"Vanhana" opiskelleet

Parhaillaan odottelen tietoa siitä, pääsenkö opiskelemaan toisen maisterin tutkinnon nyt jo 60 eläkeläisenä. En minä siitä muuta hyötyä odota kuin mikä itse opiskelun ilo on. Toki harrastan kyseistä alaa ja siihen se tuonee lisäpuhtia. Jos tilaisuuksia tarjoutuu saatan muuttaa osaamiseni rahaksikin.

Jäin työttömäksi nelisen vuotta sitten. Olin viime talven opiskelija. Se vapautti (melkein) työkkärin "orjailusta". Se hyöty siitä tuli. Muuta hyötyä en oikein odota; ei sitä oman alan työtä välttämättä enää löydy.

Olin muistaakseni 52-vuotias, kun olin työtön ja eräällä työhakukurssilla. Kyllä siellä yritettiin käyttää kaikki keinot, että olisin lähtenyt opiskelemaan psykologiksi tai sosiologiksi. Tietenkin etäopiskeluna ja luentokäynteinä yliopistolla. No oli siinä alempikin ammatti tarjolla.
Kun ole sinkku, tulen toimeen pienellä budjetilla, niin ei minua ainakaan mikään kunnianhimo, raha ja halu saavuttaa jotain siihen innostanut, kun siihenkin vedottiin. Kyllä ne opinnot olisi pitänyt kodallani toteuttaa paria kymmentä vuotta aikaisemmin. Pitäähän siitä olla jotain konkreettistakin hyötyä, jos tuollaiseen urakkaan lähtee.
Yleissivistystä voi ja kannattaa hankkia ihan joka hetki ja tienkin jos tietoja tarvitsee ja voi hyödyntää voi opiskella eläkeläisenä vaikka tohtorin väitöskirjaan asti. Kun ne nuoretkaan akateemisen tutkinnon suorittaneet eivät saa nykyään töitä vaan riekkuvat siivoojina ja markettinen kassoina. Kuuntelin vasta juuri tehtyä tutkimusta.

Valmistuin parisen vuotta sitten. Palkka nousi, osaaminen lisääntyi ja pysyihän siinä virkeänä kun opiskeli työn ohessa. Luultavasti parin vuoden päästä saatan miettiä toisen korkeakoulututkinnon suorittamista, olen silloin 60.