siin, satsataan rahaa ja hellyyttä ja palvomista ja muuta enemmän kuin ihmiseen.
Kyllä tuo koirien palvominen on mennyt liiallisuuk
asko775s
1641570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 164
Vanhimmat
ootkos nyt katsonut jotain Amerikkalaisten juttuja töllöstä, vai tykkääkö naisesi enemmän koirastaan kuin sinusta?
Ihmisten mieltymykset ovat erillaisia, joku voi olla erimieltä sinun tai jonkun muun mieltymyksistä anna heidän olla tyyväisiä oman olonsa tekemisiin vaikka eivät kenties tykästy puutarhanhoitoon.
Minua kyl enemmän huolestuttaa ne jotka hankkivat itselleen lemmikin ja uutuuden viehätyksen kadottua kohtelevat lemmikkiään huonosti, jättävät lemmikkinsä yksikseen ylipitkiksi päiviksi, jos tiedät et työpäiväsi venyy yli 7-8 tuntiseksi on sinun syytä hankkia lemmikillesi ulkoiluttaja, ruokkija ja puhtaan raikkaan veden saanti on myös tärkeää.
Meidän koiruus ei juo vettä jos se on seissyt kupissa yli kaksi tuntia, mutta ojan pohjalla seissyt vesi kelpaa hyvinja kuralätäköissäkin on herkkuvettä.
Tuon saman ole huomannut tyttäreni koirassa, kaikki luonnosta löytyvä on kiinnostavaa ja syötävää, vaik tämä sama koiruus on hyvinkin kranttu sen suhteen mitä hänelle kotona eteen laitetaan.
Tuon saman olen huomannut tyttäreni koirasta, kaikki luonnosta löytyvä kelpaa ja kiinnostaa, vaik kotona tämä samainen koiruus on hyvinkin kranttu mitä syö.
7-8 tuntia ei ole ylipitkä, vaan aika tyypillinen työpäivä. Koira pärjää oikein hyvin sen ajan ja pidempääkin. Jos sille sattuisi tulemaan pakottava tarve, niin eiköhän se silloin tarpeensa tee johonkin. Vastuullinen, koiransa (ja koiria) tunteva ihminen ei kohtele koiraansa huonosti vaikka sen jättäisikin yksin työpäivänsä ajaksi. Koira ei edes tunne kelloa ja muutenkin sopeutuu kyllä isäntänsä/emäntänsä/perheensä/hoitopaikkansa ulkoilutus- ym. aikoihin.
Jos aamulla puhtaaseen astiaan laskettu, koiralle tarkoitettu juomavesi ei jonkun mielestä ole juomakelpoista enää 10 tunnin kuluttua, niin hänen olisi syytä tarkistaa kantansa. Ellei koiralle muka kelpaa, niin senkus on juomatta. Taatusti juo viimeistään silloin kun sitä janottaa.
Taidettiin mainita että jos työpäivä venyy yli 7-8 tuntiseksi niin olisi syytä järjestää ulkoilutus. Olen hyvinkin samaa mieltä, sillä jos sisäsiisti koira joutuu tekemään tarpeensa sisälle, on se sille itselleen varsin traumaattista.
Mietippä jos itse olet vaikka jätskikispassa töissä eikä kukaan päästä sinua hädän tullen tarpeillesi ja joudut kakkimaan ja pissimään kioskin lattialle ja odottelemaan sitten ulosteiden keskellä pomon paikalle tuloa.
Koira ei toki tunne kelloa, mutta kyllä se tietää milloin on omistajan normi kotiintuloaika, se liittyy koiran mahtavaan hajuaistiin.
Totta on, että sisäsiisti aikuinen koira ei hevin tee tarpeitaan sisälle. Jos kuitenkin joskus on pakko, niin tuskinpa se siitä on traumaattista. Ihminen voi omalla ennakoivalla toiminnallaan tehdä asiat koiralle helpoksi. Tärkeää on myös olla reagoimatta moittivasti saati vihaisesti mikäli selvä vahinko on käynyt.
Kerran heräsin yöllä kakan hajuun. Hoitokoira oli tehnyt aika löysän kakan parvekkeen oven eteen. Olimme käyneet viimeisellä, enempi jäniksien jahtauskierroksella vajaa pari tuntia aikaisemmin, ei siis ollut siitä kiinni ettei olisi päässyt ulos. Olisin ihan varmasti herännyt, mikäli koira olisi pyytänyt ulos. En tiedä, oliko sille tullut liian kiire, vai eikö halunnut herättää kun lattialle teki. Ei johtunut mieleenikään olla sille yhtään vihainen, olinhan itse antanut sille herkkuja joita se ei kotonaan taida saada niin paljon kerralla.
Yhdessä siivottiin ja touhuttiin, koirakin suorastaan iloisena, häntä heiluen kipitteli vieressä kun useamman kerran jouduin käymään kylpyhuoneessa ja siivouskaapilla.
Sitten opetin koiraa: EI ja osoitin lattiaan partsin oven edessä, kai 10 kertaa toistin. Sanomalehtiä kylpyhuoneen lattialle ja sitten tolkutin että TÄHÄN XXXXX tekee jos vielä tulee hätä, TÄSSÄ XXXXX pissaa (tuntee pissa sanan), toistelin lässyttämällä ja avainsanoja (koiran nimi, pissa, hyvä) painottamalla.
Täytyy myöntää että hämmästyin itsekin kun oppi meni kerrasta perille. Muutama hyvin löysä 'tippa' oli sanomalehden päällä aamulla kun heräsin.
Tuosta saatua oppia (sanomalehti sopivaan paikkaan) on nyttemmin käytetty ennakoivasti milloin on ollut syytä epäillä että koiran ulkoilutusväli saattaa venähtää.
Minä kirjoitinkin jos työpäivä venyy YLI 7-8 tuntiseksi silloin on syytä hankkia lemmikille ulkoiluttaja, tuo 7-8 tuntia on ns. normaalin työpäivän pituus.
Joo, sorry, kirjoitin huolimattomasti. Ajattelen koiran kestävän normaalin työpäivän työmatkoihin menevän ajan, eli jopa 10 tuntia. Se on arkipäivää monille työssä käyvien yksin eläjien tai koiran yksinhuoltajiksi joutuneiden koirille. En pidä sitä "rääkkäämisenä", mutta jos kohtuullisella vaivalla ja rahalla löytyy luotettava ulkoiluttaja niin aina parempi.
nyt kyllä repesin ihan täpöllä :DDDDDDDDD
Meillä on XXXXX:n kanssa kaikenlaista yhdessä tekemistä ja touhotusta, sellaista se silloinkin oli enemmän kuin jämptiä koulutusta. Lähinnä toivoin, mutta en oikeastaan uskonut, että koira tekisi sanomalehden päälle. Koiran tuntien osasin odottaa, että kaikki ei vielä tullut. Kannatti 'kouluttaa', vaikka en suuria odottanutkaan, sen verran epämiellyttävä homma.
Koira oli vielä verraten nuori, ja arvelenkin sen juuri siksi oppineen. Sanomalehtien päällehän se oppi ja tottui jo pikkupentuna tekemään, ehkä se jotenkin muisti.
Koirat on tietty yksilöitä mutta esim. omalle koiralle ei täysi työpäivä työmatkoineen ole mikään ongelma, kiire hädille sillä ei ole koskaan ollut. Ei edes silloin, kun vapaapäivänä nukuin pommiin ja koira oli ollut 13 tuntia sisällä, pitkän matkaa menimme, ennen kuin kyykistyi pisulle. Nykyään se tosin pääsee päivällä pihalle, kun vaimo on aina kotona.
Ruokkijaa ei koira työpäivän ajaksi tarvitse, koira ruokitaan yleensä kahdesti päivässä, jotkut jopa vaan kerran. Pennut poikkeus. Ja aamulla annettu vesi kyllä riittää päiväksi. Oma koira juo aamulla sen minkä juo, päivän maatessaan ei juo.
Että kyllä koira sen normaalin työpäivän jaksaa yksinkin ihan hyvin. Asia erikseen on sitten jostain eroahdistuksesta kärsivät koirat, silloin ei koiralla varmastikkaan ole hyvä olla yksin, kun panee koko huushollin sekaisin.
Valitettavasti huonosti koiraansa kohtelevia ihmisiäkin on mutta koiran joutuminen olemaan yksin työpäivän ajan ei tarkoita huonoa kohtelua, kunhan siitä muuten pidetään hyvää huolta.
