Minkälainen myllerrys teillä on ollut, kun lapsi tulee sijaiskotiin.
Osaatteko te ottaa vastaan lapsen, vai onko paniikkia lapsen taholta tai molempien.
Varmaan tulee olo, että lapsi on nyt meidän perheen vastuulla ja pelkää aluksi, ettei vaan mitään pahaa satu.
Minua ihmetyttää, vaikka lapsi ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan, ei siihen aluksi tahdo tottua, on niin arkana joka asiassa, valvoo öitä ja sitten, kun aika kuluu kaikki meneekin niin (helposti), ei tietenkään aina.
Millaisia kokemuksia teillä on ollut, kun lapsi tai lapset tuli teille?
Osaatteko te ottaa vastaan lapsen, vai onko paniikkia lapsen taholta tai molempien.
Varmaan tulee olo, että lapsi on nyt meidän perheen vastuulla ja pelkää aluksi, ettei vaan mitään pahaa satu.
Minua ihmetyttää, vaikka lapsi ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan, ei siihen aluksi tahdo tottua, on niin arkana joka asiassa, valvoo öitä ja sitten, kun aika kuluu kaikki meneekin niin (helposti), ei tietenkään aina.
Millaisia kokemuksia teillä on ollut, kun lapsi tai lapset tuli teille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lasten tulosta on jo niin pitkä aika, ettei ihan kaikkea enää edes muistakaan. Mutta kyllä ensimmäisen "nyytin" tulo oli järisyttävä kokemus. Meidän vastuulla oli pienen pieni ihminen, jota emme ollett koskaan ennen tavanneet ja jonka hengissä pysymisesta meidän piti huolehtia. Nukuttu ei varmaan muutamaan ensimmäiseen yöhön, vaan kuuntelimme vauvan hengitystä ja oimme valmiina lämmittämään maitopulloa heti kun vauva inahtaa. Lapsi itse ei reagoi meille tuloon juuri mitenkään. Hänelle riitti, kun vaippa vaihdettiin, maitoa tuli ja pidettiin sylissä.
Toisen kohdalla vauvan tulo oli tuttua, mutta nyt olikin kotona esikoinen ja tulokas oli vielä "pienempi" vauva vaikka iältään hän oli vanhempi. Vauva oli tottunut sairaalassa siihen, että ruokaa tulee kun kun tulee, joten turha on huudella mitään. Hän olikin "ihanteellinen" lapsi; ei itkenyt koskaan. Yölläkin kuului vain pieni ynähdys ja siitä tiesin lapsen olevan hereillä. Yllättävän helposti tottui siihen, että talossa on taas vauva. Lapsi huomasi jonkin ajan kuluttua, että nyt häntä hoitaakin vain yksi ihminen ja sen jälkeen meni jonkin aikaa niin, että hän vietti hereilläoloajat sylissä. Ja siitäkös tuli mustasukkaisuutta esikoisen taholta.
Nämä lasten tulot ovat sujuneet meillä varmaan aika tavalla samoin kuin perheeseen olisi syntynyt biolapsia. Raskausaika oli vaan pitempi ja lasten myötä perheeseen tuli myös paljon muita ihmisiä. Isomman lapsen tulo olisi varmaan erilaista.
Kun ensimmäinen sijoitettu tuli, hän oli ymmällään ja erittäin kiltti ja sopeutuvainen, 3 kk jälkeen alkoi näkymään se rikkinäisyys mikä oli ehtynyt syntyä ensimmäisen 4 elinvuoden aikana. Toinen sijoitettu oli hämmentynyt kun ei meillä vaihtunut henkilökunta, hän oli alusta asti hyvin agressiivinen ja rikkinäinen myös 4 vuotias. Hänen rauhoittuminen kesti siihen asti kun koulu alkoi. Murrosikä oli järkyttävä. Huh huh
... eli meille kaikki on viel tuorees muistissa joulukuun alussa saimme varmistuksen että vauva on tulossa meille... eka tunne oli että ihanaa, sitten tuli se apua mitä on mennyt lupaan ja että pärjäänköhän varmasti ja osaankohan nyt varmasti hoitaa niin kuin pitää (olen töissä ollut lastenosastolla sairaalassa) jne. sit tuli siin jossain vaihees et pitäsköhän perua tunne mutta vaisto käski jatkaa ja kun vauvaan ruvettiin tutustumaan niin kaikki hieman helpotti...
No sit tuli päivä lucian päivä kun tyttö tuli kotia, oli hakupäivänä ihan kalpea ja sydän hakkas kun tiesin et joudun olemaan koko illan lapsen kanssa yksin.. yöt oli hieman herkkä unisia joka vessa reissulla tuli kokeiltua vauvan pulssi ja et ei vaan tukehu....
nyt alkaa olla jo rutiinia tytön kanssa ja sellanen tunne niinkun olis ollut meillä aina, ja päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka onhan se raskasta lapsen kanssa reissata tapaamisille toiselle paikkakuntaa, mutta meillä on aika hyvin ollut asiat niin et bio vanhemmat ei oo paljoakaan yhteyttä pitäneet, joulun aikaan pitivät enemmän yhteyttä kun asia oli tuoreempi...
Kuinka vanha vauvanne on? Kiva lukea muutakin kuin noita jokapäiväisiä valitusviestejä. Meillä ei tyttö ole vielä sijoituksessa, mutta monta päivää on jo viettänyt meillä "avohuollossa". Nyt tosin tuntuu, että äiti saa asiat kuntoon ja tyttö jää biokotiin ja meille tukilapseksi. Sekin on mukavaa ja ollaan taas valmiita ottamaan joku toinen lapsi, jos näin käy.
... vauveli tulee maanantaina 7kk... juuri sain tänään kuulla että bio vanhemmat oli kehuneet niin meitä ja sitä että tytöllä on hyvä paikka asua, niin kauan että saavat asiat kuntoon.... ja kyllä sanoinkin sos työntekijälle että kesällä voisimme ottaa sit toisen pikkusen tai sit ainakin jo harkitaan lisäystä... pikkuneiti sai tänään ihka oman pikkuisen polkupyörän mun mieheltä, no yritys hyvä kymppi mutta eipä tää neiti hetkeen ainakaan itse sillä ajele mutta istutettiin kyllä penkkiin ja ajeltiin yhessä....
no toivotaan et meil menis jatkossakin hyvin asiat joka suhteessa...
...kun saat pukea lapsen puhtaisiin vaatteisiin ja ostaa jotain uuttakin, etenkin jos on pieni pussukka vain mukana ja sekin "kamalan" siintyneitä ja haisevia vaatteita.
Lisäksi, kun huomaa, kuinka lapsen olemus pikkuhiljaa muuttuu, kun saa vatsansa täyteen ruokaa ja säännöllisen rytmin elämälleen.
Saa vielä "haukata" sitä RAITISTA ilmaakin ja punaiset posket, kuinka paljon lapsi on joutunut haisteleen sitä tupakin krääsää ym.....
Se on iso muutos lapselle ja varmaan tulokset huomaa aika nopeaan.