...se tuli sisään ovesta,
tunkeutui syvälle ,
uppoutui ajatuksiini,
valtasi mielen.
Siellä se kaivertaa paikkaansa,
siitä ei pääse irti,
vaikka en varmasti edes tahtoisikaan.
Vatsassa kouraisee,
ihoni kuumottaa,
silmäni alkavat loistamaan kuin tähdet,
ajatukseni hämärtyy,
ja sanani sotkeutuvat.
Kun se lähtee,
se ei kysy lupaa,
jättää jälkensä,
haavat syvät,
arvet tuntuvat,
ikuisen paikan sieluun.
Kauniita muistoja katkeruuden jälkeen,
rikkaita kokemuksia haavojen umpeuduttua.
elämän vaiheen vaihtuminen,
antaa voimia tulevaan....
tunkeutui syvälle ,
uppoutui ajatuksiini,
valtasi mielen.
Siellä se kaivertaa paikkaansa,
siitä ei pääse irti,
vaikka en varmasti edes tahtoisikaan.
Vatsassa kouraisee,
ihoni kuumottaa,
silmäni alkavat loistamaan kuin tähdet,
ajatukseni hämärtyy,
ja sanani sotkeutuvat.
Kun se lähtee,
se ei kysy lupaa,
jättää jälkensä,
haavat syvät,
arvet tuntuvat,
ikuisen paikan sieluun.
Kauniita muistoja katkeruuden jälkeen,
rikkaita kokemuksia haavojen umpeuduttua.
elämän vaiheen vaihtuminen,
antaa voimia tulevaan....
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanottu! monen kohdalla useasti on näin.
todella hyvä hyvä runo!
joukossa taas yksi helmi!
Luin uudestaan ja uudestaan ja mietin. Jouduin menemään sieluusi mitä vasten peilasin tulkintaasi. Mielenkiintoinen. Tarvitsemme voimia.....
Kysymys avaa toisen kysymyksen,
miksei tuuli muuta suuntaa,
vastaus karkailee.
Tunteeni etsii rakkautta,
vaikka vastatuuleen,
järki karkailee.
Vastauksen pieniä kultajyviä,
poimin ja itken kerään rakkauden koriin,
niistä valmista sulle aamupuuron.