2 viikkoisen saamaton äiti

Ensimmäisen lapseni syntymästä on nyt reilu kaksi viikkoa. Vauva syntyi sektiolla. Minulla oli alussa mielestäni melko paha baby bluess vaihe jonka luulen selättäneeni jo melkein.
Olen edelleen todella saamaton ja väsynyt eikä normaali arki lähde millään käyntiin. Saan hoidettua vain vauvan pakolliset jutut mutta muuten koko elämä junnaa paikallaan enkä saa yhtään mitään aikaseksi. En ole hiuksianikaan harjannut pariin viikkoon vaan laitan vaan suihkun jälkeen nutturalle. Ruoka ei maistu myöskään. Mikään asia ei ilahduta enkä pysty keskustelemaan kenenkään kanssa ilman että ajatukseni karkaavat stressaaviin asioihin vauva-arjessa.
Kellään vastaavaa kokemusta? Milloinkohan oloni normaalisoituu?
187
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kyllä se helpottaa vaikka nyt voi tuntua huonolta.Esikoisen kanssa aina jännittää enempi ja haluaa toimia oikein joten se ressaa mut kun lisää joskus jos lapsia tulee menee jo enempi rutiinilla vauvanhoidot. Ota kaikki apu vastaan jos tarjotaan niin saat levähtää,auttaako miehesi?Nykyään mulla on jo murkut lapset eikä niitä paljoa näy,kun lapset oli pieniä se oli rankkaa,väsyttävää,yksinäistä ja uuvuttavaa vauva-aikaa mutta ehdottomasti elämän parasta aikaa.Alku mennään vauvan ehdoilla mutta myöhemmin kun lapsi nukkuu pidempiä yöunia helpottaa aivan varmasti.Itku oli mullakin tosi herkässä hormonitoiminta,uupuminen ym vaikutti asiaan,tärkeää on saada vertaistukea esim.oman kunnan neuvolasta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Väsynyttt kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni syntymästä on nyt reilu kaksi viikkoa. Vauva syntyi sektiolla. Minulla oli alussa mielestäni melko paha baby bluess vaihe jonka luulen selättäneeni jo melkein.
Olen edelleen todella saamaton ja väsynyt eikä normaali arki lähde millään käyntiin. Saan hoidettua vain vauvan pakolliset jutut mutta muuten koko elämä junnaa paikallaan enkä saa yhtään mitään aikaseksi. En ole hiuksianikaan harjannut pariin viikkoon vaan laitan vaan suihkun jälkeen nutturalle. Ruoka ei maistu myöskään. Mikään asia ei ilahduta enkä pysty keskustelemaan kenenkään kanssa ilman että ajatukseni karkaavat stressaaviin asioihin vauva-arjessa.
Kellään vastaavaa kokemusta? Milloinkohan oloni normaalisoituu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu