Mikä neuvoksi tällaisessa tilanteessa. Olen normaalisti säännöllisessä päivätöissä ma-pe. Mutta työpaikkani menee kesällä kiinni ja joudun mennä toiseen työpisteeseen, jossa on vuorotyötä. En mitenkään sopeudu siihen. En nuku öisin, päivisin olen ahdistunut ja väsynyt ja hermot on kireällä ja päätä särkee ja tulee migreeniä.
Työvuorotkin ovat ihan ihmeellisiä. Välillä on 5 tunnin työpäivä, sitten yhtäkkiä 8 tai 7 tunnin työpäivä. Aina on vapaapäiviä vain yksi kerrallaan eikä siinä ajassa ehdi levähtää yhtään.
Tämä on jokakesäinen stressi. Olen tuolla kesätyöpaikassa kuukauden aina ja siinä ajassa en ehdi sopeutua vuorotyöhön. Olen kuin joku zombie koko kesän. Muutenkin on ihan hirveää mennä vieraaseen paikkaan, jossa ei osaa mitään ja kaikki on vierasta.
Olen alkanut jo inhota kesiä, koska kesät on aina yhtä stressiä ja tuskaa. Stressaan niin paljon, että lomakin menee tulevaa kesätyötä stressatessa. Haluaisin johonkin toiseen työpisteeseen, mutta työnantaja ei ota toiveita huomioon. Kesät menee siinä, ettö toivon, että se olisi äkkiä ohi.
Välillä tuntuu niin epätoivoiselta, että olen netissä yrittänyt etsiä ideoita, miten saisi vaikka käden murtumaan.
Kyllä alkaa tuntua, että en menettäisi yhtään mitään, jos irtisanoisin itseni. Muutenkin olen ollut täällä töissä kohta 10 vuotta ja edelleen olen määräaikainen ja rustaan vähintään 8 sopimusta joka vuosi samaan paikkaan. Että jos ei tässä ajassa ole saanut vakituista paikkaa, niin sitä tuskin tulee koskaan saamaankanan.
Työvuorotkin ovat ihan ihmeellisiä. Välillä on 5 tunnin työpäivä, sitten yhtäkkiä 8 tai 7 tunnin työpäivä. Aina on vapaapäiviä vain yksi kerrallaan eikä siinä ajassa ehdi levähtää yhtään.
Tämä on jokakesäinen stressi. Olen tuolla kesätyöpaikassa kuukauden aina ja siinä ajassa en ehdi sopeutua vuorotyöhön. Olen kuin joku zombie koko kesän. Muutenkin on ihan hirveää mennä vieraaseen paikkaan, jossa ei osaa mitään ja kaikki on vierasta.
Olen alkanut jo inhota kesiä, koska kesät on aina yhtä stressiä ja tuskaa. Stressaan niin paljon, että lomakin menee tulevaa kesätyötä stressatessa. Haluaisin johonkin toiseen työpisteeseen, mutta työnantaja ei ota toiveita huomioon. Kesät menee siinä, ettö toivon, että se olisi äkkiä ohi.
Välillä tuntuu niin epätoivoiselta, että olen netissä yrittänyt etsiä ideoita, miten saisi vaikka käden murtumaan.
Kyllä alkaa tuntua, että en menettäisi yhtään mitään, jos irtisanoisin itseni. Muutenkin olen ollut täällä töissä kohta 10 vuotta ja edelleen olen määräaikainen ja rustaan vähintään 8 sopimusta joka vuosi samaan paikkaan. Että jos ei tässä ajassa ole saanut vakituista paikkaa, niin sitä tuskin tulee koskaan saamaankanan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi voi! itte joudun välillä tekemään 17 h työvuoroo, ilta ja yö perään ja taas seuraavana päivänä sama homma, hyväs lykys ei oo ku yks päivä vapaa. Viikoloppusin aina läpeensä töissä. Ei oo ollu varaa ruikuttaa ettei vuorotyö sovi, ois työt loppunu.
Ja vielä koko kolme vuotta putkeen samassa paikassa töissä yhden päivän sopimuksilla suurin osa! !!!!!!!maksimissaan ollu 2 viiko sopimuksia.
Siis olet vain kuukauden tuossa hommassa tehden välillä 5 tunnin päiviäkin? Ja tuollainen valitus ja stressi???!!! Morjens...sanoisin että aika kermape*se.
Saako kysyä, että tuliko teille hyvä mieli noista vastauksistanne? Ehkä kannattaisi joskus pitää suunsa kiinni, jos ei ole mitään mukavaa sanottavaa toisille. Tulee itsellekin huomattavasti parempi mieli, jos joskus kokeilee piruilun sijaan olla ystävällinen. Sellaistakin voi ajatella, että se mikä itselle sopii, ei sovi välttämättä toisille. Ihmiset kun ovat kaikki erilaisia. Ja toisia alentavan vastauksen ja voivottelun sijaan "lähäriltä" olisi mielellään kuullut vaikka vinkkejä, miten siinä vuorotyössä sitten jaksaa ja mitä juttuja itse on arjessa kokenut jaksamista parantavaksi. Mutta ehkä sitten toisille tulee vinkkien ja neuvojen antamisen sijaan parempi mieli, jos saa vähätellä toista ja korostaa omaa itseään.
Ehkä minä sitten olen kermaperse, mutta ainakin olen luonteeltani kiltti ja ystävällinen ja saan iloa itsellenikin auttamisesta. Ehkä sen takia en ymmärrä ihmisiä, joiden reaktio toisen avunpyyntöön on "MINUN ongelmani on kaikkein pahin, MINÄ sitä, MINÄ tätä, senkin idiootti kermaperse".
Ainakin yritin saada neuvoja ja apua tilanteeseeni, mutta tämä taisi olla väärä foorumi siihen. Jatkakaa puolestani palstalla toisten väheksymistä ja haukkumista, mutta minua ei kiinnosta kuluttaa aikaani sellaisten ihmisten seurassa. Tämä oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kertani tällä palstalla.
No jos aloittaja vielä satut tätä ketjua lukemaan niin anteeksi tyylini ravistella ihmisiä ja potkia niitä liikkeelle. Yritin piruilulla saada sinua tajuamaan että ei tuo tilanteesi tässä jatkuvasti kiristyvässä työelämässä nyt mikään paha edes vielä ole.