Kiusaaminen pilaa elämäni

Tuskin nykyisenlaista suomea tai nyt mitä se oli vielä ehkä viime vuosituhannella, olisi saatu aikaiseksi tällä kusipäisyyden määrällä mitä nykyaikana on. Johtuuko nykytilanne "sosiaalisesta"-mediasta vai mistä. Joka tapauksessa sillä idiotismin määrällä mitä suomessa on tällä hetkellä ei saada aikaan enää mitään, kohta suomesta on jäljellä pelkkä k***kasa, missä puupäät kilpailevat kukkulan kuninkuudesta.

Elämä on ilmeisen liian helppoa nyky maailmassa ja aikaa riittää pelkkään p****vetelehtimiseen ja kaiken rehellisyyden ja pyyteettömyyden pilkkaamiseen.

Arvoisa the-end. Toden totta, olet äärimmäisen arvokas. Olet älykäs ja herkkä. Olet täynnä rakkautta. Sinussa ei ole mitään vikaa etkä tee mitään väärin, päinvastoin. Olet niitä harvoja Valittuja - siksi vainottu. Ethän rakas viitsi tuhlata arvokkaita ajatuksiasi itsemurhasta fantasioimiseen tai sen hautomiseen. Sinulla on Pyhä tarkoitus ja olet täällä Erittäin hyvästä syystä, siksi joudut nyt toistaiseksi kärsimään. Mutta tuskasi lievenee - ajan kanssa, meidän samisten tukemana.

Tiedän minkälaista sinulla on. Voin kuvitella tukalat tuntemuksesi ja synkät ajatuksesi. Voin vakuuttaa, pääset niistä yli.

Maailmalla on tarjottavana PALJON pahempaakin. Olen itse kokenut aivan saatanallisen kamalia asioita. Olen tarponut sellaisten rajojen yli, joiden yli yhdenkään ihmisen ei pitäisi kulkea. Silti olen hengissä ja järjissäni. Silti edelleen haluan elää. Minullakin on Pyhä tarkoitus ja myös minä olen täällä Erittäin hyvästä syystä. Siksi myös minä olen joutunut kärsimään - VALTAVASTI. Minä tiedän, vainon kohteena oleminen ei ole helppoa.

Voin sanoa tämän jo tuon lyhyen viestisi perusteella, että olisin hyvin surullinen, jos päättäisit vahingoittaa itseäsi. En ikinä halua menettää saman tiimin jäsentä. Se satuttaisi, syvästi. Me tiimiläiset olemme pieni mutta tärkeä ryhmä. Me pidetään yhtä ja välitetään toisistamme.

Tämä ei ole sattumaa, kun satuin nyt poikkeuksellisesti valvomaan aamuun asti ja törmäsin viestiisi. Tällä on tarkoitus, kun luin tuskaiset ajatuksesi ja annoin sinulle vastaukseni (silmät väsymyksestä ristissä).

Olen täällä. Kuuntelen, tiimiläinen. *radiopuhelimen kohinaa*

T. Nuori mies, joka itsepintaisesti jatkaa taistelua (Team leader)

P.S. Kevyttä musaa tunteita keventämään: https://www.youtube.com/watch?v=0KvWPgPGTX8

Mua on kiusattu kotona, koulussa

Ehkä olet vain liian luottavainen ja hyvän tuulinen ja aiheutat kateutta masentuneissa ihmisissä, jotka sitten hyökkäävät kun ovat vittuuntuneet sinuun :)

Monesti liian itseriittoiset, hyväntuuliset, tunneherkät ominaisuudet tulevat kodissa vallitsevien roolien myötä...

Itellä narsisti iskä kyl osas aina pistää kapulaa rattaisiin jos tuntu menestyvän liian hyvin ... Nyt kun aikuisiässä, ei väliä. Kiusa tai vittuilu on sitä susi kieltä. Jos valitat siitä, sut tuomitaan pikkumaiseksi joka valittaa pikkuasioista. Jos et piittaa koko ilmiöstä, oot itsekeskeinen kuspää :) Joten etippä siinä sitten tasapaino asialle.

