Moi!
Mulla on ongelmia parisuhteen saamisessa. Olisi kiva, jos voisitte vastata.
Olen siis 27-vuotias mies. Ja ongelma on se, että olen aivan toivottoman ujo ja arka. Tai en muuten ole, mutta kun joku mainitseekin sanan seksi, punastun ja pakenen paikalta. En oikeastaan tiedä, mistä tämä johtuu. Osaksi syynä voi olla vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaminen. Omaa homouttani en häpeä lainkaan. Syynä saattaa olla myös traumat, jotka sain 15-vuotiaana. Olen hyvännäköinen, semmoinen pieni ja nätti. Muistan vieläkin sen, kuinka itkin öisin vessassa kun iljettävät pervot miehet laittoivat minulle viestejä ja ehdottelivat ties mitä. Minun on siis vaikea luottaa, että joku haluaisi kanssani ihan oikean parisuhteen.
En oikeastaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Netistä en missään tapauksessa uskalla etsiä seuraa. (Olen varma, että joku vie minut metsään ja tappaa sinne.) Toisaalta aina kun joku yrittää lähestyä minua, keksin jonkun tekosyyn ja pakenen kotiin. Ehkä niitä lähentelijöitä on ollut niin paljon, etten osaa erotella joukosta niitä oikeasti hyviä tyyppejä. Minua pelottaa myös, että kaikki miehet ovat pettäjiä.
Kaiken lisäksi olen outo. Kuljen usein anaalitappi sisälläni, vain koska se tuntuu kotoisalta.
Seksi itsessään on jo todella hermostuttava aihe. En usko toisenkaan osapuolen nauttivan, jos vain makaan lamaantuneena kasvot valkoisina sängyllä. Mitä jos teen jotain noloa? Kuten pieraisen sen toisen suuhun. (Ihan oikeasti pelkään sitä.) Entä jos puren väärästä paikasta?
Kaikkein huvittavinta tässä on se, että olen ammatiltani poliisi. Eikö heidän pitäisi juuri olla niitä kaikkein rohkeimpia?
Olisi mahtavaa, jos kertoisitte omia kokemuksianne.
Mulla on ongelmia parisuhteen saamisessa. Olisi kiva, jos voisitte vastata.
Olen siis 27-vuotias mies. Ja ongelma on se, että olen aivan toivottoman ujo ja arka. Tai en muuten ole, mutta kun joku mainitseekin sanan seksi, punastun ja pakenen paikalta. En oikeastaan tiedä, mistä tämä johtuu. Osaksi syynä voi olla vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaminen. Omaa homouttani en häpeä lainkaan. Syynä saattaa olla myös traumat, jotka sain 15-vuotiaana. Olen hyvännäköinen, semmoinen pieni ja nätti. Muistan vieläkin sen, kuinka itkin öisin vessassa kun iljettävät pervot miehet laittoivat minulle viestejä ja ehdottelivat ties mitä. Minun on siis vaikea luottaa, että joku haluaisi kanssani ihan oikean parisuhteen.
En oikeastaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Netistä en missään tapauksessa uskalla etsiä seuraa. (Olen varma, että joku vie minut metsään ja tappaa sinne.) Toisaalta aina kun joku yrittää lähestyä minua, keksin jonkun tekosyyn ja pakenen kotiin. Ehkä niitä lähentelijöitä on ollut niin paljon, etten osaa erotella joukosta niitä oikeasti hyviä tyyppejä. Minua pelottaa myös, että kaikki miehet ovat pettäjiä.
Kaiken lisäksi olen outo. Kuljen usein anaalitappi sisälläni, vain koska se tuntuu kotoisalta.
Seksi itsessään on jo todella hermostuttava aihe. En usko toisenkaan osapuolen nauttivan, jos vain makaan lamaantuneena kasvot valkoisina sängyllä. Mitä jos teen jotain noloa? Kuten pieraisen sen toisen suuhun. (Ihan oikeasti pelkään sitä.) Entä jos puren väärästä paikasta?
Kaikkein huvittavinta tässä on se, että olen ammatiltani poliisi. Eikö heidän pitäisi juuri olla niitä kaikkein rohkeimpia?
Olisi mahtavaa, jos kertoisitte omia kokemuksianne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pelkkää paskaa koko teksti. Työntele vaan porkkanaa perseeseen, työtön paska läski.
Keksippä saatanan idiootti heteropride muuta hommaa ku toisten nikillä kirjoittelu! Työnnä se porkkana kuule omaan hanuriis!
Kuules lapsia raiskaava IamSorrow, etkö osaa rekisteröidä nimimerkkiäsi, vai tietääkö suomi24 sinunkin olevan paskainen lastenraiskaaja?