Ensikertalaiskiintiön vaikutukset

mutta mites sitten ne, joiden tutkinto ei enää työllistä? sehän sossupummiuttaa ihmisiä ihan samalla tavalla.

Mulla ihan sama! 6. varasija ja pisteitä 4,5 enemmän kuin alin hyväksytty... Olin kouluun yhteydessä ja tosiaan tuo on ensikertalaiskiintiön "syytä". Heillä alin pistemäärä sisäänpäässeillä tuo 4,5 pojoa vähemmän mitä omat pisteet on :( Hiukan ärsyttää! Mullakin toinen amk-tutkinto takana.

En nyt ehkä itsekkyytenä ihan suoraviivaisesti tätä asiaa ajattelisi.
Kannaatta muistaa, että uudelleen kouluttautumaan lähdetään monista eri syistä ja ne syyt voivat olla ihan päteviä. Itse en niinkään ole vaihtamassa alaa vaan lisäkouluttautumassa. Valtion keskittämispolitiikasta johtuen olen menettämässä mahdollisuuden harjoittaa rakasta kätilön ammattiani. Synnytyssairaaloita keskitetään, joten minulta menee työpaikka alta.
Tulevaisuudessa tien päällä tarvitaan kovasti synnytyssalikätilön ammattitaitoa. Siksi, ja myös omasta kiinnostuksesta akuuttihoitoon, toivoisin pääseväni opiskelemaan ensihoitajaksi.

Muistan vielä sen tunteen, odottaessani hyväksyntää kätilökouluun. Jännitti, hirvitti ja pelottikin se, jos opiskelupaikkaa ei saa. Myönnän, että nyt minulle jotain työtä kyllä ehkä löytyy, mutta tällä hetkellä vaakakupissa on kolme lasta, talolaina ja vielä edessä oleva pitkä työura, jota ei haluaisi kuluttaa tekemällä työtä, joka ei kiinnosta. Tässä maailmassa ei mitää saa, jos itse ei yritä.
Että eiköhän meille molemmille, ensikertalaisille ja meille "kalkkiksille" löydy paikkamme. Jokaista rannalle jäänyttä harmittaa. Kouluun pääsy ei ole ihan helppoa ja vaatii melkoisia ponnistuksia.

*Tsemppiä kaikille.

Kyllä se huono työtilanne ajaa monet uudelleenkouluttautumaan. En yllättyisi, jos olet niitä samoja ihmisiä, jotka pitävät kaikkia työttömiä vain laiskoina vätyksinä, jotka välttävät töitä...

Ymmärrän hyvin, että kiukuttaa, kun ei saanut opiskelupaikkaa, jonka olisi halunnut. Aikuista ihmistä kiukun ei kuitenkaan luulisi sokaisevan siinä määrin, ettei näe opiskelupaikan suurempaa tarvetta sille, jolle se on ensimmäinen. Tässä tapauksessa ensikertalaiskiintiöstä oli oikeasti hyötyä. Nimimerkki "Ei ymmärrä" taitaa olla omistajalleen sopivampi kuin hän uskookaan.

No jos et tuosta edeltä käsittänyt; todellakin ymmärrän sen, että ensikertalaiset ovat etusijalla, mutta tottakai se harmittaa jos oma opiskelupaikka jäi ehkä haaveeksi. Nämä kaksi asiaa eivät poissulje toisiaan; ymmärrän, mutta harmittaa.
Tottakai yritän tosissani jos lähden yrittämään. Ihme hyökkäystä täällä nämä viestit. Mistä ihmeestä nämä vertaukset työttömiin jne...

"- Ei viedä enää toisilta opiskelupaikkaa, niin kuin ennen (ennen vanhaan lääkikseen pyrkijät hakivat toiseen korkeakoulupaikkaan, jonka jättivät kesken kun pääsykokeissa lykästi)"

Helsingin tuloksiin ensikertalaiskiintiö ei vaikuttanut about yhtään ja muissakin lääkiksissä ero on vain joku 2 pistettä (yliopistoissa, joihin monta kertaa lääkikseen hakijat lopulta menevät varmistaakseen vihdoinkin opiskelupaikkansa lääkiksessä). Veikkaan siis, ettei tämä vaikuta tulevaisuudessa tähän ongelmaan.

Proviisoriksi hakevien ei-ensikertalaisten pisterajat nousivat suuresti, ja ensikertalaiset pääsevät sisään melko huonoillakin pisteillä. Tämä on myös mielenkiintoista senkin vuoksi, että jo farmaseutiksi lukevat ovat eritasoisessa asemassa hakiessaan proviisoriksi (monet päättävät opiskella proviisoriksi vasta, kun ovat lukeneet farmasiaa hetken ja toisaalta taas monet, n. 40-50%, proviisoriksi päässeistä lopettavat farmasian kesken ja vaihtavat esim. kemialle tai lääkikseen), sillä farmaseutiksikin lukevat luokitellaan ei-ensikertalaisiksi.

