Ripittäytyminen mietityttää

Ripittäytyminen tapahtuu kahden kesken papin kanssa ja papille kerrotaan ne asiat, jotka painavat mieltäsi tai muuten haluat ehkä kysyä neuvoa yms. Papilla on vaitiolovelvollisuus, eikä hän saa kertoa asioita eteenpäin edes
kollegoilleen tai perheelleen.
Kukaan ei pakota sinua kertomaan sitä mitä et halua, eikä se ole tarpeenkaan, koska Jumala tietää asiat jo. Kokisin, että ripittäytyminen on keskustelua, (tai ainakin niin pitäisi olla) eikä suinkaan syntien luettelon lukemista. Se on siis katumuksen sakramentti.

Tämä on yksi niistä asioista, joita minäkin pohdin ennen kirkkoon liittämistä.
Oma kokemukseni on ollut pelkästään myönteinen. Se on varmaan yksi parhaista asioista kirkon toiminnoissa. Jokainen tapaaminen rippi-isän kanssa on ollut miellyttävä ja hengellisesti merkittävä. En ole koskaan tuntenut mitään painostusta.
Vaimoni kokemus on aivan sama. Hän sanookin juuri tämän sakramentin olevan kaikkein tärkeimmän henk. kohtaisesti. On mahdollista keskustella täysin luottamuksellisesti asioista, myös synneistä, jotka mieltä painaa, ja saada myös rukousapua.

Ennen katumuksen sakramanttia on hyvä tutustua kirjallisuuteen asiasta, esim. seuraava:

Nektarios Andonopoulos: Paluu, Valamon luostari 2000.

Periaatteessa kaikki on tunnustettava, mikä ei tietenkään ole mukavaa. Minulla ei ole tässä suomalaista Euhologionia, mutta seuraava on lainattu Venäläisestä ( http://orthodoxeurope.org/page/10/1.aspx#45 )

"If the penitent deliberately conceals any of his sins, whether out of shame or for any other reason, the sacrament would not be considered valid. Thus, before the beginning of the rite, the priest warns that the confession must be sincere and complete: ‘Be not ashamed, neither be afraid, and conceal thou nothing from me... But if thou shalt conceal anything from me, thou shalt have the greater sin’. The forgiveness of sins that is granted after confession is also full and all-inclusive. It is a mistake to believe that only the sins enumerated during confession are forgiven. There are sins which we do not see in ourselves, and there are some, or many, that we simply forget. All these sins are also cleansed by God so long as our confession is sincere. Otherwise total forgiveness would never be possible for anyone, as it is not possible for the human person to know all of his sins or to be a perfect judge of himself."

siinä tunnustetaan tehdyt synnit ja pappi
antaa ne anteeksi jumalan valtuuttamana.
Näin ainakin katollisessa kirkossa.
Ripin jälkeen ollaan taas mukavasti
syntisäkki tyhjäna, on kevyt kulkea.

Kun säkki tulee taas täyteen otetaan
yhteys pappiin ja pappi tyhjentää syntisäkin
kuuntelemella säkinkantajan tunnustukset.
Jumalakin näkee taivaasta sydämeesi, ei kannata
salata papilta mitään;)

