Elokuvat ilonpilaajia?

Itse olin juuri lukenut Sormuksen Ritarit ja jonkin verran aloittanut Kahta Tornia kun näin ensimmäisen elokuvan. Kyllähän se vähän oudolta tuntui sen jälkeen lukea eteenpäin kun koko ajan kun ajatteli jotain hahmoa niin näkyi mielessä vaan se Viggo Mortensen tai Elijah Wood jne. En kyllä enää edes muista millaisiksi olin itse kaikki hahmot kuvitellut.

Mutta Silmarillionin hahmoista kaikilla on varmaan omanlaisensa näkemykset. Ja voisinpa sanoa että siitäkin melko varmasti tullaan tekemään elokuva. Tai ainakin joistain niistä osista. Ei nyt ehkä tällä vuosikymmenellä, mutta melko varmasti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Minä olin onneksi lukenut koko TSH:n yli 20 kertaa jo ennen elokuvien ilmestymistä, mikään ei enää poista niitä mielikuvia, jotka minulla oli ennestään. Ainakaan niistä kohdista, joista minulla on selkeä, hieno mielikuva. Joissakin kohdissa oma mielikuvani on vähän suttuinen tai elokuvaversio poikeuksellisen hieno, ja silloin tapahtuu sekoittumista. Minulla ei esimerkiksi olut kovin selkeää "näkökuvaa" Minas Tirithista ulkoapäin. Vaan nytpä on. Muurien sisäpuolella sen sijaan mikään ei ole muuttunut kuvittelemassani kaupungissa, jokainen portinpylväs on kohdallaan ;) Joskus myös kuvitelma ja elokuva käyvät niin hyvin yksiin, että niitä on vähän vaikea erotaa toisistaan, näin on esimerkiksi Samin tapauksessa - hän näytää elokuvassa aivan erehdyttävästi kuvitelmaltani. Sitten taas joitakin hahmoja, kuten Elrondia en meinaa millään tunnistaa elokuvasta edelleenkään vaikka jo tiedän, kuka on kyseessä - mies on täysin, totaalisen eri näköinen kuin kuvitelmani. Mutta päällekkäisiä kuvitelmia on muutenkin: Luin TSH:n ensimmäistä kertaa sen verran pienenä, että kuvittelin kaiken aika pieneksi. Muistan esimerkiksi, että ensimmäinen mielikuvanI Anduinista oli ehkä noin 10 metriä leveä ojanen ;D

Hemmetti. Pidin elokuvista silloin kun ne ensimmäistä kertaa näin, mutta myöhemmin on alkanut vain harmittaa. En saanut mitään, sillä kirja on huomattavasti elokuvia parempi ja kattavampi. Menetyksen koin silti, eli juuri tuo "alkuperäisen" Keski-Maan katoaminen ja sen korvautuminen Elijahilla ja kumppaneilla.
Toki on niinkin, että muutamat kohdat olivat hienompia elokuvissa, mutta se ei paljoa lohduta. Onneksi eivät ihan kaikkia juttuja sisällyttäneet elokuvaan, niin voin edes jotain Drúadanin metsän Villi-ihmisiä kuvitella.

Mutta silti. Pitkän linjan fanina en olisi elokuvia voinut jättää katsomatta vaikka joku olisikin varoittanut minua omien mielikuvien katoamisesta.

Minä näen jatkuvasti kirjan hahmot elokuvan hahmojen näköisenä, mutta se ei kyllä minua haittaa. Toisaalta syynä voi olla, etten ole koskaan nähnyt kirjan hahmoja valokuvan tarkasti mielessäni, lähinnä vain tietyn olemuksen. Elokuvien hahmojen olemukset ovat minulle lähes identtisiä "omien" päässäni kehittelemien olemuksien kanssa. Joten, no problem.

Juu, aika mahdotonta kuvitella erilaisina..
Silti Silmarillion on minusta lukijoiden omaisuutta, eikä sitä pidä pilaaman.

kävi niin, että luin kirjan vasta elokuvat nähtyäni ja silloin näin hahmot tietysti sellaisina, kuin ne elokuvissa ovat. Joskus mietin millaista olisi ollut kuvitella kaikki hahmot itse. Sen olisin halunnut kokea... Mutta olin liian nuori ennen kuin elokuvat ilmestyivät, enkä olisi koskaan lukenut Tarua, ensimmäiselläkin kerralla se jäi kesken...=) Mutta todellakin joskus mietin kuinka paljon itse kuvittelemani hahmot olisivat poikennut elokuvan hahmoista... Nyt en saa koskaan tietää.

Loistavia elokuvat silti ovat! Aivan mestariteoksia todellakin.

Näin kävi mulle kans. Olin lukenut kirjan ennen varmaan pari kolme kertaa ja en enää muista omia mielikuviani ja se vähän harmittaa. Leffat on silti suosikkejani.

Onhan tietty kirjassa sit osa sellasta ettei o elokuvassa ni sen voi kuvitella...

Sama kävi minulle. Ensin hobitit olivit niitä suloisia, omia hahmoja ja sitten... Sormusten ritarit luettuani katsoin saman elokuvana ja hahmot vaihtui. Harmittaa vieläkin.

Olen muodostanut käsitykseni Keski-Maan olennoista ja tapahtumista jo yli 20v ennen elokuvia.

Elokuvat ovat joissain tapauksissa tukeneet mielikuviani. Niissä kohdin, missä ristiriitoja omien mielikuvieni kanssa ilmenee, ovat omat mielikuvat aina paljon vahvemmat.

Mielestäni luettu teksti muodostaa yleensä laajemman ja rikkaamman kokemuksen kuin elokuva.

En tiedä saanko kiittää erittäin vahvaa visuaalista muistiani, sillä luin kirjan vain pari kertaa ennen elokuvia ja nytkin pystyn kyllä tekemään eron kirjan ja elokuvan välille. Totta että suttuisimmissa kohdissa vanhat kuvitelmani täydentyvät elokuvan kuvilla, mutta hahmoille ei tehnyt hallaa..... Hyviä elokuvia... Mutta parempi kirja.

Mulla kävi Harry Pottereiden kanssa just noin. Varsinkin tää uusin, missä on se Harryn paha vankilakummisetä. Mulla oli siitä ihan oma mielikuva ja käsitys, sellanen salskeahko tummatukkainen kalpea tyyppi. Elokuvan jälkeen en muista enää ollenkaan miltä se mun oma tyyppi mun mielessä näytti. Tunkee aina vaan sen kamalan näyttelijän naama mieleen. Ja vielä silloin kun näin niitä pahvimainoksia tennarissa ekoja kertoja, ajattelin että eihän tuo näytä yhtään oikealta. Kyllä harmittaa!