Taas meni yksi ketju pelkäksi hoitajien haukkumiseksi.
Roskakuskit on paskoja ihmisiä. Meidän roskakatokseen oli jätetty roskapussi lattialle.
Kaupan kassatkin on paskoja, mulle kassaneiti ei tänään sanonut "ole hyvä", kun antoi vaihtorahat. Nehän vasta rikkaita onkin, kaupat kun on nykyään melkein aina auki.
Entäs opettajat? Ei tee mitään rahansa eteen, ei mun lapsi osaa kuutta kieltä eikä derivoiminenkaan oikein suju. Opet pitää vielä pitkän kesälomankin!
Oikeasti, eiköhän joka ammattikunnasta löydy myös niitä "ei-niin-hyviä-ja-omistautuneita". Pitääkö kaikki silti niputtaa muutaman yksilön vuoksi samaan muottiin?
Onko kenellekään tullut mieleen, että yksi syy hoitajien väsymiseen on tuo totaalinen työn arvostuksen puute? Teet mitä vain, missä vain, niin paskaa tulee niskaan.
Ei me kaikki hoitajat pystytä tekemään vuorotyötä (yötyötä, iltavuorot ei paljoa palkassa näy) jatkuvasti ja revitä siitä suuria summia. Ei kukaan tälle alalle lähde rahan takia, mutta jollain on elettävä. Työ on raskasta, henkisesti, koska hoitaja on vastuussa ihmisten terveydestä, hyvinvoinnista, elämänlaadusta ja elämästä.
Me harvoin voidaan jättää kotiinlähtiessä työ työpaikalle, tarpeeksi monet yöunet on mennyt, kun mietitään/pohditaan/itketään ihmisten kohtaloita, joihin ei olla voitu tarpeeksi hyvin vaikuttaa ilman jumalvoimia.
Ja silti tulee paskaa niskaan.
Miksikö juuri sinun isä tai äiti makaa paskavaipoissa sillä hetkellä, kun tulet häntä katsomaan? Ehkä siksi, että mulla on monta muutakin hoidettavaa. Ikävä kyllä me ei eletä utopistisessa maailmassa, jossa jokaiselle potilaalle/asiakkaalle on oma hoitaja 24/7 pitelemässä kädestä. Mä saatan olla viereisessä huoneessa hoitamassa haavaa just sillä hetkellä, kun rakkaan pappasi suoli päättää toimia.
Miksi hänet "sidotaan" tuoliin? Siksi, että muuten hän siitä putoaa lattialle ja satuttaa itsensä.
Miksi mä istun kansliassa? En haluaisi istua siellä niin paljon. Mutta mun on kirjattava hoito. Vanhoilla, monisairailla ihmisillä kun sitä kirjattavaa tulee paljon. Mun pitää myös tutustua juuri sun pappasi sairauksiin, oireisiin ja hoitoon, jotta osaan häntä hoitaa mahdollisimman hyvin. Mun pitää tutustua uusiin hoitotoimenpiteisiin, lääkityksen muutoksiin, miten haava on parantunut/huonontunut, milloin tulee vaihtaa katetri ym. Olisko parempi, että mä senkin ajan vietän silittämässä pappaa otsalta ja teen hänelle sitten mitä sattuu. Vai raahaisinko tietokoneeni hänen sängyn vierelle?
Nykyään jokaisella omaisella tai muuten maallikolla tuntuu olevan jokin "hirvittävä" kertomus siitä, kuinka huonosti juuri hänen omaistaan on hoidettu ja kuinka hoitajat "ei vaan tee mitään muuta kuin istuu sormi perseessä". Onko teillä koulutus alaan? Oletteko ottaneet selvää, miksi tehdään niin kuin tehdään?
Miksi juuri SINUN äitisi tulisi saada erityiskohtelua, miksei se naapurin mummo huoneessa 12? Mä mielelläni repeisin auttamaan molempia yhtaikaa, ikävä kyllä mä en siihen kykene. Olen vain ihminen, minäkin.
Ja koska kuitenkin tämäkin kirjoitus haukutaan ihan lyttyyn, niin tässä vinkki:
Osoittakaa ne valituksenne oikealle taholle eli päättäjille. He määrittelee henkilökunnan määrän. He määrittelee työajan.
Ja vielä kerran, ottakaa asioista selvää, ennen kuin tulette kertomaan meille, miten työ pitäisi NÄILLÄ RESURSSEILLA tehdä paremmin.
