Mikä oli malli Cajander ja miksi niin oli? Sanonnalla pyritään kuvaamaan Suomen armeijan puutteellista varustetasoa talvisodan alkaessa. Cajander viittaa ennen talvisotaa vaikuttaneeseen Cajander III hallitukseen (12. maaliskuuta 1937 – 1. joulukuuta 1939).
Useinkin tähän liitetään mielikuva, että Suomen puolustusmenot olivat pienet ja riittämättömät välttämättömiinkin hankintoihin. Sotaan lähteville miehille oli antaa vain kivääri, kokardi ja vyö.
Tämä(kään) myytti ei taida kuitenkaan pitää yhtä todellisuuden kanssa. On pitkälti totta, että jalkaväen miehille oli tarjolla puutteellinen varustus, mutta se ei johtunut pienistä sotilasmenoista. Taustalla oli hankintojen kohdentaminen toisaalle.
Asia tulee esille Jari Elorannan artikkelista ”Paljonko on paljon, perspektiivejä Suomen sotilasmenojen kehitykselle maailmansotien välisellä ajalla”. Artikkelin mukaan ”Suomessa panostettiin maanpuolustukseen varsin mittavasti, oli kyseessä sitten mikä mittari hyvänsä. Esimerkiksi aikakauden tärkeimmän asiantuntijakomission tavoitteet ylitettiin selvästi”.
http://www.sodanjaljet.fi/talvisota/malli-cajander/
Useinkin tähän liitetään mielikuva, että Suomen puolustusmenot olivat pienet ja riittämättömät välttämättömiinkin hankintoihin. Sotaan lähteville miehille oli antaa vain kivääri, kokardi ja vyö.
Tämä(kään) myytti ei taida kuitenkaan pitää yhtä todellisuuden kanssa. On pitkälti totta, että jalkaväen miehille oli tarjolla puutteellinen varustus, mutta se ei johtunut pienistä sotilasmenoista. Taustalla oli hankintojen kohdentaminen toisaalle.
Asia tulee esille Jari Elorannan artikkelista ”Paljonko on paljon, perspektiivejä Suomen sotilasmenojen kehitykselle maailmansotien välisellä ajalla”. Artikkelin mukaan ”Suomessa panostettiin maanpuolustukseen varsin mittavasti, oli kyseessä sitten mikä mittari hyvänsä. Esimerkiksi aikakauden tärkeimmän asiantuntijakomission tavoitteet ylitettiin selvästi”.
http://www.sodanjaljet.fi/talvisota/malli-cajander/
Vastaukset 21
Vanhimmat
Laivasto-ohjelman ohella Suomella oli myös kallis ohjelma Suomenlahden sulkemiseksi tykistöllä yhdessä Viron kanssa. Ohjelma alkoi 1920 -luvulla ja se tuli valmiiksi juuri ennen talvisotaa. Suomenlahti voitiin sulkea isoilla lähes lahden yli kantavilla tykeillä ja yhteisellä tulenjohdolla. Suomenlahden tykistösulku ja laivasto-ohjelma liittyivät itse asiassa yhteen, niiden oli tarkoitus täydentää toisiaan. Neuvostoliitto pääsi muuten perille tästä erittäin salaisesta hankkeesta. Ja tietystikin sulku menetti merkityksensä, kun Neuvostoliitto miehitti Viron. Mielenkiintoista olisi tietää, miten paljon sulun olemassaolo kaiken kaikkiaan painoi Neuvostoliiton päätöksenteossa.
Niinpä voidaan sanoa, että malli Cajanderin taustalla ei ollut varsinaisesti rahan puute. Kokardi ja vanhentunut kivääri jäivät tavalliselle soturille, koska sotalaitokselle annetut rahat ohjattiin pääsääntöisesti muualle.
Lähteitä:
Jari Eloranta. Paljonko on paljon? Perspektiivejä Suomen sotilasmenojen kehitykselle maailmansotien välisellä ajalla. 2005.
Jari Leskinen: Veljien valtiosalaisuus. Suomen ja Viron salainen sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1918-1940. 1999.
PUOLUSTUSVOIMAIN UUTISKATSAUKSIA 1939-44
https://www.youtube.com/watch?v=B_XRCm6qzv0&list=PLmb1Thl8L0NgNkBt5juiXRrNKSHlhNvQ2
Puolustusmenot olivat sotia edeltävällä ajalla noin 20 prosentin tasolla valtion kokonaismenoista. Puolustusmenojen osuus verrattuna BKT:hen oli noin kaksinkertaisella tasolla sotien jälkeiseen aikaan verrattuna.
Puutteita varustautumisessa oli ja artikkeli näkee niille erilaisia syitä: ”Materiaalisia puutteita syntyi, koska sotalaitos joudutiin perustamaan tyhjästä, puolustusteollisuutta päätettiin perustaa valtiovetoisesti ja siksi, että kotimarkkinateollisuuden edustajille jäi liikaa tilaa vaikuttaa puolustusinvestointeihin oman etunsa mukaisesti”. Syynä nähdään myös upseerien kokemattomuus sekä laivasto-ohjelman paisuminen.