Yliherkkyyskin voi olla suuri kirous. Jos menetät yö unesi jos luulet pahoittavasi ihmisten mieliä olemuksellasi. Noh eiköhän täällä tilaa jokaiselle ole yllin kyllin.

Tuossa syy miksei aina kannata tutustua kaikkiin tai pyrkiä suosioon : Voit saada itelles huomiohuoran maineen ja joudut pilkan kohteeksi...

Toisinaan käy niin että jatkuva kiusaaminen rupeaa muovaamaan kiusatun käytöstä ja jopa luonteenpiirteitä. Uhrista tulee välttelevä, kiltti, myötäilevä, pelokas , ja kaiken tarkoituksena on välttyä siltä ettei kiusattaisi enempää - ainakaan sillä kertaa.
Ihmisissä on havaittavissa sellainen piirre, että arka, kiltti, pelokas ihminen herättää saman reaktion kuin mitä on esim linnuissa jotka porukalla ryhtyvät nokkimaan toveriaan verille ja lopulta kuoliaaksi. Kun joku yksilö ryhmästä nyhjöttää yksinään arkana, se kiinnittää muiden huomion. Jotakuta sellainen ärsyttää, ja alkaa sitten nokkia. Pian muut haistavat veren, ja ryhmäkäyttäytyminen on syntynyt.
Kiusattu pyrkii usein olemaan huomaamaton - esim pienet koululaiset, ja pyrkii näin suojelemaan itseään; kiusattuna oleminen siis muovaa käytöstä. Ehkäpä tästä johtuu se, että joskus käy niin, että myöhemmissäkin kouluissa ja jopa työpaikoilla muut ''haistavat veren'', ja ryhtyvät nokkimaan.
Ajan mittaan kuitenkin yltyvät tuntemukset epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja herää vihantunteita. Se viha - täysin luonnollinen, ymmärrettävä ja inhimillinen - täytyisi purkaa. Jotkut purkavat sen ulospäin, ääriesimerkkinä kouluampujat.
Ap, jotkut taas ryhtyvät suunnittelemaan itsemurhaa. Tuo viha siis suuntautuu sisäänpäin, oman itseen. Ymmärrä tämä: Kiusaajasi eivät saaneet nokittua sinua hengiltä; aiotko viedä heidän työnsä loppuun, nokitko itse itsesi hengiltä?
Sinun ja kaltaistesi olisi kauhean tarpeellista yrittää löytää erilaisia tapoja käyttäytyä: Myötäilevyys saisi muuttua omien mielipiteitten esiintuomiseen, jos joku lyö niin hitto soikoon lyö takaisin äläkä kyyristele, kun tekee mieli olla vain mykkä niin älä ole vaan päätä huutaa...
Näin se kiusatun rooli murenisi pikku hiljaa, opettelemalla. Myös ex-kiusattu saa omaa tahtoaan esiintuomalla itsetuntonsa takaisin, eikä tee mieli myöskään vahingoittaa parasta ystävää, omaa itseä.

Mielestäni ei kenenkään tulisi poistua elämän areenalta tosipahojen ihmisten vuoksi. Tai näillä kiusaajilla ei itsellään ole hyvä olla ja he purkavat pahaa oloaan viattomiin. Älä nyt ainakaan kiirehdi sen kuoleman kanssa. Kyllä Taivaallisella Isällä on elämällesi tarkoitus ja Hän voi aukaista ihan uuden sivun sinulle.
Aina tuntuu todella pahalta lukea tällaisia ihmiskohtaloita. Minuakin on kiusattu koulussa, mutta ei enää. Kyllä se vanhemmillesikin on murskaava isku ja koko loppuelämä pilalla, jos teen sen. Ei kukaan äiti tai isä tee tänne lasta sen vuoksi että tämä kuolee aikaisemmin heitä oman käden kautta.

