Olen seurannut mm. Nelosen chat:a ja lähes poikkeuksetta "keskustelu" kääntyy aina Yh- äitien haukkumiseksi, johon syyllistyvät sekä miehet että naiset.
Kommenteissa on lähes aina kuinka naiset vain ensin lemppaavat miehen pellolle ja sitten rahastavat.
Vain harva puolisti yh-äitejä.
Kommenteissa on lähes aina kuinka naiset vain ensin lemppaavat miehen pellolle ja sitten rahastavat.
Vain harva puolisti yh-äitejä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
*köh* Tietenkään en naisena saisi tänne palstalle kirjoittaa.. Mutta sen verran kolahti tuo aloitus.. Ihmetellyt itse ihan samaa nimittäin. Itse kahden lapsen yh, ja en tietääkseni en ole mitään sellaista tehnyt minkä takia leimataan "huonommaksi kansalaiseksi". Ok, erosin, ja saan yh-lisät lapsilisiin. Huimat 72 e kuussa, kun ajatellaan joitain kunnon yhteiskunnan elättejä.. :P
Olisi mielenkiintoista jos nämä arvostelijat eläisivät joskus yh:n elämää.. Ei se niin helppoa ole käydä töissä ja hoitaa lapset ja koti yksin. Tuppaa vuorokaudesta loppumaan tunnit kesken! Onneksi on sentään leppoisa työ jossa ehtii hääräillä omia juttuja.. :D
samaa on tullut mietittyä aikoinaan itsekin kun eron jälkeen jäin yh:ksi, lapset olivat niinkin ihanassa iässä kuin 3,5 ja 5,5. Helppoa se ei ollut varsinkaan alkuun, mutta helpompaa silti kuin elämä alkoholin kanssa läträävän miehen kanssa ja ainaisessa riidassa eläminen.
Tuskin sitä kukaan suunnittelee elämää yksinhuoltajana, en minä ainakaan. Niin vain kävi että avioliitto kyykähti ja siinä sitä sitten oltiin. Olisi tosiaan ihan kiva kun nämä arvostelijat kokeilisivat yksinhuoltajan arkea ihan konkreettisesti mitä se on ennenkuin avaisivat suunsa! Nyt sitä ilmeisesti taas voi kokea itsensä "parempana" ihmisenä kun elää jälleen avoliitossa, tosin olenhan minäkin silti eronnut ja entinen yh...voi jessus sentään.
... onko kukaan kuullut EHKÄISYSTÄ ? Lapset ei yleensä tule yllätyksenä. JA alkoholiongelmat EI tule 1-3 v sisällä. Alkoholin orjaksi osittain synnytään (perinnölliset altistustekijät), ja enemmänkin opitaan (itse). Onko sinun ex-mies paha koska hän juo? siis paha isä? Joiko hän ennen yhtään ennen kuin ensimmäinen lapsi oli aluillaan = eli tiesitkö hänen juomisestaan ENNEN kuin menit hänen kanssa "lapsentekohommiin"? Jos tiesit... syytä itseäsi, ja sinisilmäisyyttäsi. Jos et, otan osaa (nimim. alkoholistin tyttö), lasten elämä ei tule olemaan helppoa, MUTTA sinun puhuminen ja sen puhumisen sävy ratkaisee miten lapsesi myöhemmin tulee suhtautumaan isä alkoholi = me emme asu isän kanssa -tilanteeseen. Vai, oliko eroonne muu syy, ja alkoholi oli vain tekosyy (monet naiset tekee miestensä elämästä NIIN helvettiä, ja suom mies ei pysty puhumaan kellekään muulle KUIN pullolle... et voi kieltää, vaikka voi tehdä kipeää).
Tarkoituksenani EI ole pahaa, vaan hyvää. Lapset on viattomia AINA vanhempiensa välisiin asioihin!