Luulen siis, että osaan kouluista tämä menetelmä toimii ja osaan taas ei.

Ei pidä paikkaansa, sillä nykyään moni lääkikseen pyrkijä ei enää hae "välivuosipaikoille", sillä se veisi ensikertalaispisteet pois, joiden merkityksen varasijalle jääneet hyvin ymmärtää.

Esim. Kemianlaitos oli ennen vanhaan yleinen lääkiksen preppauskurssi, mutta nykyään sinne menevät ihmiset on valtaosaltaan ihmisiä, joilla on oikeasti tarkoitus käydä se loppuun. Pelkästään tämä on jo merkittävä asia, jo pelkästään taloudenkin kannalta.

Tällä on siis jo ihan konkreettista ja merkittävää hyötyä vaikka käytäntö on ollut vasta vähän aikaa.

Farmasian käytännöistä en tiedä, joten en ole oikea henkilö kommentoimaan provisori koulutusta tai heidän valintakriteereitään.

Se, että farmasiaan pääsy vie ensikertalaisuuskiintiön lääkikseen taas on ihan oikein ja tasapuolista.

Toisaalta asian voi nähdä myös sillä tavalla että jatkossa meillä valmistuu lääkäreitä heikommilla kemian taidoilla. Laatu heikkenee.

Harvinaisen hölmö päätelmä.

1. Sillä kemialla, mitä he kemiaa opiskelivat kemianlaitoksella ja mitä he käyttävät töissään ei ole mitään yhtymäkohtaa. Ainoa hyöty kemianlaitoksen opinnoista oli pääsykokeissa olevat kemian kysymykset. Kemianlaitoksella koulutetaan tutkijoita ja kemistejä, ei biologista, aineenvaihduntaan tai vastaavaan liittyvää kemiaa.

2. Valta osa lääkäreistä ei tehnyt vuoden, kahden "tutustumista" kemiaan ja uskallan väittää näitten suoraan päässeiden lääkärien olevan pätevämpiä jopa kemiankin osalta.

3. Valta osa näistä minä, minä tapauksista, jotka käyttivät kemianlaitosta ponnahduslautana eivät kyllä olleet mitään huippuyksikköjä ja ei heitä kiinnosta asiat, mitkä ei hyödynnä heitä itseään. Itse en haluisi mennä tällaiselle lääkärille. Olen myös hyvin skeptinen heidän oikeasta pätevyydestään kun he valmistuivat.

"Yhdenvertaisuus. Yhdellä ihmisellä on oikeus vain yhteen valtion tukemaan Korkeakoulutasoiseen koulutukseen. (Jatko-opinnot on eri asia)"

Eli ihmisen on parempi jäädä työttömäksi kuin kouluttautua uudelleen alalle, jolta on mahdollisuus saada töitä? Elinkeinorakenne muuttuu ja harva tulevaisuudessakaan pärjää ilman lisäkouluttautumista. Monelle se tarkoittaa alan vaihtoa. Siitäkö pitäisi rangaista, jos nuorena ei osannut katsoa kristallipallosta tulevaisuutta?

Sinulla on amis pohjalla, niin et ole saamassa toista valtion kustantamaa korkeakoulututkinta vaan ensimmäisen. Toisekseen olet matalan hintatason maisteriohjelmassa, johon sosiaalipuoli kuuluu, et lisensiaattiohjelmassa, joka on vielä poikkeuksellisen korkean hintatason (ehkä Yliopiston korkein), johon lääketiede kuuluu.

Itse en näe pahaa siinä, että insinööri jatkaa samaan alaan liittyvää opiskelua ja hakeutuu diplomi-insinööri koulutukseen. Tohtoriohjelmia taas pidän jopa pääsääntöisesti hyvinä. Käsityötieteen väitökset tai esimerkiksi fysiikan opettajan jatko opinnot pelkän tohtorin tittelin takia taas... ehkä on hiukan turhia.

Pääsääntöisesti pidän moraalittomana sitä, että maisterin paperit saanut, pitää oikeutenaan hakea toiseen korkeakoulupaikkaan, joka ei suoraan liity aikaisempaan tutkintoon.

Meillä on todella monia ihmisiä, jotka ei saa sitä ensimmäistäkään maisteri tutkintoa. Kyse ei ole siitä, etteikö heidän taitonsa riittäisi vaan siitä, että he eivät pärjänneet pääsykokeissa.

On moraalisesti täysin väärin, että joku saa kaksi koulutusta, kun ensimmäinen ei sitten kiinnostanutkaan ja toinen ei saa ollenkaan!

Ammattikoulu ei ole korkeakoulu!