Minulla on sellainen muistikuva, että Ruotsissa on oikein laki siitä, ettei koiraa saa jättää yksin kuin korkeintaan 6 tunniksi ilman ulkoiluttamista.
Pentuja ja vanhoja koiria on ulkoilutettava vielä useammin.
Olet oikeassa ent.siivoojaparka. Ajattelin tuota koiran, joka on laumaeläin, yksinjättämistä 8-10 tuntiin, niin onkohan sellainen koiranomistaja koskaan edes puhunut naapureidensa kanssa. Työssäkäyvillä ei ole aavistustakaan kuinka koira ulisee ja haukkuu päivät pitkät yksin ollessaan. Sitten kun kokopäivätyössä käyvä tulee kotiin niin tämä ei jaksakaan lähteä parin kilometrin lenkille koiransa kanssa. Eläinrääkkäystä, eikä silloin saisi olla tällaisella ihmisellä minkäänlaista lemmikkieläintä.
Suomen Cesar MillaN ;)
Piti googlettaa. Ei sitten yhtään sovi tuo nimitys minulle.
Mutta lapset joutavat kyllä olemaan yksikseen illat pitkät, kun ja jos vanhemmilla on niitä tärkeitä menoja, ja sitä paitsi pitäähän heidän joskus satsata parisuhteensa hoitamiseen. Isosisko on jo 12 vee, kyllä häne pienempänsä hoitaa nukkumaan ja syöttää iltapalan. Lapsen on hyvä oppia oleman avuksi.
Tarkoitatko, että jos joku ei pidä huolta lapsistaan, niin on hänellä silloin oikeus kiduttaa eläimiäkin?
En minä vaan ole kuullut sellaisesta, että kukaan jättäisi pikkulapset 8-10 tuntia yksin joka ikinen ilta, iskisi oven lukkoon, myös vessanoven, heittäisi sanomalehteä lattialle, että tuohon sitten pissit ja kakkaat, jos tulee ihan niin viimeisen päälle hätä, että meinaa rakko haleta. Minnekään et sitten soittele, kun eihän koiratkaan osaa soittaa, jos tulee jotain paniikkia.
Johan siihen lastensuojeluviranomaiset puuttuisivat.
Ei 12v (kutosluokkaa käyvä) enää ole niin lapsi, etteikö osaisi hoidella pikkusisarustaan aivan hyvin muutaman tunnin, jos vanhemmilla on joskus jonnekin meno. Osaa ainakin käydä itse jo pissalla, jos on lähellekään normaaliälyinen lapsi. Mainittakoon, että mehän asuttiin jo monta vuotta keskenään, neljä 12-16v ikäistä (kun alettiin asumaan itsenäisesti) kaikki koulun lukuvuodet. Mutta mehän ei oltukaan koiria, joita olisi pitänyt ulkoiluttaa (ulkoiltiin ihan itse) tai kehitysvammaisia.
Lapsille voi sanoa minne menee ja miten kauan on, usein myös soittavat vanhempiensa perään jos on kysyttävää. Koiran kanssa hieman toisin
Rakkaus ei kulu rakastamalla oli se kohde koira tai ihminen.
Parempi koira kuin paskamainen ihminen, koira ottaa aina iloiten vastaan ja näyttää todelliset tunteensa, ihmisistä ei voi samaa sanoa joten koira on paras vaikka itsellä ei enää sellaista ole.
Koirat ovat saaneet ylivallan perheissä.Niille lässytetään,leperrellään enempi kuin omille lapsillekkaan.Ja kun tullaan ovesta ulos,alkaa sellanen räksytys että siihen herää koko seutu eikä omistaja kiellä mitään,ihan näkee jo hihnan otteesta ettei osaa hallita koiraansa.
Koirat huutaa ja haukkuu ja kohdatessaan toisensa joku voi pelätä niin isompaa että saa aikaan tapetun rääkäisyn!
Todistaa voin sen suoraan keittiön ikkunani edessä,monta kertaa päivässä.
Ja koiria on kaupungin lähiöissä yhä enevässä määrin.
Ja koirallinen ihminen on sen vanki,koko elämä ja kaikki menot pitää laskea koiran olemassaolon vuoksi,sitten jotkut itseoikeutetusti tuovat koiransa mukana kyläilemään ja koiran pitää päästä totutusti sohvalle tai sänkyyn kuten kotona saa tehdä.
Ei hyvä,en kannata.
On koirista iloakin ja seuraa yksinäiselle, kaikki tämä perustuu vapaaehtoisuuteen ei pakkoon.
Ja sinä et sitten pysty hallitsemaan edes omaa kotiasi!
Minun kotonani eivät karvaturrit taatusti hypi sänkyyn eivätkä sohvalle, eivät saa ruoka- tai kahvipöydästä herkkuja, eivätkä räksytä.
Elleivät osaa käyttäytyä, eivät ainakaan toista kertaa pääse kotiovestani sisään. Pidän koirista, mutta en halua kiusata niitä johtajattoman lauman epätoivoisina jäseninä. Koirat tarvitsevat johtajan ja sääntöjä!
No mihis sitä sitten pitäisi satsata?
Ota Siili papukaija sitten matkitte toisianne :)
Nii. Ja sitten ottaisin sille semmosen plexin et se sais lentää tuolla kun taluttelisin sitä ylypiänä. Mitkä arvelet olevan sen ekaksi oppimat sanat?
Kävin palstalla...anna keksi.
:D. Juu laittaisin papukaijalle omat fb-sivut.
taidat tarkoittaa flexiä?
Nii tai plexi keräsi ne lennosta tippuvat jätökset, vrt koiran kakkapussit :)
Ymmärrän kyllä, että lemmikkiin kiinnytään mutta eläin on kuitenkin eläin ja SEN henkilöinti on jotenkin luonnotonta.
Kyllä meilläkin oli haikea olo kun luovuimme alle vuoden ikäisestä koirastamme mutta nuorempi lapsemme oli niin mustasukkainen SILLE, ettei juurikaan ollut vaihtoehtoa.
Hurtalle löytyi suoraan hyvä koti.
Jotenkin pistää korvaan kun vaikkapa jossakin toiveradiossa perhe lähettää terveisiä ml. koira tai kissa. Elukoita myös kutsutaan "hän" persoonapronominilla.
En ole vielä kuullut teitittelyä mutta ehkäpä sekin aika tulee.
No kukin osittaa rakkauttaan eläimeen omalla tavallaan , riippuen onko tunneihminen tai teoreetikko.
Itse olen kiintynyt aina liiankin kovasti koiriin ja kissoihin mitä minulla on ollut, ja jos on yksin niin mikäpä mukavampaa seuraa kun kisa tai koira .
En ole kyllä käyttänyt niistä sanaa ” hän” koskaan mutta muuten ovat osa elämässä jota en haluaisi olle ilman,
Moni sanoo että mutta sehän on eläin. Sen tiedän, mutta minulle nyt vaan sattuu olemaan niin paljon muutakin .
Niille on kiva opetetaa asioita ja oppivat kanssa. Mutta minun koirani eivät olleet yksin kun neljä tuntia sillä pyöräilin aina ruokatunnilla kotiin ja ulkoilutin niitä , mutta kaikilla ei ole siihenkään mahdollisuutta jos työpaikka on kauempana . Niin että kukin rakastaa eläimiään niillä empaattisilla lahjoilla mitä kukin omaa
Kun koirasta,tai muusta elukasta,puhuttaessa käytetään kolmatta persoonamuotoa, silloin on peli menetetty;)
No älä ny ku jotkut puhuu itsestään koiralle isinä ja äitinä :D
Kyllä kissa on parempi. Kissa on siisti, osaa käyttää omaa vessaansa, ei muutenkaan sotke. Ei pidä niin kamalaa meteliä, kuin koirat. Pärjää hyvin parikin päivää, kun on vettä, naksuja ja vessa. Tosin mulla on aina kissa mukana.
Täällä mökilläkin, kun on toisinaan 3-5 koiraa, niin on siinä sekamelskaa.
Kissat eivät tee tarpeitaan pihamaalle täälläkään vaan kauemmas, koirien jätöksiä saa aina korjata. Lukuunottamatta vanhaa koiraa, se menee aina metsään tarpeilleen.