Artikkelissa kerrotaan, että yhtenä oleellisena tekijänä sotilasmenojen ohjaamisessa oli kotimainen teollisuus. Se luonnollisesti halusi sotalaitoksen tilauksia, päätöksenteossa ei silloin ollut keskeisenä tekijänä puolustusnäkökulma vaan teollisuuden oma etu ”Hankintapolitiikan kontrolloinnista vastannut hankinta-asiain neuvottelukunta koostui lähes pelkästään intressiryhmien kuten Teollisuusliiton edustajista, mikä johti hankintojen suuntautumiseen kotimarkkinoille”. Erityisesti laivasto-ohjelma sai rahaa. ”Samaten 1920-luvun lopulla puolustusministeriön upseerit ja kotimarkkinateollisuuden edustajat saivat vietyä läpi suurimittaisen laivasto-ohjelman”. ”Näin sotilasmenojen rakenne vääristyi vuosikymmenten vaihteessa aiheuttaen vaikeuksia erityisesti maavoimille”.
Nyt sitten artikkelin ulkopuolelle. Rahaa ei siis riittänyt maavoimille. Syynä tähän oli erityisesti mittava laivasto-ohjelma. Hankittiinhan silloin esimerkiksi kaksi isoa panssarilaivaa ja viisi sukellusvenettä. Kalliita vekottimia. Voi miettiä, mitä ne nyt maksaisivat, suhteellisesti saman verran ne kai maksoivat silloinkin. Talvisodassa koetut todelliset suurimmat puutteet olivat tykistön ammusten puute ja panssarintorjunnan puute. Myös jalkaväen perusase, ns. pystykorvakivääri alkoi olla jo vanhentunut, se oli todellisuudessa hidas ja kömpelö. Venäläisillä alkoi näkyä jo puoliautomaattikivääreitäkin, kivääriä ei tarvinnut ladata laukauksen välillä, mikä tekee siitä lähtökohtaisesti huomattavasti kätevämmän. Tykistöäkin Suomella oli, mutta usein päivän kiintiö oli vain muutamia kranaatteja tykkiä kohden.
Jalkaväen aseistusta olisi ollut saatavilla kotimaastakin. Aimo Lahden suunnittelemien aseiden tarina on suorastaan surkuhupainen. Lahti yritti saada konepistooliaan kaupaksi sinnikkäästi, mutta se ei oikein kelvannut armeijalle. Niitä oli talvisodan alussa vain noin 4 000 kappaletta, se tarkoittaa karkeasti ottaen noin yhtä-kahta asetta joukkuetta kohti. Voi sanoa, että konepistooli on lyhyillä matkoilla tulivoimaltaan monta kymmentä kertaa tehokkaampi kuin pystykorvakivääri. Lahti suunnitteli myös panssarintorjuntakiväärin, ns. norsupyssyn, mutta sitä ei ehditty ottaa tuotantoon ennen sotia. Panssarintorjuntakivääri oli aikansa sinko, vielä talvisodan aikana se olisi läpäissyt useat sen aikaiset kevyet panssarit, jatkosodassa se oli jo vanhentunut.
****** jatkosodassa panssarintorjuntakivääri oli jo vanhentunut. *****
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa se oli erinomainen ase bunkkerin tuhoamiseen. Sillä päästiin ampumaan bunkkerin ampuma-aukosta sisään ja bunkkeri oli sillä selvä.
Ja sitten Suomi möi aseet asejobbareille tarpeettomina kunnes huomattiin niiden mahdollisuudet vaikkapa helikoptereita vastaan jne. Nyt niitä on jokusia asekeräilijöillä.
Suomi kp on aina se maailman paras sota-ase. Mihin se paremmuus lopahti kun kaikki ko. aseet romutettiin? Sotahan ei ole juurikaan muuttunut mosuritasolla eli jollain pitää koettaa vastapuolta nirhata...
Rakennettiinhan täysin tarpeettomat panssarilaivat ja sukellusveneet. Suomi toimi saksan merivoimien testilaboratoriona kun Saksa ei Versaillesin sopimuksen vuoksi voinut itse kehitellä kalustoaan.
panssarilaivoja, joiden piti olla alle 10 000 tn, mutta eivät olleet.
Sukellusveneitä rakennettiin Hollannissa ja Espanjassa.
prosenteilla kikkailu antaa väärän kuvan.
Puolustusmenoista meni leijonanosa ylläpitoon, johon oli lisäksi sijoitettava hankintamäärärahoja. Yksikään laadittu hankintaohjelma ei mennyt läpi 30-luvulla.
Sodan syttyessä ei ollut yhtään ajanmukaista tykkiä, panssarivaunua tai hävittäjäkonetta. Pioneeri- ja viestikalusto puuttui lähes kokonaan, samoin huoltovälineistö.
Puuttuva vaatetus oli itseasiassa lähes merkityksetön ongelma. Se korvattiin omilla varusteilla ja lumipuvulla.
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939
s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."
A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.
Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:
s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Risto Ryti oli myöskin eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938.
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."
Nämä molemmat lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985.
"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!
