sosiaaliviraston kautta? Tukiperhettä on sieltä vaikea saada, vaikeimmat perheet etusijalla ( esim. vanhempien alkoholinkäyttö mielenterv.ongelmat ). Kuitenkin uskon, että sen voi saada, jos todella vaadit sitä ( äänekkäästi, jos on pakko ): et voi elää omaa elämääsi, voit saada burnoutin ( yhteiskunnalle kallista ), seurustelu on myös vaikeaa...
Kun ei saa vapaata, ei välttämättä syyllisty pahoihin ylilyönteihin, mutta elämä tuntuu välillä työläältä ja masentavalta. Tietoisuus siitä, ettei ole vapaata, ettei pääse elokuviin, tapaamaan ystäviä ilman lapsia, on ahdistava. On myös vaikeaa olla aina vahva, sairaanakin, mutta pitää kuitenkin olla: lapsi on hoidettava.
Noita tunteita koin itse lapseni ollessa pieni, luulisin että useimmat vastaavassa tilanteessa olevat kokevat: on niin vaikeaa sammuttaa oma vapaa-ajan ja ystävien tarve, ehkei ihan tervettäkään.
Jospa siis varaisit ajan sos.virastoon? Kannattaisi ryhtyä nyt tuumasta toimeen, tukiperhettä pitää luultavasti kuitenkin jonottaa.
kyllähän tässä jo lähellä burnouttia on käyty, ehkä
lapselle pakolliset yöunet auttaa aina saamaan uusia voimia ja jaksamaan,
seuraavaan iltaan saakka. Pahinta on sairastellessa, kun pystyy vain konttaamaan kovassa kuumeessa wc:n,
silloin haluais että vähän joku jelppis,
mutta eihän yleensä apua saa, sitä annetaan, vasta sitten joskus............
Tuo vapaa-ajan ja ystävien tarpeen sammuttaminen on tarvinnut tehdä jo ajat sitten, ei voi ajatella muuta kuin lasta.
Ei ole edes voimia ajatella jotain muuta kuin lasta. Ja kynnys sossuun on todella korkealla, ei
sinne mielellään mene, täytynee tyytyä siihen, että aika tekee tehtävänsä.
rankkaahan se ja "miltei burnoutit" ovat olleet minullekin tuttuja seuralaisia.
Ymmärrän kynnyksen mennä sossuun, toki siellä nykyisin asioivat aivan "tavallisetkin" ihmiset eri syistä. On myös muita tahoja, josta voi saada jotain apua, riippuen siitä missä asut.
Kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta, että mielelläni "kuuntelisin" sinua sähköpostitse ja auttaisin pohdinnassasi siitä miten saisit vapaata. Eli jos haluat, voisit laittaa tänne e-mail osoitteesi ( tekaise joku ) ja vastailen,en ehkä vielä huomenna, mutta viikonlopun aikana.
Mutta tässä on osoite: [email protected]
Postia saa tulla, jos on aihetta myös negatiivista. Minkäänmuotoisista tai aiheisista en hätkähdä, mieluummin keskustelen asiallisista asioista.
Yksinhuoltajia on suomess muutama, muut ovat lähinnä erilaisten tukien väärinkäyttäjiä jne.