Koira kuin koira oppii käyttämään omaa vessaansa jos sille sellainen laitetaan. Paljon laitetaankin, vai oletteko kuinkakin paljon nähneet suurin piirtein näyttelykunnossa olevia pitkäkarvaisia ja matalajalkaisia koiria puistoissa ja teiden vierillä pyörimässä ja sitä ainoaa oikeaa paikkaa etsimässä.
Kissat tosiaan tekevät asiansa mieluummin naapurin tontille (hiekkalaatikkoonkin) kuin omalle. Niin varmaan koiratkin tekisivät jos pääsisivät liikkumaan samalla tavalla kuin kissat.
En ole käynyt puistoissa näyttelykoiria katsomassa, enkä varmaan käykään.
Tuskimpa kissat tietää, mikä kenenkin tontti on.
Oma kissani käy omalla pellolla, missä voi asiansa peittää.
Koiran paikka ulkona kopissa, jossa pesuvadissa vettä ja vieressä viimesyksysiä hirvenluita kaluttavana. Koira tietää paikkansa, kuten olla pitääkin ilman turhia hömpötyksiä.
Toivottavasti sinulla ei ole koiraa.
Koira on ihmisen paras ystävä johon voi aina luottaa, ihmisiin ei voi, ihminen on suurin peto maalimassa.
Ihan niin todella paras ystävä joka ei petä
Lukematta ketju, alotukseen,,,
ottaisin elävän miehen mieluummin lemmikiksi paijauksen kohteeksi
kuin koiran,
koirasta saa vain kirppuja ja vaarallisia suolisto tauteja,
kai tiedätte että koirat nuuskii kaikki toisten koirien kakat ja pissat
sitten te suukottelette näitä karvalemmikkejänne,
hyiii, yööööökkk,,,
Ja ukot pussaa risasilla tekohampaillaan sinua kun on ensin ottanut valkosipulia ja juonnut kossupaukun perään. ;)
Eiku me halittaisiin,
korvaan kivaa kuiskailtaisiin,
pyllylle taputtelis,
kammariin marsittaisiin ,
kivasti kihisten
tuhmasti hymyilleen,
leikisti vastustellen,
silmissä välkkyvi tahtitaivas
käykö katteeksi
Katteksi katolle, kyllä maar!! ;)))
Ei ole risat tekarit, vaan komiat vähän tosin lonksuvat dekarit, jotka laitan vesilasiin illalla. Isäntä tykkää, kun ikenillä imutan nupinpäätä.
Kauheeta ajatellakki , k o i r a r a k a s t a j a n a ,,,, yööööökkkk,,,
sen voi hyväksyä koiran niille ihmisille joille koira on normaalistikki koira,
ja koiran asemassa,
siis hoidetaan asianmukaisesti, suhtautuminen on asianmukaista,
mutta noi koiran rakastajat menee yli ymmärryksen,
Koira on kuitenkin vaan koira!
.. ja naapuri on vain naapuri, serkku on vain serkku jne jne ...
Tässä yksin elellessä on koira kyl paras kaveri, en vaihtais ihmiseen.
Koira ymmärtää yhdestä katseesta tai käden eleestä, ihminen ei usein edes sadasta sanasta.
Ja ihminenkin on vaan ihminen , omine kummallisin tapoineen; ja ajatuksineen
Koira, kuten muukin lemmikki voi olla ihmisen ainoa ystävä. Koira varsinkin, joka oppii ymmärtämään ja lukemaan äänensävyistä emäntänsä/isäntänsä mielialat ja oppii paljon asioita ympärillä olevilta ihmisiltä.
Koira vie stressiä, alentaa verenpainetta jne.. noin on moni todennut. Kun koirasta tulee "perheenjäsen"niin, että eläimen hyvinvoinnista huolehditaan siinä kuin kenen tahansa ihmisenkin, joka ei kykene itse ottamaan juomaansa ja ruokaansa, eikä ulkoilemaan yksin.
Koiran /lemmikin kuolema laukaisee samanlaisen surun kuin läheisen ihmisen kuolema. Ymmärrän tuon siten, että molempien pitää olla rakkaita ja läheisiä. Tiedän tapauksia, joissa ihmisen kuolema ei ole surettanut läheskään niin paljon kuin koiran kuolema. Ei, jos kuollut sukulainen on jäänyt etäiseksi. Tiedän omasta ja perheeni/tuttujeni kokemuksista, että asia on noin.
Eläinrakkaus on ollut yksi tärkeä asia elämässäni ja ihmisten hyvä kohtelu kaikessa.
http://www.hs.fi/elama/a1400671126642
http://yle.fi/uutiset/lukijat_suru_oli_hirvea_itkin_ja_itkin_vaan__lemmikin_kuolemaa_saa_ja_pitaa_surra_sanoo_psykologi/8365759
EI ymmärrä ollenkaa tommosta koira rakkautta, hyiiii,
kyllä miestä on paljon ihanampaa helliä ja suukotella kuin koiraa,
ei ikinä koiraa,
Kyllä koira on ja pysyy koirana, enkä suinkaan vertaa ihmisrakkauteen. Olen eläinrakas ja se tarkoittaa kohdallani, että en hyväksy eläinten huonoja oloja enkä rääkkäämisiä. Eläimilläkin on oltava oikeudet, koska eivät kykene puolustautumaan, aivan kuin kaikilla elollisilla puolustuskyvyttömillä.
Lemmikkikoira oli erittäin rakas myös miehelle ja hänkin tykkäsi halata ja leikkiä koirulin kanssa, enkä ollut mustis. Suuri suru on vieläkin ( koiramme nukkui pois n 10kk sitten) tuhkauurna jäljellä, kuvat, videot ja lämpimät muistot.
Meidän lemmikistä ei irronut lainkaan karvaa ( oli yksi kriteeri) oli aina puhdas ja harjattu, eli siisti sisäkoira. Luotettava ystävä, lenkkikaveri, täydellinen seurakoira. Meillä on iso ikävä :((
Eihän kaikki voi ymmärtääkkään , mutta ennemmin ihanat koti eläimet se kun joku saman ikäinen ihminen tapoineen jotka ärsyttää
Eräässäkin talossa pikkukoira on usein ruokapöydällä makaamassa peittonsa päällä.
Hah!
Kyllä meilläkin monesti vieraitten silmät pyöristyivät, kun koira hypätä roiskautti keittiössä pöydälle. Mutta se oli sen oma pöytä, mistä se pääsi tähyilemään maantielle. Ruokapöytä oli erikseen, eikä se sitten muille pöydille hyppinyt kuin sille omalleen.
Niin, koira-ihmisenä minäkin vähän mietin samaa rataa kuin aloittaja. Tai tuhlatkoon nyt ihmiset rahansa minne haluaa, mutta kun koiraa nostetaan samalle tasolle kuin ihminen. Annetaan sille inhimilliset piirteet ja ajatellaan sen pitää sopeutua elämään ihmisten joukkoon. Siitä tulee pelkkää harmia.
Ihmisellä on suuremmat aivot kuin koiralla, joten ihmisen pitää pystyä asettumaan koiran asemaan ja käyttää kommunikointiin koiran kieltä. Se ei mene toisin päin! Koiran aivokapasiteetti ei riitä tajuamaan mitä mikäkin tarkoittaa meidän kielellä. Kuten ylenpalttinen huomio ja rajojen puuttuminen.
Rakastaa voi myös ilman jatkuvaa lääppimistä. Koira on parempi tulkitsemaan energioita kuin ihminen, kyllä se rakki tuntee jos sitä rakastetaan.
Ja kun silmäilin ketjua... Koira tekee tarpeitaan kahdesta syystä, koska se ei ole mikään Muumi, ja koska se myös sillä tavalla lähettää viestejä reviiristä ja johtajuudesta. Niillä on ilmiömäinen pidättämiskyky juuri tämän takia (luonnossa tulee tappelu jos pissii väärällä reviriillä), paitsi jos on jotenkin pipi.
Koira joka tekee tarpeitaan sisälle, viestii samalla että on epävarma johtajuudesta ja tahtoo sen paikan itselleen.
En usko kenenkään ihmisten vertaavan koiraa ihmiseen, siihen voi kiintyä niin että pitää sitä hyvänä kaverina.
Muutama esimerkki sulle:
Koiralle annetaan hillitöntä huomiota, silitellään ja pajataan, leperrellään. Ihmisen maailmassa tuo on merkki rakkaudesta. Koirien maailmassa se on merkki alistumisesta.