JA Milla, EN halua missään tapauksessa tuottaa sinulle tällä kirjoituksella mitään negatiivista! Minun mielestä olet hyvä äiti, koska alkoholi-isä EI ole lapsille hyvä, joka päiväisessä elämässä. Tämä kirjoitus on vain tarkoitettu ajatuksia herättämään :)
Panevat kuin tulpatonta mopoa. Usein yh-äidit ovat tuon tulpattoman mopon kaltaisia, ei kipinää mutta hyvä kudun laskupaikka.
Olisiko tuo allaoleva oikea paikka purkaa murheensa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&subcat=1048
Kaikki tuntevat vähintään yhden klassisen yh-äidin. Niin minäkin. Lapsuudenystäväni harrasti seksiä ilman mitään moraalia ja myös ilman mitään ehkäisyä, ihme että sai lapsen ennen sukupuolitautia. Lapsi on kohta 3v, opiskelut ei maita, töitä ei ole tehnyt päivääkään - ei ole tarvetta, koska rahaa tulee hänen mittapuun mukaan niin paljon. Asuu kolmiossa eikä tee muuta kuin on kotona lapsensa kanssa, vloput hoivattavana vanhemmillaan.
Hän on ollut minulle joskus hyvinkin tärkeä, vieläkin on, enkä häntä/yh-äitejä yleensä arvostele mutta vähän on alkanut ihmetyttämään hänen elämänasenteensa.. Että töitä ei tarvitse tehdä kun muutenkin rahaa saa.
Tiedän että kyseessä on vain yksi "yksinhuoltajatyyppi", mutta en voi mitään sille että se on värittänyt kuvaani yksinhuoltajista. Koska kyseessä on paitsi tuttavapiirini ainoa yksinhuoltaja, myös ainoa joka ei halua opiskella/olla töissä, ainoa jolla ei ole ns. järkeä päässään. Joka ei vieläkään ymmärrä käyttää ehkäisyä.
Ihailen tarinoiden yh-äitejä, jotka käyvät töissä ja pyörittävät yksinään arkea lapsien kanssa, mutta rehellisesti sanottuna, en ole yhtään varma että heitä todellisuudessa on. En ole koskaan törmännyt sellaiseen, olen pahoillani.
Meitä on 2 äitiä, toisella 4 toisella 1 lapsi. Meillä on kunnollinen ammatti kummallakin, kasvatusmaailmassa molemmilla. Meillä on kauniisti sisustetut kodit, suht isot (kalliit vuokrat) toinen saa asumistukea, toinen ei. Lapsemme ovat kivoja, hyvinmenestyviä koululaisia/opiskelijoita. Meillä on aikaa itellemme ja harrastuksillemme, huolimatta siitä, että isät sattuivat molemmilla olemaan viinamäen miehiä joita ei lasten tapaaminen kiinnosta.
Asiamme ovat hyvin, ja sekös naimisissa olevia naisia ottaa päähän. Meidän ei tarvitse sietää/nöyristellä ketään, ei kuunnella kännisten ukkojen haukkuja ja v7¤#"ulua, ei tarvitse ottaa turpiinsa ja saamme olla niinkuin haluamme.
Sinä voisit kanssa laajentaa katsantokantaasi, ei kaikki yh-äidit ole kapakassa miehenmetsästyksessä tai yhteiskunnan loisina. Meitä on paljon fiksuja, mukavia yh-äitejä jotka elämme ihan mukavasti, ilman sitä "ukkoa" siinä vieressä.
Joten ,tervetuloa katsomaan ja seuraamaan elämäämme, emme ole katkeria osastamme.
Kyllähän virtuaalimaailmassa esittäytyy paljonkin vastuullisia, ahkeria ja itse lapsensa elättäviä yksinhuoltajaäitejä. Minäkään en harmi kyllä ole sellaista elävässä elämässä tavannut.
