kehräys?

Kissa on ollut teillä vasta kovin vähän aikaa, joten ei ole ihmekään, jos se ei vielä uskalla tai tahdo tulla syliin.
Omakin kissani on löytökissa, se on asunut luonani nyt noin puoli vuotta.
Ensimmäiset pari kuukautta olivat pahimmat. Kissan mieli ailahteli todella suuresti. Välillä se pyöri koko ajan jaloissa ja hyppi syliin ja puski ja tahtoi rapsutuksia. Hetken päästä se kuitenkin jo lymysi peloissaan sohvan takana, ja jos sitä yritti lähestyä, se vaan sähisi.

Jotkut kissat kehräävät todella harvoin, jotkut eivät juuri ollenkaan. Toiset taas kehräävät lähes koko ajan. Omakaan kissani ei aluksi kehrännyt juuri ollenkaan, mutta ajan kuluessa sekin on lisääntynyt.

Kärsivällisyyttä siinä kyllä vaaditaan, pitää elää kissan ehdoilla ja antaa sen tutustua ja totutella ihmisiin ja paikkoihin omaan tahtiinsa. Mutta vannon sen, että odotus palkitaan :) Omassa kissassani esiintyy yhä epätoivottuja piirteitä, joiden uskon olevan peräisin ajalta, jonka se pentuna vietti yksin ulkosalla. Mutta alkuaikoihin verrattuna kehitystä on todellakin tapahtunut, ja huomaan koko ajan noiden ikävien piirteiden katoavan vähän kerrallaan.

Toivotan siis jaksamista sinulle, olen varma että ajan kuluessa kissasi korvaa sinulle nyt aiheuttamansa huolen moninkertaisesti.

Jos kissa on ollut löytökissa, sen pitää oppia luottamaan ihmisiin uudestaan. Minun kissani tuli minulle aikanaan "pitovaikeuksien" takia ja meni pari vuotta ennenkuin se tuli syliin vapaaehtoisesti. Vieläkin se suostuu olemaan sylissä vain jos saa itse tulla, mutta tulee yhä useammin ja on yhä pitempiä aikoja. Kaikista kissoista ei ikinä tule sylikissoja, mutta kannattaa silitellä kissaa paljon ja antaa sille aikaa. Uskoisin kyllä että kissanne oppii vielä kehräämäänkin kunhan se oppii luottamaan teihin. Minun kissani kehrää usein ja paljon, mutta vain jos minä olen lähellä; joskus se on ollut vanhemmillani hoidossa eikä ole siellä koskaan kehrännyt. Antakaa kissalle aikaa, niin eiköhän se "moottori" vielä käynnisty... :)