Jos koira pelkää jotain, sitä silitellään ja rauhoitellaan. Se toimii lapsille, eikö? Koiralle se on merkki siitä että se oli oikeassa, silittäminen vain vahvistaa pelkoa.
Kun koira on tehnyt jotain pahaa, sitä torutaan. Ei sillä ole mitään vaikutusta, ei noin pieni pää muista kuka sotkun aiheutti. Jos se häpeää, niin kuin jotkut omistajat väittää, se on pelkästään koiran reaktio omistajan sen hetkiseen energiaan. Muutenkin on tapana komentaa koiraa vasta kun se jo on tekemässä jotain väärin. Se ei aina onnistu, pitää kertoa sille etukäteen, että tuota et sitten tee, tai niin aikaisessa vaiheessa että se ei ole vielä ehtinyt innostua asiasta. Jos se ehtii innostua, se on ihan samaa mitä raivoaa.
Jos koirani on tehnyt jotain luvatonta poissaollessani, niin sen kyllä huomaa heti kun kaveri ei tule iloisena vastaan ovelle. Luvatonta tehtyään se yleensä on kotiintullessani pedissään eikä ole huomaavinaan minua, kun kysyn että mitäs olet tehnyt, niin se lähtee kuin hidastetussa elokuvassa hiipimään sinne missä tihutyö on tapahtunut.
Ihan turha sanoa ettei koira tiedä pahantekosiaan, tai sitten mulla on vaan tavallista isopäisempi koira, niin ja vielä lisäksi, koiraa ei ole ikinä lyöty tai rangaistu muuten kuin torumalla.
Koira ei todellakaan ymmärrä jotain tunteja sitten tapahtunutta tekoa. Niin pitkälle niiden ajattelu ei yllä.
Se reagoi, omistajan närkästykseen ja vihaisuuteen, tekemällä lepyttäviä eleitä.
Nisäkkäät, kuten koira, tuntevat perustunteita, pelkoa, surua, aggressiota ja iloa, johon liittyy mielihyvän etsintä.
Koira rodut eroaa toisistaan, luonne voi erota saman rotuisissa, yhden ihmisen koira ymmärtää isäntäänsä monintavoin tietysti kasvatuskin vaikuttaa. Mulle tarjottiin koiraa keväällä, ilmaiseksi "lagotto jota olin ajatellutkin siis tarjottiin perheessä ilmenneen allergian vuoksi kun tämä oli jo 3 vuotias emmittyäin totesin mielummin oltava pentu josta ehkä saisi mieleisen, katsellaan uudemman kerran syksyllä taas, viimesyksy meni pipariksi.
Sulla ei sitten ole ollut fiksua koiraa jos noin kuvittelet.
Kun tunnut tietävän koirista, kerroppa mitä koiralla mielessä kun iltalenkin jälkeen safkansa syötyään tulee viereeni sohvalle häntää heilutellen ja tassulla huomiota pyytäen ja hetken sitä rapsuteltuani nuolee käteni (nuolisi naamankin mutten anna) ja sitten tyytyväisen oloisena alkaa viereeni maate.
Jos se tahtoo naimaan sua kaveriksi,
olen nähny ku vapanna juossu koira hyppi kaiken sekään
sillä kai oli kiima aika,
hirvitti kouluaisten puolesta kun niitä pelotti mennä kouluun,
Koirani ei juokse vapaana kuin omalla pihalla, eikä se leikattuna narttuna muutenkaan hypi kenenkään selkään.
Ja ihan vaan tiedoksesi, että koiran kaiken selkään hyppääminen ja nylkyttäminen ei ole seksuaalista käyttäytymistä, kuten itselläsi.
Olet pervo, etkä tiedä koirista mitään.
Minä en kuvittele mitään, se on aivan tutkittua faktatietoa.
Koirilla niinkuin muillakin nisäkkäillä on älykkyyseroja myös rotujen sisällä.
Mutta minkään eläimen aivojen kapasiteetti ei ole sitä mitä ihmisen. Ihminen sortuu usein arvioimaan omien ajatustensa ja tuenteittensa mukaan lähieläintään.
Myöskään tunneskaala ei ole eläimillä niin laaja, kun ihmisellä.
Koiralla on sellasia vaistoja jota ei ole ihmisillä, on omia kokemuksia tapauksista jota olen vielä jälkeenkin ihmetellyt.
Eläinten käyttäytymistä tutkivat, eivät paljon käytä enää sanoja ´vaistot´ tai ´vietit´ koska eläinten kokemusmaailmaa on opittu ymmärtämään paremmin.
Puhutaan eläinten havannoinnista ja reagoinnista ja taipumuksiin vaikuttavista ominaisuuksista.
Ominaisuuksista on kyse esim. siitä, että koira kuulee paremmin kuin ihminen ja kissa vieläkin paremmin.
Vietissä on kysymys siitä mitä eläin osaa sisäsyntyisesti, eikä mistään havainnoinnista tai kuulemisesta.
Kovasti omanlaatuista on "eläintuntemuksesi" mitä ihan totena tänne kirjoitat.
Kommenttini perustuu lukemaani kirjaan.
Kirjan on kirjoittanut Helena Telkänranta, biologi, tietokirjailija, erikoisalana eläinten käyttäytyminen ja kognitio.
Kautta aikojen uusin tutkittu tieto asiasta mistä hyvänsä, tuntuu vanhoihin käsityksiin juuttuneilta, omituiselta.
Meinaatkos ettei esim. linnuilla ole pesänrakennusviettia ja sisäistä tietoa miten pesä rakennetaan? Käyvätkö ne mielestäsi havainnoimassa jossain pesänrakennuskursseilla miten homma hoidetaan?
En minä meinaa mitään.Tukeudun vain tutkittuihin tosiasioihin.
Kirjan nimi on; Mitä on olla eläin, lue se.
Siinä on paljon tutkittua tietoa myös linnuista. Erittäin mielenkiintoista.
eipä tulisi mieleeni perustaa mielipidettäni yhteen kirjaan, kun mulla on täällä kotona useampi eläin joiden toimintaa seuraamalla näen miten ne oikeasti toimivat
Kirjassa on monien tutkijoiden tutkimuksia ja testejä ympäri maapallon.
Kyllä me näenne miten eläimet toimivat, usein vain ymmärrämme niiden motiivit väärin, koska katsomme niitä ihmisen vinkkelistä.
Koirankouluttaja nimeltä Pertti Vilander teki testin, koska hänellä oli asiakas joka kertoi saman tarinan kuin sinä. Asiakkaan koira nappasi joka päivä postin ja repi sen riekaleeksi, ja jemmasi itseään sohvan taakse kun väki tuli kotiin.
Vilander sopi postin kanssa että sinä päivänä postia ei jaeta, sen sijaan hän kävi pudottamassa paperisilppua postiluukkuun. Kun koiranomistaja tuli kotiin, koira oli taas sohvan takana. Oliko se syyllinen? Ei ollut, Vilander oli syyllinen. Joten koira yhdisti vain sen, että kun silppua löytyy lattialta, sen on syytä olla varovainen. Ei se muistanut kuka sen silpun sinne sai aikaiseksi.
Samaa koskee todennäköisesti sun koiraa. Jos se tuhoaa jotain, se ei häpeä sitä että on tuhonnut, vaan sitä että jostain syystä jotain tuhottua löytyy lattialta. Koska koiran päähän ei mahdu kovin montaa asiaa yhtä aikaa.
Ei se oikein riitä että kerrot yhden yksityiskohdan, kun en tiedä enkä näe millainen suhde teill on noin muuten. Kumpi teistä on lauman pomo.
Älä tulkitse mua väärin kun torun sitä, että annetaan koiralle hillitöntä huomiota. Muista se "hillitön". Mikäli ihminen haluaa pomon paikan (joka tarkoittaa että koira tottelee häntä), niin ei saisi antaa huomiota aina kun koira haluaa sen. Huomion antaminen kun koira alistuu on ihan paikallaan, jos koira ei saa minkäänlaista huomiota, se on sille sama kuin lauman ulkopuolelle jääminen - eli pahin mahdollinen rangaistus joka nujertaa sen ja pahimmassa tapauksessa ajaa sen pois.
Jos haluat olla ehdottomastai koirasi pomo, sä et päästä sitä sohvalle kun se haluaa ja pyytää. Käsket sen pois. Ja kun se pistää kuononsa alas ja jättää ne aikeet eikä edes odota että pääsee sohvalle, silloin käsket sitä luoksesi ja rapsutat ja annat rakkautta. Jos teidän välit on kunnossa noin muuten, en näe mitään syytä muuttaa teidän käytäntöä.