Oma kokemukseni katumuksen mysteeriosta, joksi sitä myös kutsutaan, on ainoastaan myönteinen. Myönteinen sillä tavalla, että en ole kokenut painostusta tai tuomitsemista, vaan pappi on toiminut inhimillisenä kuuntelijana ja ohjaajana, jonka neuvoista ja ehdotuksista on ollut lohtua ja hyötyä tällä tiellä, jossa jokainen voi yrittää tulla paremmaksi ihmiseksi. Mysteerioon osallistuminen kauhistuttaa ja pelottaa myös siksi, että siinä kohtaa itsensä ja omat tekonsa, niitä ei pääse karkuun, mikäli aikoo olla rehellinen. Kuitenkin, kun on yrittänyt tarkastella elämäänsä siinä valossa, kokee myös suuren helpotuksen ja lohdutuksen siitä, että voi saada anteeksi. Yhä uudelleen huomaa, että lankeaa samoihin asioihin, mutta en kyllä itse ole kokenut, että kävisin mysteeriossa vain siksi, että voisin taas jatkaa elämääni samalla meiningillä kuin ennenkin, pöytä mukavasti puhdistettuna (tai voihan niin ollakin, mutta sen ei tulisi olla niin). Minulla tähän on liittynyt sellainen kokemus, että minulla on aina mahdollisuus tulla paremmaksi ihmiseksi, tai päästä lähemmäksi Jumalaa. Vaikka se mahdollisuus jäisi kohdallani vain yritykseksi, sellainen on. En ole ainoastaan onneton syntisäkki, maan matonen vain, vaan myös potentiaalisesti hyvä ihminen. Mysteerioon osallistuminen auttaa minua tässä yrityksessäni, saan siinä hengellistä ohjausta tielleni.

Uudessa ortodoksiviestissa on kohdalla Termien takana juttua ripista...

http://www.ort.fi/ortodoksiviesti/

Pääasia että nauhoite ripittäytymisestä päätyy Blawatskylaisten nauhuripoppoon kiristys ja häväistysmateriaaliin. Ja Nauhoite toimitetaan kaikille maailman urkkijoille mitä ikinä keksivät uhkaillessaan Turun hengellisentieteen porukoitten valvonnassa epämääräisissä oloissa. Silloin se on hoidettu hyvin. Sano!! No on se Ranska homo, mut ei oikeesti please!!

Syvärinluostarin esoteerinen ystävyys seura ky. , Kondopogan nyrkkeilyseura Kupittaantie13 Heinävedellä Everestin valkoinen shemale veljestä

Ei pidä sitä pelätä. Papit ovat kuulleet kaiken. Sekin on eräänlaista hengellistä ylpeyttä, että kuvittelee juuri omien syntiensä olevan niin ainutlaatuiset, että pappi niitä kavahtaa / tuomitsee.

Synnintunnustuksella pitää kertoa kaikki. Jos tietoisesti jättää kertomatta, synti tulee takaisin kaksinkertaisena. Ja ripittäytyjä lähteeä parantumattomana. Joten kerro kaikki, se on oma neuvoni.

Ensimmäinen "koko edeltävän elämän kattava" synnintunnustus pelotti ihan hirveästi, jopa niin paljon, että meinasin pyörtyä. Jotenkin sen kompuroin läpi. Pappi ei sanonut oikeastaan mihinkään juuri mitään merkittävää, kun luettelin asioita, kuuntelin vain. Kun sitten erikseen avasin yhden aihepiirin asioita, hän rauhallisesti esitti Raamatun ja kirkkoisien näkemyksen ja esitti muutaman rauhoittavan toteamuksen.

Seuraavat synnintunnustuskerrat menivätkin huomattavasti helpommin.

Ei ole kuitenkaan mitään syytä pelätä synnintunnustusta. Kuten sanottu, papit ovat kaiken kuulleet, eivätkä hätkähdä tai tuomitse. Synnintunnustus on sakramentti, jossa oikeasti tapahtuu parantavia asioita. Siinä tunnustaa syntinsä Kristukselle, pappi on vain kuuntelijan ja välittäjän roolissa. Itselleni katumuksen sakramentti on todella tärkeä kokemus, käyn neljästi vuodessa. Koskaan se ei ole helppoa mutta olen oppinut luottamaan sen parantavaan voimaan.

Ripittäytyminen on olennainen osa hengellistä tietä. Ripissä tunnustat syntisi ja kadut niitä, ja katuessasi saat ne Jumalalta anteeksi papin kautta. Tällainen keventää sielusi taakkaa ja valmistaa sinut kohtaamaan elävän Jumalan Pyhässä Ehtoollisessa. Ei ripittäytymistä pidä pelätä, päin vastoin.

Raamatussa ei kerrota rippituolista mitään.