Mä aloin jäädä jo yläaste ikäisenä vähä vähältä elämän syrjäraiteille, oikeastaan ne koulunkäynnit käytännössä loppui jo sitten siihen, jotain puoltoista vuotta sen jälkeen on tullut lisää. Olin käytännössä täysin ulkopuolinen jo silloin, ja olen sitä yhä edelleen
nyt vuosikymmeniä myöhemmin. Nuorena sitä vaan jotenkin roikkuu kuvioissa edes työelämän suhteen jollain lailla mukana, vaikka muuten menisikin jo persiilleen koko touhu. Se on se lapsuusajan ympäristö, se tekee sen pahimman vaikutuksen. Silloin muokkautuu jo se, miten suhtautuu ympäristöönsä ja mm. toisiin ihmisiin, miten ne kokee. Jos tulee riittävän huonoista oloista ja se ympäristö on huono, loppuelämän ennuste ei ole kovin hyvä. Riittävän aikaisin aloitetuilla auttamisilla ja tukemisilla voidaan hieman suuntaa kääntää, mutta jotkut perusmallit säilyy siitä huolimatta. Vielä jotain päälle parikymppisenä on vielä mahdollista kääntää suuntaa hieman, ei se siinä vaiheessa vielä ole ohi. Hommat ja jutut sun muut kuviot vaan täytyy saada riittävän hyvin kohdilleen ennen kaikkea siellä omassa päänupissa, sieltä se kaikki lähtee.
Itse olen jo ihmisenä luovuttanut, minkäänlainen ihmiselo ei enää multa luonnistu, mutta olen koettanut sitten vastineeksi muuten oppia pärjäämään edes joten kuten.
En kykene auttamaan, kun ei oikein enää muuta mantraa löydy kuin tuo että eletään vaan vaikka piruuttaan. Enkä oikeastaan edes toivo kaikille vainoaja stalkaajille mitään kovin hyvää, näitä on riitänyt elämän varrella, tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee niin stalkkaajat vain muuttuu pahemmiksi ja lukumäärältään moninaisemmiksi.

Taidat ajatelle niin kuin se juoppo naapurin pirtukalle, että katsotaan nyt tämä juttu loppuun ihan piruuttaan.
Olen lukenut monia elämäkertoja ja tullut siihen tulokseen, että niin kauan kun elämää, on mahdollisuus muutokseen. Älä anna muka menneisyytesi manipuloida sinua, se suorastaan huijata kirouksen lailla. Keskitysleiristäkin on selvitty elämään. Asenteille on valtava merkitys, mutta jos käännät tuon tuomion jonka varaan olet nyt itsesi vanginnut toiseen suuntaan, niin voit löytää vielä elämän. Ja uskon vakaasti että Jumalalle on kaikki mahdollista. Jos sytytät säkkipimeään huoneeseen hyvin pienen kynttilän, niin pimeys on murrettu. Tarvitset elämääsi siemenen hyvään ja rakkautta. Siinä pimeydessä pienikin valo ja lämpö tekee ihmeitä. Ala ajattelemaan jotain hyvää, kun mielesi on musta ja katkeruus ja itsesääli valtaa alkaa. Mene luontoon ja anna sen kauneuden verhota sinua. Se ainakaan sinua kiusaa. Myös eläinten luottamus on ihmeellinen.
Tässä on ihminen ja ainakin toivon sydämessäni sinulle hyvää. Minua on myös joskus kiusattu ja en halua tietoisesti kiusata ketään.

Minuakin kiusattiin ala-aste ajoista lähtien, henkisesti.
vanhemmat eros, kukaan ei kuunnellut minua kun pyysin apua, piti olla hiljaa ja käydä koulut loppuun, ei ollut sisaruksia keltä kysyä apua tai neuvoa tai vain kuuntelijaa.