Koira osaa lukee ihmisen energiaa ja kehonkieltä. Kehonkielellä on muutenkin suuri osa heidän maailmassa, asia josta ihminen on melkoisesti vieraantunut koska meillä on sanat.
Just näin, ihminen ei pilko tapahtumat tarpeeksi pieniin osiin, vaan antaa tapahtumille inhimilliset piirteet. Juuri niin kuin alunperin kirjoitin. Ihmiset ei oikeasti ajattele asioita koiran kannalta, vaan omalta kannalta.
Hyvin ymmärrettävää että Vilanderin tapauksessa on noin käynyt, koska kyseessähän on säännölinen lähes päivittäinen tapahtuma. Oman koirani "tuhmuus" tapahtuu ehkä kerran -pari vuodessa ja kyse on aina eri asiasta, eli ei ihan verrannollinen tapahtuma.
Koirastani näkee myös heti jos se on sattunut livahtamaan pois tontiltamme jossa se voi olla vapaasti ilman kytkentä, esim. jäniksen perään (vaikka täällä kerrotun mukaan niillä ei viettejä kuulema olekaan).
Koska koira on mestari tulkitsemaan energiaa, se tietää ennen sua mitä ajattelet. Joten jos se on käynyt jossain, sun mielestä luvattomalla tiellä, sä oot vissiin jotain mieltä kun se palaa. Sun koira aistii sen.
Sä haluat antaa koirallesi suuremmat aivot. Anna vaan. Hienoahan se on että arvostat sitä noin paljon :)
Koira ei saisi liikkua metsässä yksin maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana.
Se nyt vaan menee niin että en mitään palaamista edes huomaa, se kun palaa sieltä ihan itsekseen, vain talvella sen saatta huomata sitten jälkeenpäin jäljistä, kesällähän ei jälkiä maahan jää. Eikä liiku metsässä itsekseen, asumme maalla ja pihapiirissä sille on kerrottu sen rajat, vaikka se joskus ylittääkin ne, niin on edelleen pihassamme eikä missään metsässä, koska sille riittää tunkeutujan hätistäminen pois näköpiiristä
Tuo postitesti oli myös siinä kirjassa mm., koira reagoi isännän mielialaan, myös vastaavissa tapahtumissa.
Käytit sanaa energia. Kirjaa lukiessani ymmärsin, että on kysymys tunne-energiasta, jota koira on hyvä lukemaan.
Koira tuntee myös mielihyvää. Esim. kun isäntä tulee kotiin tai saa odottamansa makupalan.
Ilo-riemu-mielihyvä-samaa tunneskaalaa.
Niin, tuo energian tai tunnetilan tulkitseminen ei ole varmaan mitään poppaskonstia, ei mitään muuta kuin että koiralle kehonkieli on tärkeää viestinnässä. Ja siksi se osaa tulkita niitä vähän paremmin kuin ihminen.
Meillä esim. koira auttaa tulkitsemaan lasten tunnetilat. Jos meillä on joku kiivas keskustelu tai neuvottelu menossa, ja toinen alkaa hiiltyä tai ahdistua, koira hyppää sen syliin ja nuolee naamaa, oikein yli-innostuneesti. Siitä aina tiedän että toiselle on todellakin tullut jonkunlainen raja vastaan. Vaikka se nuori yrittääkin esittää että kaikki on ok.
Poika on joskus yrittänyt esittää vihaista, jotta saisi koiran hyppäämään syliin, mutta ei sitä piskiä huijata :) Se tietää koska on tosi kyseessä.
Niin ja se ei ole mitään vaistoa vaan nimenomaan sitä, että koira havaitsee ja reagoi ihmisen tunteista välittyvään energiaan.
Se on vaan niin, että joitain kykyjä kaikilla nisäkkäillä on samanlaisia, mutta järjen ja tunteen alueella ihmisellä on pisimmälle kehittyneet.
Aistien alueella eläimillä on parempia alueita, kuin ihmisellä, esim. linnut näkevät ultravioletin ja käärmeet käyttävät saalistukseen infrapunanäköä, joita ihmisellä ei ole. Ihminen vain tietää ne laitteittensa avulla.
Miten ymmärrät sanan vietti?
Ennen sanottiin vaistoksi ja vieteiksi koirien sellaista toimintaa, mitä ei muuten kyetty selittämään.
Nyt, kun tutkimus on edennyt ja ollaan havaittu takana olevat motivaatiot, jotka sisältävät erilaisia ilmiöitä, edellä mainitut sanat ovat käyneet tarpeettomiksi.
Eli pitää ymmärtää enemmän, kuin sana vietti.
Ehkäpä viisaat keksivät tulevaisuudessa paremmat ilmaisut sille mistä vielä käytetään sanaa vietti.
Nythän sinä ihan höpöjä kirjoitat. Ihminen lukee toista ihmistä, (esimerkiksi omaa lastaan) varmasti paremmin kuin koira. Ja lukee koiraa paremmin kuin koira ihmistä. Erot näissä taidoissa ovat yksilöllisiä sekä koirilla ja ihmisillä.
Sanotaan nyt vaikka bordercollie, kyllä se lampaita tai lehmiä lukee todella taitavasti. Saisi se pienen taaperoikäisten ihmistenkin lauman pidettyä jotakuinkin kasassa aika vähällä koulutuksella, mutta ei sen kyvyt riitä tekemään sitä tavalla jonka me ihmiset voisimme hyväksyä. Kouluttaa pitäisi hyvin pitkään, eikä ole varma vielä sittenkään.
Ja kyllä yksinkertaisinkin rankkuri lopulta ottaa kiinni taitavasti eleitä lukevan ja liikkeitä ennakoivan paimenkoirankin jos asiakseen ottaa. Ei tietenkään juoksemalla, vaan koska on koiraa fiksumpi.
wiki kertoo https://fi.wikipedia.org/wiki/Vietti
Linkissä on esimerkkinä ´jänisjuttu´ siitäkin nykytiede on jo eri linjoilla.
Mun mielestä sanaa "vietti" käytetään hormoonitoiminnasta, eli juoksuaikan toilailuista, valeraskaudesta... ja vaisto kun joku on niin monen sukupolven aikana sisäänrakennettu, ettei enää muista milloin se on opittu. Se on varmaan totta että moni asia voi olla eläimelle aistittavissa jollain muulla tavoin kuin ihmisille, kun heillä on paremmat aistit. Monet. Jotkut :) Kielonmarjakin ehkä sanoo koiran taajuudella suoraan että "älä syö mua" :)) No ei.. mutta ehkä haisee tai jotain?
Mitäpä muuta voi multa odottaa kuin hömppää :))
Jos luit mitä kirjoitit, niin ehkä et ajatuksella? Kirjoitin että koira osaa lukea kehonkieltä paremmin kuin ihminen. Siinä olen eri mieltä, että ihminen lukee koiraa hyvin. Lähes päivittäin tulee joku koira leuat lonksuen meitä vastaan, ja omistaja sanoo "voi kun tämä niin pelkää isoja koiria" tai "mun koira haluaa vain leikkiä"!
Kuinka usein sä luet koiran korvia? Häntää? Jos se on kipeä, osaatko sanoa mistä? Koira tietää mistä kohtaa sinä olet kipeä.
Totta kai ihminen on koiraa fiksumpi, sitä just yritin tuolle yhdelle nikittömällekin kirjoittaa. Mutta ihminen on hukannut taidon tulkita toisen energiaa, jopa senkin, että millaisen energian itse päästää itsestään.
Tuleehan sitä automaattisesti ajateltua samalla kun lukee.
Taisin muuten kirjoittaa, että sekä ihmisissä että koirissa on yksilöllisiä eroja. Minä satun olemaan aika hyvä 'lukemaan' koiria(kin), eri asia sitten viitsinkö sitä ihan tuolla tavalla asiakseni ottaa, varsinkaan kun ei yleensä ole tarpeen.
Ihmisethän eläinten käyttäytymistä tutkivat ja kirjoja kirjoittavat, tuskin kaikki heistä jotain lähes neroja ovat. Ihan vain tällaisia tavallisia ihmisiä.
https://youtu.be/u1zCNH_oN2Q
Lukiko Klara mielestäsi oikein tilannetta tuossa ihan alussa?