Juho Niukkanen kirjassaan Talvisodan puolustusministeri toteaa Suomen varustautuneen täysillä päinvastoin kuin on myöhemmin oletettu. Suhteessa kansantuloon prosenttimäärä oli suurimpia Euroopassa, mutta Suomihan oli köyhä maa eikä sekään auttanut. Talvisota alkoi muutaman kuukauden liian aikaisin sikäli, että silloin oli pian tulossa armeijalle vahvaa aseistusta ennättämättä avuksi sotaan, mutta kyllä sitten jatkosotaan. Niukkanen ei kirvulaisena voinut mitenkään etukäteen vähätellä sodan mahdollisuutta, mutta hän kertoo kuinka eräät ministerikaverit eivät vielä talvisodan syttymispäivänäkään uskoneet sodan mahdollisuuteen. Niukkasta kismitti karjalaisena Rytin ja Tannerin talvisodan päättyessä venäläisille tekemä ehdotus karjalaisten jäämisestä paikoilleen. Venäläisethän eivät tuota ehdotusta hyväksyneet.
Niukkanen näyttäisi olleen oikeassa!
Laivaston+hankintoihin,+lähinna+kahteen+tykkilauttaan,+käytettiin+1930+-luvulla+valtavat+rahasummat,+liki+10%+valtion+yhden+vuoden+budjetista.
"Mielenkiintoista olisi tietää, miten paljon (Suomenlahden) sulun olemassaolo kaiken kaikkiaan painoi Neuvostoliiton päätöksenteossa."
Vakava uhka epäilemättä sulkea miljoonakaupunki Pietari Suomanlahden pohjukkaan salaisilla suunnitelmilla. Tuollaiset asiat on typerästi sivuutettu kun on keskitytty vain esittämään Suomen joutuneen syyttömänä järjettömän hyökkäyksen koheeksi. Eikö jo olisi aika tarkastella sotiamme tosiasioiden valossa ja ilman tarpeita minkään osapuolen demonisoimiseen.
Hyvä että tosi asioita tulee tietoon,tarkoitan pääministeri,aina syytetty vain Cajanderia.Kun suvun nimi sattui olemaan sama,mutta nuorena ei ollut itselläni mitään tietoa että sen niminen oli ollut pääministeri,vasta kun aikuisena olin politiikassa(90-luvulla)luin tietokirjasta.
Kiitoksia hyvistä tiedoista,hienoa että on ihmisiä jotka tietävät asioita.
Pysytellään asiassa. Ei varustepula ollut Cajanderin vika. Ryti oli suurempi roisto, joutui vankilaankin. Tannerikin teki virheitä luulossaan maailmanrauhasta.
Tavanomaista sotkemista.
Puolustusmäärärahat menivät vuoteen 1938 pääasiassa rauhan ajan ylläpitoon. Suomi oli köyhä ja puolustusbudjetti suuri vain prosenteissa. Joitain merkittäviä hankintoja tosin tehtiin ja puolustusteollisuutta yritettiin kehittää.
Panssarilaivat maksettiin pääosin jo 1920-luvun puolella.Laivasto-ohjelmaa pidettiin silloin tarpeellisena.Muu on jälkiviisautta.
Ryti ja Tanner olivat tarkkoja talousmiehiä,jotka vihasivat velkaa,erityisesti,jos se otettiin asevarusteluun. Sodan kuluja ja heikosti varustautuneen maan menetyksiä ei kumpikaan osannut arvioida etukäteen. Eikä edes halunnut.
Kukaan ei myöskään osannut ennustaa vuoden 1939 suurpoliittisia äkkikäännöksiä.jotka muuttivat myös Suomen aseman aivan toiseksi,kuin oli siihen asti arvioitu.
## mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. ##
Täsmälleen näin oli asia nuiden aseiden osalta. Tietenkin tykistöä ja ammuksia olisi pitänyt hankkia. Samoin perustarvikkeita ja jv-aseistusta.
Malli Cajander piti sikäli paikkansa, ettäväkeen kutsutulle reserviläislle ei yleensä ollut jaettavaksi vaatetusta tai jalkinineita vaan ainoastaan vyö, ja kokardi. Monella maalaisukolla oli toki omasta takaa sopiva vaatetus, mutta kaupunkilaisia saattoi saapua pikkukengissä ja vilttihatussa. Pahinta kuitenkin oli se, ettei kaikille ollut jakaa edes henkilökhtaista asetta ennen kuin mottitaistelujen jälkeen saatiin kalustoapua vastustajalta!
Suomi oli heikosti varustautunut sotaan!
Suomi oli heikosti varustautunut sotaan niitten joukko-osastojen varustautumisessa
jotka sotaa käyvät.
Laivastoon panostettiin ja ne ovat meren pohjassa !
Samaa hölmöys jatkuu nyt laittamalla kaikki resurssit hävittäjiin jotka ovat
hyökkäys, ei puolustusase.
Maavoimat ovat pian ruotsikielisellä elueella !
Ilmatorjuntaohjukset, moottoroitu tykistö ja maavoimat ovat edelleen
parhaat puolustukselliset elementit.