Yksinkertainen kysymys..
Arvostatko uutta puolisoasi, joka on ottanut lapsesi elämäänsä? Ajatteletko asiaa tyyliin:"Hienoa, hänen täytyy tosissaan välittää minusta, kun yrittää!", vai onko asia oikeastaan itsestäänselvyys?
Hänellähän voi toki olla lapsia jo itselläänkin, mutta useasti lapsia on vain toisella osapuolella. Tällöin suhde vaatii työtä, erityisesti ymmärtämistä puolin toisin.
Osaatko eläytyä hänen rooliinsa, ja huomioida hänen tarpeensa lastesi ohella? Monesti äiti- ja isäpuolet ovat ulkopuolisen roolissa uusioperheissä. Perheessähän asia ei saisi olla näin.. Uusi puoliso saattaa vetäytyä perheestä kokiessaan ulkopuolisuuden tunteen. Miten tämän estätte?
Arvostatko uutta puolisoasi, joka on ottanut lapsesi elämäänsä? Ajatteletko asiaa tyyliin:"Hienoa, hänen täytyy tosissaan välittää minusta, kun yrittää!", vai onko asia oikeastaan itsestäänselvyys?
Hänellähän voi toki olla lapsia jo itselläänkin, mutta useasti lapsia on vain toisella osapuolella. Tällöin suhde vaatii työtä, erityisesti ymmärtämistä puolin toisin.
Osaatko eläytyä hänen rooliinsa, ja huomioida hänen tarpeensa lastesi ohella? Monesti äiti- ja isäpuolet ovat ulkopuolisen roolissa uusioperheissä. Perheessähän asia ei saisi olla näin.. Uusi puoliso saattaa vetäytyä perheestä kokiessaan ulkopuolisuuden tunteen. Miten tämän estätte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvostan todella uuden mieheni tapaa huomioda lapseni edellisestä avioliitostani. Ja olen pyrkinyt sen hänelle tilaisuuden tullen kertomaankin. On täydellinen isä lapselleni!
Ruusuja lähtee miehelleni nyt iso kasa. Ihanasti on rakastanut minua ja lastani jo monta vuotta. Otti sydämeensä pienen lapsukaiseni.
Kaikílle Suomen Uusisille terveisiä, ruusuja ja isoja haleja. Olette miehistä kermaa. Ja me naiset, muistakaamme arvostaa kumppaniamme edes pienin elein...:)
Valoisaa kevättä kaikille uusperheille!
Olen ehkä väärällä puolella, mutta kuitenkin vastaan. Olen mennyt naimisiin yhisän kanssa ja meidän kanssa asuu miehen 3 alaikäistä lasta, omani ovat jo maailmalla. Minä kyllä koen että hän arvostaa minua ja pyrkii sen myös teon osoittamaan sanomisten lisäksi. Joskus seurustelumme alkuaikoina koin olevani ulkopuolinen, mutta sille ei voinut mitään sillä noinkin suuren lapsikatraan kanssa on kädet täynnä muutenkin. Mutta yhteenmuuttamisen jälkeen en ole tuota satunnaista ulkopuolisuuden tunnetta kokenut, vaikka en juurikaan ota kantaa isän ja lasten välisiin riitoihin, koen silti olevani tärkeä osa perhettä mieheni mielestä. Kovinkaan paljoa meillä ei ole ns. kahdenkeskistä aikaa, mutta pyrimme huomioimaan toisemme siinä arkielämän pyörteissä ja lasten sanoessa yäk kun suutelemme tai pidämme hetken toisiamme sylissä. Ja myös minä arvostan miestäni suuresti, tuota rohkeaa miestä joka uskalsi minut ottaa elämäänsä mukaan.