Niin usein tulee koiralenkillä ajateltua, että jos sä koiras kanssa... niin sitten te....
Ei kai tämä koiranlukeminen mitään neroutta vaadi, ei. Se on ihan totta. Mutta ihmisillä on joku pinttynyt tapa katsella koiria niin kuin ne olisivat pikku-ihmisiä. Vauvoja. Ei ne ole, ja ne menee pilalle siitä. Vaikka koira osaakin erittäin hyvin lukea ihmistä, paremmin kuin osaamme kuvitellakaan, niin ei se osaa oikeita päätöksiä silti tehdä. Se tekee koiran päätöksiä, jotka joskus ovat yksyhteen ihmisen kanssa.
Sori, mä en uskalla katsella tuota klippiä. Otsikko ja ensimmäinen huomautus oli sitä luokkaa, että säästän yöuneni. Ota huomioon että mulla on itselläni koira.
Sama minun koiran kanssa oli, meni sängyn alle jos oli tehnyt pahaa esim pureakellut minun parhaat kengät rikki, niin tiesi että oli tehnyt väärin. Mutta itseni sain syyttää kun olin jättänyt kengät lattialle .joten en voi edes olla vihainen eläimille mistään ja he ovat kyllä osa perhettä ainakin minulle , sitten voi toiset pitää koiransa kurissa ja leikkiä hyvää kouran kasvattajana, minä opetan kärsivällisesti ilman huutoja ja näpsäytyksiä kyllä ne oppii
Tuttavani joka on poliisi hänellä on koira joka tekee työtä hänen kanssaan joka päivä , ja sitten kun tukevat kotiin niin hän sanoo koiralle että Vapaalla ja koirasta muuttuu välittömästi leikkivä koira, vaan kun menevät töihin niin ei leiki eikä juoksentelee , niin että kapasiteettia on koirankin aivoissa hyväisesti. Kun näkee mitä kaikkea se osaa tehdä ja ymmärtää isäntäänsä täysin . Itse tienaa ruokansakkin tämä koiruli,
Näitä eläinten elämää on moni tutkinut ja kirjoittanut kirjoja kukin tulkitsee tietonsa kirjoittaessaan omalla laillaan.
Käytännössä kyllä koiraihmiset oppivat oman koiransa teot ja syytkin miksi se tekee jotain ihan vaan koiran kannalta , mutta ihminen tulkitsee kyllä ihmisen luulemia asioita monella eri tavalla . jos minä kirjoitan kirjan koirastani niin se tulee olemaan sellainen mitä olen kokenut sen kanssa ja millaisissa tilanteissa koira reagoi , ja millä lailla.
Joten ammatti voi olla mikä hyvänsä kun tulkitsee koiria ja kissoja myös , mutta kukin näkee asiat eritavalla , siis mitään oikeaa tapaa ei ole joka sopisi joka koiraan
Sitäkään ei voi mitata mitenkään koska koira ei osaa selittää. Miten on kun ovat olleet jossain jossa on lapset aitä kiusanneet , niin muistavat eivätkä mene sinne enää
Minun koirani sa olla sohvalla nukkumassa jos sitä haluttaa janon itse tuntenut juuri sen paikan hyväksi lepopaikaksi , ihan kun villikoiraa luonnossa katselevat itse oman lepopaikkansa
Koirat on kovia panemaan.
Mää haluunkin nyt semmotten mustahopean kääpiönautseriurkin, kyllä suolapippurikin käy. Ei vaan ole juuri nyt pentuja missän vapaana. Kehäkolomosen siäpuoli liian kaukana pentua hakemaan.
Maailmassa on varmaa miljoona rotua, oisko menny vähä holtittomaksi tuo jalostus on pitkää, paksua, hevosen kokoista rintataskussa kuletettavaa, pitkä kuonoisia lättänaama buldokkia, perhosen näköisiä, karvattomia, karvallisia joista ei tiedä kummassa päässä on pää vai perse en jaksa ennee.
Siltähän se väliin tuntuu, että ihmisen itsekkyydestä tässäkin asiassa saa jotkut viattomat kärsiä. Bulldoggi taitaa olla tästä pahin esimerkki.
Itsellä on "täysin puhdas" sekarotuinen, se vielä ainakin on oikean koiran näköinen ja muotoinen.
Minäkin huolisin sekarotuisen kun ensimmäenen koirani ol sekasemmonen vähän pystykorvan näköinen mut isommat pystykorvat muutennii tuumeampi turkki, oli tosi hyvä narttukoira kaikinpuolin, taru nimeltään.
:DD
Joo kyllä siitä lähetään että piä ja peese pitää erottaa toisistaan. Kauhian pitkäkarvaista en halua kun siin on turkin kanssa tekeminen vaikka ei kai käppänäkään taida niitä helppohoitoisimpia olla. Lättänokkatuhisijaakaan en halua kärsimään meille.
Minäkin voisin ottaa sekarotuisen jos tieäisin et siitä tulee pieni koita eikä isoa. Kun minä haluan pienen.
No, onhan niistä vahinkopennuistakin kai usein kuitenkin vanhemmat selvillä. Tuskinpa nyt pienten vanhempien pennuista juuri sen suurempia tulee. Se on sitten omasta ajatusmaailmasta kiinni, haluaako ottaa "pentutehtailukoiran", joista nyt yleensä luulisi olevan rodut/koot selvillä.
Itse otin jo aikuisen (kodittoman) koiran Viipurin koiratarhalta.
Katselin kerran erästä TVohjelmaa. Nuo lyttynokkaiset kärsii hengitysvaikeuksista.
Kyllä siitäkin ohjelmasta paistoi läpi ihmisen tyhmyys ja itsekkyys.
Minä kyllä en ajatellut ottaa "pentutehtailukoiraa". Ka sekin asia on selvitettävissä.
En ottaisi aikuista koiraakaan koksa sen on joku muu jo kasvattanut. Haluan vauvasta asti sen koiran minkä otan.
Täällä on usein noitten omaisten koiria. Uusin tulokas on 7kk ikäinen berhandilaiskoira. Vanha koira on lassie, se ja kissa tulee hyvin toimeen.
Sitten niillä on niitä pieniä pitkät roikkuvat korvat, en niitten rotua muista.
5 ihmistä ja 5 koiraa taas tulossa ensiviikolla ja 1 kissa.
Koiralla ei ole nokkaa, sillä on kuono ja kirsu.
No teillä riittää hulinaa siellä :). Minun lähipiirissäni on sellainen kissankokoinen koira toinen ja toinen sitten lähes 60 kiloinen rotikkauros, vanhus tosin alkaa jo hän olla. Ihania molemmat. Omia persooniaan.
Ai buldogilla kirsu lytyssä :)?. No okei kuono paremminkin.
Jos et halua pentutehtaalta koiran, niin pyydä että pääset kotiin tapaamaan emoa. Olen parista tapauksesta kuullut, kun pentu on tuotu näytille, ja jälkeenpäin on pennun kanssa tullut ongelmia. Eivät olleetkaan tottuneet ihmisiin eikä muutenkaan "elämään" vaan pelkäsivät kaikkea, jopa ihmisiä.
Kyllä kai niistäkin hyvän koiran saa, mutta vaatii jo paljon enemmän työtä ja kokemusta. En suosittelis ekaksi koiraksi. Eikä se kai muutenkaan ole suotavaa että pentutehtailijoita tuetaan.
Kääpiösnautseri on luonteeltaan vähän kissamaisempi kuin moni muu rotu. Jääräpäinen, oman tiensä kulkija. Pienillä koirilla noin muutenkin tuntuu olevan paljon suurempi ego kuin isolla koiralla. Ja sitten kun ne on niin pienet ja söpöt, niille ei pidetä kuria juuri ollenkaan. Paimenkoirat on suht helpot kasvattaa, metsästys- ja puolustusvaistot ei ole niin kamalan suuret. Kun valitsee koiran, on minusta tärkeintä että valitsee sellainen/sellaiset rodut (jos on sekarotuinen) jonka energiataso vastaa sitä mihin itsekin pystyy. Jos ei aio juosta agilitissä on turha haaveilla bordercolliesta tai belgian paimenkoirasta. Tai jos ei aio komentaa hirveesti, saksanpaimenkoira tai joku muu vartiokoira saattaa mennä ihan pilalle.
Minne tulossa ??????