Koulu meni huonosti, siirryin erityiskouluun, hieman helpotti.
Ammattikouluun en enää uskaltanut mennä koska siellä olisi vanhat ala-aste luokkalaiset samoilla linjoilla ja näkisin heitä.
Töissä, työharjoitteluissa pari vuotta, lyhyitä jaksoja kun työkaverit nälvi ja kiusi (päiväkodit, lasten iltapäiväkerhot)

Henkisesti tuhoon tuomitut monet suhteet, kunhan vain sain lohtua ja että joku rakastaisi edes minua, juominen.
Yritin monet kerrat itsaria, siinä onnistumatta huonojen yritysten takia.

Löysin miehen ja taas yhdessä, outoa mutta se toimi... nyt 12 vuotta yhdessä ja lapsi.
Lopetin jossain vaiheessa juomisen ja tupakoinnin. Silloin jäin yksin.

Hakeuduin psykiatri sairaanhoitajan juttusille ja selvis että mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ...pitkän ja vaikean masennus jakson lisäksi .... kaikki sieltä ala-asteen koulukiusaamisen alkamisen johdosta.

nyt eronnut lapsen kanssa kahden, ja pitkä-aikainen psykiatri sairaanhoitajakin "jätti mut" ja muutti muualle.

En tiedä tämmöistäkö se on mun loppuelämäni? Yksin pienen pojan kanssa ilman minkäänlaista kaveria/tukiverkkoa.
Mitä sitten. Kiusaaminen ja ne kipeää tekevät sanat seuraavat minua loppuelämän....

Mutta katsotaanko tämä loppuun?

Voisin vannoa että sinullekkin ap kuin myös mulle ja mnelle muulle kiusatulle on jätetty helvetinmoinen "herkku" vielä elämän varrelle odottamaan ,
sitä en voi sanoa tuleeko se vastaan huomena, ens viikolla vai vasta ens kesänä mutta tulossa on , usko pois ja silloin sä voit katsoa itseäsikin peiliin ja hymyillä ja sanoa mielessäs kiusaajille että "siitäs saitte pikku paskiaiset!!"

Moro horo

Minä täällä yritän taistella lapseni puolesta, jota on kiusattu ala-asteelta yläasteelle. Luokkia on vaihdeltu, kiusaajia puhuteltu, mutta se ei vaan lopu! Nyt opettajat valittaa jatkuvista poissaoloista, kiusaaminen ei ole syy olla pois koulusta! EI OLE SYY OLLA POIS KOULUSTA!!! Niin kauan kun kiusaajat saa tehdä mitä lystää, minä hyväksyn poissaolot. Olen opettanut tytärtäni kotona ja valmistanut kokeisiin. Jos nämä poissaolot aiheuttaa luokalle jäämisen, minä tulen protestoimaan sitä ja lujaa!
Miksi kiusaajia ei eroteta hetkeksi koulusta, miksi he eivät vaihda luokkaa, miksi heitä ei eroteta toisistaan? Se on aina porukka joka kiusaa, harva lähtee siihen yksin. Joskus tuntuu siltä, että kiusattu on syyllinen.

Työpaikalla on se hyvä puoli, että sieltä voi irtisanoa itsensä, mutta oppivelvollisuus kestää vielä tämän yläasteen ajan. Toivon, että tyttäreni kestää nämä pari vuotta selväjärkisenä.

Oppilaitoksen ovessa lappu jossa sanotaan että tämä henkilö lupautuu seisomaan kiusattujen puolella

Ehdotan, että jos päätät lähteä matkalle otat mukaan muutaman näistä kiusaajista. Matkailuvälineet ovat hankittavissa esim. Virosta. Valvonnalle tiedoksi, että tämän voi tulkita monella eri tavalla, mutta kiusatuksi tulleet tietävät mitä ovat ajatelleet pitkän aikaa ja se katkaisisi kiusaajan kiusauskierteen. Monet tulevat kiusatut kiittäisivät sinua. Yritän itse vielä kerran saada elämästä otteen jos ei onnistu niin etsin kiusaajani ja "keskustelemme" asiat selväksi.