Roskakuskit on paskoja ihmisiä. Meidän roskakatokseen oli jätetty roskapussi lattialle.
Kaupan kassatkin on paskoja, mulle kassaneiti ei tänään sanonut "ole hyvä", kun antoi vaihtorahat. Nehän vasta rikkaita onkin, kaupat kun on nykyään melkein aina auki.
Entäs opettajat? Ei tee mitään rahansa eteen, ei mun lapsi osaa kuutta kieltä eikä derivoiminenkaan oikein suju. Opet pitää vielä pitkän kesälomankin!
Oikeasti, eiköhän joka ammattikunnasta löydy myös niitä "ei-niin-hyviä-ja-omistautuneita". Pitääkö kaikki silti niputtaa muutaman yksilön vuoksi samaan muottiin?
Onko kenellekään tullut mieleen, että yksi syy hoitajien väsymiseen on tuo totaalinen työn arvostuksen puute? Teet mitä vain, missä vain, niin paskaa tulee niskaan.
Ei me kaikki hoitajat pystytä tekemään vuorotyötä (yötyötä, iltavuorot ei paljoa palkassa näy) jatkuvasti ja revitä siitä suuria summia. Ei kukaan tälle alalle lähde rahan takia, mutta jollain on elettävä. Työ on raskasta, henkisesti, koska hoitaja on vastuussa ihmisten terveydestä, hyvinvoinnista, elämänlaadusta ja elämästä.
Me harvoin voidaan jättää kotiinlähtiessä työ työpaikalle, tarpeeksi monet yöunet on mennyt, kun mietitään/pohditaan/itketään ihmisten kohtaloita, joihin ei olla voitu tarpeeksi hyvin vaikuttaa ilman jumalvoimia.
Ja silti tulee paskaa niskaan.
Miksikö juuri sinun isä tai äiti makaa paskavaipoissa sillä hetkellä, kun tulet häntä katsomaan? Ehkä siksi, että mulla on monta muutakin hoidettavaa. Ikävä kyllä me ei eletä utopistisessa maailmassa, jossa jokaiselle potilaalle/asiakkaalle on oma hoitaja 24/7 pitelemässä kädestä. Mä saatan olla viereisessä huoneessa hoitamassa haavaa just sillä hetkellä, kun rakkaan pappasi suoli päättää toimia.
Miksi hänet "sidotaan" tuoliin? Siksi, että muuten hän siitä putoaa lattialle ja satuttaa itsensä.
Miksi mä istun kansliassa? En haluaisi istua siellä niin paljon. Mutta mun on kirjattava hoito. Vanhoilla, monisairailla ihmisillä kun sitä kirjattavaa tulee paljon. Mun pitää myös tutustua juuri sun pappasi sairauksiin, oireisiin ja hoitoon, jotta osaan häntä hoitaa mahdollisimman hyvin. Mun pitää tutustua uusiin hoitotoimenpiteisiin, lääkityksen muutoksiin, miten haava on parantunut/huonontunut, milloin tulee vaihtaa katetri ym. Olisko parempi, että mä senkin ajan vietän silittämässä pappaa otsalta ja teen hänelle sitten mitä sattuu. Vai raahaisinko tietokoneeni hänen sängyn vierelle?
Nykyään jokaisella omaisella tai muuten maallikolla tuntuu olevan jokin "hirvittävä" kertomus siitä, kuinka huonosti juuri hänen omaistaan on hoidettu ja kuinka hoitajat "ei vaan tee mitään muuta kuin istuu sormi perseessä". Onko teillä koulutus alaan? Oletteko ottaneet selvää, miksi tehdään niin kuin tehdään?
Miksi juuri SINUN äitisi tulisi saada erityiskohtelua, miksei se naapurin mummo huoneessa 12? Mä mielelläni repeisin auttamaan molempia yhtaikaa, ikävä kyllä mä en siihen kykene. Olen vain ihminen, minäkin.
Ja koska kuitenkin tämäkin kirjoitus haukutaan ihan lyttyyn, niin tässä vinkki:
Osoittakaa ne valituksenne oikealle taholle eli päättäjille. He määrittelee henkilökunnan määrän. He määrittelee työajan.
Ja vielä kerran, ottakaa asioista selvää, ennen kuin tulette kertomaan meille, miten työ pitäisi NÄILLÄ RESURSSEILLA tehdä paremmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.