Onko eppu2 jossaki laitoksessa töissä,
Juu, olen perehtynyt pennunhankintaoppaisiin ja todellakin käyn katsomassa pennun olosuhteet ja ainakin emän ennen kuin teen hankintapäätöksen. Yksi tuttavani otti pennun jostain surkeista kennelolosuhteista ja tosi arka koira vieläkin.
Minulle sopii sopivasti jääräpäinen, onkohan sitten emäntäänäs tullut :). Kyllä minä ainakin kun olen kyselyitä noille kenneleille tehnyt, olen kertonut itsestäni, ympäristöstäni ja että minkälaiseen tarkoitukseen koira on tulossa. Koirissakin on yksilöitä, samanrotuisisakin. Minä en halua näyttelykoiraa, ihan kotikoiraksi ja vanhuuspäivien iloksi iloista reipasta pikkukaveria.
PS Muuten tuo musta-hopea kääpiösnautseri on vinkeän näköinen kun naama on musta ja parta ja kulmakarvat valkoiset :).
Mä en kaikkiin kenneleihin luottaisi, joidenkin tavoite on myydä se koira.
Totta kai jotain yksilökohtaista on saman rotuisissakin. Jokaisessa pentueessa on yksi joka on porukan pomo, ja sitten pahnan pohjimmainen. Ensikasvattajan ei kannata sitä pomoa havitella. Mutta rotujen piirteet on vuosikymmenet kasvatettu tietynlaisiksi, niitä ei oikein voi ohittaa.
Aivan, rotuominaisuudet on ja pysyy. Aattelin vaan sillain et samasta pentueesta kuitenkin voipi olla näyttelyihin tai kotikoiraksi? Vai?
Jos ottaa pennun esimerkiksi kenelliittoon rekiteröidystä pentueesta tai esim kääpiösnautserikerhon pentuieista, sielä luulisi näkyön kuinka tiheästi emää on pennutettu?
Joo, se on totta, enää kasvattajat ei vissiin kovin usein vaadi että osallistuu näyttelyihin. Jollain voi olla vaatimuksena että käy kerran. Eikä sekään kovin paha rasti ole, näyttelykoirissa on se hyvä puoli, että joutuvat oppimaan että eri ihmiset käsittelee niitä.
Rekisteröidyillä kenneleillä on tiukat säännöt siitä, kuinka usein saa teettä pentuja.
Juu, mullakin on siinä mielessä luotto rekisteröityihin kenneleihin.
Minä ymmärsdin et eppu puhuu mökistään jossa käy sukulaisia eläimineen.
Eläkkeellä on Eppu ollut jo 6 vuotta.
Mökeillä täällä usein niin ihmis- kuin eläinkin trafiikkia.
Voi heeeeerranjestas sentään, mikä moka tuli tehtyä. Kuinka tästä nyt yleensä ollenkaan yli pääsee.
Nyt meni elämä pillaan :D
Naama kuin miehellä paitsi jalkoja mahanalus täynnä.
Yhtälailla niitä kissanpalvojiakin löytyy. Kehuvat kattejaan itsenäisiksi kun eivät saa niitä oppimaan mitään. Antavat kattien kulkea kuseksimassa ja kakkimassa naapureiden pihoille, kasvimaille ja lasten leikkipaikoille.
Eipä ole tullut koiria palvottua,
eikä oikein mitään muutakaan.
Taitaa nämä palvontaan taipuvaiset immeiset olla tavallisen arjen ulkopuolella.
Tässä meitin pihapiirissä tassuttelee kolme koiraa,
kaksi yhtä rotua ja yksi kahta rotua.
Jokaisella on oma hommansa.
Kaksi sakua, joista toinen vahtii reviiriä ja ilmoittaa tulijat (uros),
toinen "paimentaa" lapsia sekä aikuisia,
eli tietää yleensä aina missä kukin on (narttu).
Seropimme on melkein russeli (narttu),
neljänneksen verran on päässyt lurahtamaan mäyristä sekaan,
se hoitaa pihaltamme pikkuriistan, hiiret yms.
ja lisäksi kulkee isännän kanssa metsällä.
Sakuilla huomattavasti laajempi sanavarasto kuin seropilla,
paimentavalla sakulla vähän laajempi kuin vahtivalla,
tarkoitan tällä sanoja joiden merkityksen ymmärtävät ja muistavat.
Vahtiva saku muistaa tutut vuosienkin takaa,
vieraasen se suhtautuu aina aluksi hieman epäillen,
kun taas paimentajalle kaikki ystävällisesti käyttäytyvät ovat lähes heti kavereita.
Saman rodun edustajillakin voi olla toiset vietit vahvempia kuin toiset,
joten pentuna niitä vahvistamalla tai laimentamalla saa koirasta yleensä omaan tarpeeseensa sopivan, tämä on oma kokemukseni lähes kuudenkymmenen vuoden ajalta jolloin perheessämme on aina ollut yksi tai useampi koira.
Itse arvostan koiria joilla on joku käyttötarkoitus,
turhanhaukkujat ei ole meidän juttu.
Tuolla jossain ylempänä mainittiin kuinka koira ei mukamas tietäisi/muistaisi
tehneensä tuhmuuksia, ja kukkua kanssa, meidän kolmen koplastamme erottuu heti syyllinen jos aletaan sitä kysellä.
Vietit ja vaistot ovat vain ihmisten keksimiä sanoja,
kukin ymmärtää ne tavallaan, jotkut ei ollenkaan.
Kyllä koiralla muisti on, mutta ei se itsestään tiedä, mikä ihmisten mielestä on tuhmaa.
Toruminen pitää tapahtua tässä ja nyt.
Jos huomenna rupeat mesomaan koirlle, että eilen revit lehden, niin turhaa touhua on.
Muuten tuo kommenttisi oli mukavaa luettavaa, Sinussa on kertojan vikaa.
"eppu2"
Hänen kommenttinsa ei ole kertomus.
Se on kylmä luettelo koirista ja niiden ominaisuuksista.
-
Koira on aina työ-kalu.
Laumassakin sillä on tehtävänsä.
Se tehtävä ei koskaan ole olla lemmikki.
Eläin ei tiedä mitä lemmikki tarkoittaa.
Eläin tekee parhaansa, tehdäkseen sen mitä lauman-johtaja siltä odottaa.
Ihmisen kanssa Koira on aina ihan pihalla, ilman selkeää tehtävää.
Kuten ammatti-ihmisistä olemme nähneet, vaativakin suoritus palkitaan rikki-pureksitulla pallolla.
Ja se riittää Koiralle.
-
Kissa on tässä asiassa vielä fiksunpi.
Se murisee ja kurisee vain halutessaan ruokaa.
Älä siis odota Kissaltakaan kovin paljoa :)
Sanoisinko...älä ole hölmönpi kuin Kissasi.
H.
Totta ja tarua.
Uusi tuhmuus torutaan heti sen tapahtuessa/tapahduttua.
Koiran opittua mikä on luvatonta,
niin uusiessaan tekosensa se kyllä muistaa sen,
usein vielä seuraavinakin päivinä.
Tässä yhtenä aamuna menimme porukalla ranta-aitalle,
avasin oven ja kas vain, siellä oli Otso-Nalle riekaleina,
sisälmykset levitettynä yltympäriinsä.
Käännyin katsomaan koiria joita olikin enää vain kaksi jäljellä,
sillä syyllinen oli livahtanut jo aitan taakse piiloon.
Torut tuli russakalle, sillä ei sen hommiin lasten lelujen metsästys kuulu.
Vaikka teurastus olikin jo menneen päivän töitä,
niin ei ollut russakalle epäselvää miksi toruttiin.
Russeli kyllä tietää ettei lasten leluihin saa koskea,
mutta joskus se vaan joutuu niin viettiensä valtaan,
ettei voi olla ottamatta lelua hengiltä.
Jos siellä aitassa olisi ollut jonkun pikkunisäkkään perkeet,
niin tekijä olisi kyllä esitellyt niitä hyvinkin ylpeänä.
Toisinaan minusta tuntuu, että koko ihmiskunta on hölmömpi, kuin yksikään kissa tai koira.
JOOOO,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
alotukseen mielipide,
koira on poliisin ja tullin palveluksessa erittäin hyvä ja OK asia,
samoin kaikille vammasille palvelukoira on tarpeelinen ja erittäin hyvä asia,
sekä lääketieteelissä palveluksessa koiran käyttö on hyvä juttu,
MUTTA
pieniin kaupunki asuntoihin koirat ei ole normaali-ilmiö ei hyvä asia,
kaungissa koirat kärsii eläimelle luonnotomasta asumismuodosta,
ei koiran elämään kuulu kerrostalot,
eikä koiran elämään kuulu rakastelu ihmisen kanssa missää muodossa,
Minä kunnioitan ja rakastan ihmisiä jotka rakastavat ja kunnioittavat lemmikkejään.