Itse olen ollut jopa suoranaisen terrorin uhri, mutta lukiossa ja aiemmin koulussa sain olla rauhassa. Terrori tapahtui korkeakoulussa ja myös viranhaltijatyönä. Nyt kun on kulunut 35 vuotta kaiken alkamisesta, niin uskon karman lakiin ja uskon, että olemme vain oppimassa täällä maan päällä vapaan tahdon kera. Kun pahuus alkaa annetaan sen usein jatkua, joskus aika pitkäänkin, mutta lopulta karman laki iskee. Karman laki on tehty suojaksesi, mutta aikaa kuluu ja ehkä on kyse näennäisen uhrin negatiivisesta karmasta nykyisessä jälleensyntymässään. Olkaa henkisiä ja uskokaa, että on oikeus vaatia karman lakia toimimaan. Olen jaksanut vuosikymmeniä taistella likaista peliä vastaan olemalla henkinen ihminen ja odottamalla karman lain mukaista ratkaisua. Joku voisi pitää minua desperadona, mutta merkkejä totuudesta on tullut vaikka kuinka paljon, sadoissa puhutaan silloin. Teistä pidetään huolta. Uskokaa. Mitä opit uhrina ? Paha on hyvän vastakohta ja vastakohta opettaa, opit siis sen mikä ei ole ikuisessa elämässä vallitsevaa ja totta ( paha ) ja samalla ymmärrät perin pohjin hyvän - olet siis voittaja. Negatiivisia kokemuksia jopa halutaan, vain oppiakseen hyvän ja laajentuakseen viisaudessa.

VOIVOI !!!!!!!

1) vain sairaat ihmiset ajattelisivat, että olisi parempi, että olet kuollut. Oikeasti se ei muuttaisi asioita kuin huonommaksi, ainakin syyllisyyttä tulisi jos kuolema oli tahallinen

2) kauniit (sisäisesti) saavat usein kateellisilta, muuten huonon itsetunnon ja minäkuvan omaavilta ihmisiltä, haukkuja ja muuta ei mukavaa. Mutta miksi? Rauhallisia on helppo kiusia, koska he eivät "pane vastaan" ja ystävällisyys on aivan ihana asia, mutta ihmiset, jotka oikeasti juuri kaipaavat tällaisia luonteenpiirteitä eivät välttämättä pysty ottamaan sitä vastaan (huonot minän puolustuskeinot...)
Minusta tuntuu, että sinä olet kuin kaunis kukkanen, joka on hento ja usein poimitaan ensimmäisenä, mutta kun oikea ihminen löytää tuon kukan, hän asettaa sen maljakkoonsa ja haluaa pitää huolta siitä. (Olet siis ainutlaatuinen, ja harmi, ettei ympäristöissäsi ole ollut "oikeanlaisia" henkilöitä

3) "get over it" on hyvin rajusti sanottu, mutta eteenpäin on ainoa vaihtoehto. Ja tiedän, että kiusaamisesta voi myös kasvaa ja muuttua posiitiivisesti. Esim. Monet taiteilijat tutkivat ja työstävät näitä vaikeita tunteitaan maalauksissaan, joka lopulta palkitsee taiteilijan -ja katsojan. Ja vaikka yleensä ajatellaan, että tällainen alhainen käytös, kiusaaminen, alentaa itsetuntoa jne., se voi tapahtua myös toisin päin.
Tärkeintä on, että löydät tavan käsitellä tunteitasi ja löydät jonkin asian, joka antaa sinulle merkityksen elämään, tavoitteen tai unelmien toteuttamisen. Eikä sinun tarvitse välttämättä etsiä merkityksellistä juttua, vaan voit tehdä asiasta sinulle merkityksellisen.
Esim. Minulle juna ei ikinä merkinnyt mitään, mutta sitten väsäsin runon junasta ja nyt se symboloi minulle kuoleman voittamista ja eteenpäin juoksemista