Suomessa puudeleitten ihannointi on vielä ihan lasten kengissä, Amerikan maalla se on totisinta totta.
Vaatteiden pukeminen koirille muuten kuin kylmältä suojaustarkoituksessa on kieroutunutta.
Nyt minulla on yksi tiine narttu kiikarissa. Jospa se pyöräyttäisi meille ihanaisen pikku urospalleron perheenjäseneksi :D.
Nonnii! Siitä se autuus alkaa :)
Mitä varten uros? Ne poijjaat on puolet ajasta jossain hormoonipilvessä, aina kun näkevät toisen uroksen ja joka kerta kun joku kylänartulla on juoksuaika.
Pitäiskö mun mennä vielä nukkumaan, sen verran takkuista suomenkieltä...
En aio teetättä pentuja enkä jaksa tyttöjen juoksuaikojen housuttelua. Poika sen olla pitää ominaisuuksiineen :)
Se housuttelu ei ole ollenkaan paha rasti. Kolmet riittää, niin saa aina puhtaat/kuivat päälle joka lenkin jälkeen.
Ekan juoksun pukeminen voi olla vähän haastavaa, mutta sekin vaan vahvistaa koiran alistumista. Käskee vaan aina kun yrittää saada ne pois, että sähän et niihin koske. Ne on mun vaikka ne on sun päällä :)) Pitäähän sen koiran muutenkin tottua sun käsittelyihin ja siihen että on paikallaan ja tottelee. Joka kerta kun saa tilaisuuden harjoitella sitä, vahvistaa sua lauman johtajana, ja koiraa kuuntelemaan mitä tahdot.
Joo. Ymmärrän tuon mutta jos nyt housuilu kuitenkin jää tällä kertaa pois.
Siis ongellma ei ole se housujen pukeminen vaan muutoinkin olen mieltynyt enempi uroskoiraan.
Paitsi et mieltäänhän saa muuttaa eikö saakki. Mut on nyt ympäripuhuttu, taidanki ottaa nartun.
EI kertakaikkiaan voi ymmärtää koiran rakastajia,
sen ymmärtää hyvin jos ja kun koiraan suhtaudutaan normaalisti, koirana ja huolehditaan että koiralla on normaalia koiran elämää,
mutta monen käytös tälläki palstalla osottaa aivan muuta,
jokut esiintyy koiralle äitinä,
jotkut antaa koiran nukkua yöt vieressään kyrpä pysystyssä, huh huh jokohan noi kohta vaatii avioliittoa koirien kanssa,
Sulla on kyllä ihan hirveän likainen mielikuvitus, pesulle siitä :)) Lopeta ite tuo tuollainen lässytys...
Taidat olla ainoa jolla on kieroutunut seksuaalinen suhde eläimiin. Sillä että hellii ja rakastaa lemmikkiään, ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa.
Veit sanat suustani.
SANAT SUUHUNI
kun joku laittaisi niin soisin koiruuksiinne.
Ei se ole koirien vika,että susta ei kukaan välitä,helvetin luuseri!Ja mitä se ylipäätänsä sun onnettomaan elämääsi vaikuttaa?Pitää olla HENKISESTI SAIRAS,että kohdistaa vihansa ja purkaa oman mitättömyytensä koiriin tai muihin eläimiin.Ja jos vanhuksia tai lapsia kohdellaan kaltoin,on kyllä täysin imbesilli,mikäli siitä(kin)syyttää koiria.Että suksi kuuseen ääliö samoin kuin kaikki muutkin kaltaisesi typerykset!
Kuulehan sinä siellä!>:( Koiraa ei voi jättää omin nokkinensa. Sehän tylsistyisi ja tulisi hulluksi, jos sitä ei hoidettaisi, leikittäisi sen kanssa, silitettäisi tai ulkoilutettaisi. Kyllä koiraa pitää hoitaa, se on ihan samanlainen perheenjäsen kuin lapsi.
Ja tuosta tavaroiden ostosta... Kyllä, kyllä jotkut ostavat koiralleen kymmeniä eri tarvikkeita, mutta ei se ole pakollista. Eikä todellakaan kaikki ole sellaisia. Minä olen 11-vuotias ja meidän perheessä on ollut koiria koko elämäni ajan. On ollut sekarotuisia, tiibetinspanieleita, terrierejä, chihu, beagle ja labbis.
Näillä tarvikkeilla per.koira on pärjännyt:
-hihna
-valjaat tai panta
-ruoka-ja juomakupit
- ruokaa, puruluita ja muita herkkuja
-hammasharja ja tahna
-joillakin on ollut sadetakki tai neulepusero lämmikkeenä.
-peti
-kakkapusseja
-muutamilla leluilla pärjätty, jotkin kierrätetty toiselle koiralle jne.
Siinä. Ei sille koiralle ihan kaikkea tarvitse ostaa. Mutta MUISTAKAA KOIRIEN VIHAAJAT, KOIRAT JA MUUT LEMMIKIT OVAT IHAN SAMANLAISIA PERHEENJÄSENIÄ KUIN LAPSET.
Ja äskeiseen, on tarvittu myös kynsisaksia, korvan-ja silmänpuhdistusainetta, punkkipihdit ja ensiapupakkaus, jossa on mm puhdistusainetta, siteitä, kyytabletteja ja ripuli/ummetuslääkettä
Kulkukoiriakin kuskataan ulkomailta Suomeen,
kun on "niin suuri sydän" ihmisellä !!!
Jotenkin sen voisi tajuta, jos he osoittaisivat ymmärtämystä myös
köyhille ja hädässä oleville ihmisille !!!
Yleensäkki KOIRIEN rakaus suhde ihmiseen ON outo
normaalisti koira kuuluu maalle, ja metsästys harrastusta omaaville taollisille,
KOIRA EI KUULU IHMISEN KASSA SAMAAN SÄNKYYN YÖ KAVERIKSI
semmonen rakkaus menee on hulluuden piikkiin,
Muista aina ! Jokainen elämä on arvokas , oli maan matoinen tai fennojuntti !
Joo
jooooooo, mutta
koira ei kuulu ihmisen sänkyyn yö-kaveriksi,
on luonnoton rakkaus suhde
jos koira vietää yötki ihmisen sänyssä yökaverina,
HUH ja YÖÖÖÖÖÖK,,
OTOSI SAIRASTA
ja sitäpaitsi, koirat ei sovi kerrostalo asuntoihin,,,
jooo mutte ei ne ole IHMISIÄ silti,,
oletkö älykääpiö.
kohtuus eläitenki rakastamisessa, ei niitä kukaan NORMAALI ihminen sänkyynsä yö-kaveriksi ota,
koria koira ja sillä on eläimen oikeudet, ei ihmisnen ollenkaan,
Kävin tänään laittamassa kanervat koirien haudoille .-
Per-kel
Joikaisen ihmisen oma asia mihin rahansa laitaa! Itseläni oli 2 kissa elivt kumatkin 20 vuotiaaksi. Käytin heitä eläinläkrissä terveystarkistus, vanhemiten hampaan putsaus. Kissat myös roktetiin,vaikka olivat sisä kissat ja madotetiin.Koska ihminen tuo ulkoa omissa jalkineissa pöpöt eteisen matolle. ymm.Ostin laadukkainta kissan hiekka. Makso!Mutta kissan kusi ei kotimme haissut!Uusia kisoja en hankinut koska eläinläkärikin käynyt on pilvissä.Maksaa yhtä paljon kuin koiran eläinlääkäri ja ravinto.Ilmaisiksi olisin saanut koira rodulta pienen koiran 2 vuotiaan,Kun omistaja kyllästy Suomeksi siihen.En ottanut koska sen ylläpito maksaa ja juuri eläin lääkäri käynnit. Toinen henkilö otti kun sai sen ilmaisiksi ja pitikin 4 vuotta sitä. Juuri koiran eläinlääkäri kulujen takia vei sen lopetetavaksi kun koira oli noin 6vuotias. Joten ei niitä jotka todella huolehtivat lemmikit oli kyse kissa tai koira. Ei mitään syytä arvostella haukkua.