Ehkä et tapaa heitä siksi, että joko enakkoasenteesi on negatiivinen tai sitten etsit vääristä paikoista. Itse olen avioliitossa, mutta tunnen paljon "kunnollisia" Yh-äitejä. Sanottakoon vielä se, että nykyään on myös yh-isiä, heistä ei vain kirjoitella eikä heidän toimiaan arvostella.Olen paljon yksin puolisoni työmatkojen takia, sen vuoksi ymmärrän myös yksinhuoltajiakin. Tosin talouteni on paremmassa kunnossa, onhan meillä kaksi työssäkäyvää elättäjää. Ja minusta on turha vikistä tuista, on paljon myös kahden huoltajan perheitä, joissa samalla tavalla eletään yhteiskunnan tukien varassa. Elämä vaan ei anna aina sitä mitä toivoisi, kohdalle voi osua monenlaisia kriisejä. Niistä vain emme usein tiedä mitään. Ja se, että yh-äidit eivät haluaisi lapsistaan huolehtia: Kahden pienen pojan vanhempana tiedän sen, että jos kolme viikkoa hoitaa kaiken yksin ympärivuorokauden, silloin kaipaa jo omaakin aikaa. Silloin on helppo rentoutua vaikkapa sitten baarissa. Silloin jaksaa olla lapsilleenkin parempi vanhempi...
Et tunnu arvostavan tippaakaan että hän on pienen lapsen kanssa kotona. On se kumma kun nykyään joillain on arvomaailma et pienten lasten äitien pitäis mennä vaan johonkin alipalkattuun hommaan, ja viedä lapsi päivä KOTIIN. Lapsella on koti, ja tuon ikäinen ei tarvitse vielä kokopäiväistä hoitoa. Annan mielummin verorahani kaikenlaisten äitien, yh-uus-ydinperheäitien - (mitä väliä?)tukemiseen, kun niiden satojen tuhansien virkaelättien palkkoihin, mitä täällä Suomen maassa riittää.
Ei voi sanoa etten arvostaisi tippaakaan sitä että hän on pienen poikansa kanssa kotoa, mielestäni elämässä pitäisi vain olla vähän enemmän sisältöä. Ja kyllä, alipalkatutkin hommat (virkaelätit=??. itse miellän esim. siivoojan työt alipalkatuiksi) on töitä, jotka jonkun on tehtävä, ihmettelen asennetta että ilman koulutusta/työkokemusta pitäisi saada hyväpalkkainen, kevyt työ..
Enkä usko että lapsellekaan tekee hyvää olla kaikki päivät vain äitinsä kanssa, päiväkodissa hän voisi leikkiä ikäistensä kanssa jolloin äidin ja pojan riippuvuussuhde katkeaisi. Mutta se on vain minun näkemykseni. Minä mielummin teen vaikka edes osa-aikaista työtä, etten tipahtaisi täysin työmarkkinoilta.. Jos on 10 vuotta kotona, niin töitä on aika vaikea sen jälkeen löytää. Mutta jokainen elää tyylillään:)
Anteeksi vain, mutta sinulla taitaa olla todella pienet piirit....hohhojaa.
-ei riippuvuus. Ota selvää asiasta. Äidin ja lapsen luonnollinen, biologinen symbioosi kestää noin 3 ikävuoteen asti. Sen jälkeen hän tarvitsee yhä enemmän leikkituokioita muiden lasten kanssa. Ihanteellinen olisi tuon ikäiselle esim. joku päiväkerho, tai puolipäiväinen leikkikoulu. Ei pitkä, kokopäiväinen päiväkoti. Mutta ymmärrän kyllä vanhempia, jotka joutuvat siihen ratkaisuun, että lapsi on pitkän päivän päiväkodissa.
Mutta mieti ystävääsi, hänellä ei ehkä ole mitään koulutusta, hän joutuisi ottamaan vastaan pienipalkkaista työtä, ja menemällä työhön hän joutuisi laittamaan lapsensa pitkäksi ajaksi päivähoitoon. Se ei olisi ehkä hänelle taloudellisesti kannattavaa, ja hän ja lapsi joutuisi olemaan erossa toisistaan kokopäivän. Se ei ole välttämättä lapsen parhaaksi.
Miksi vain naimisissa olevilla olevilla äideillä on oikeus toimia kotiäitinä? Eikö yksinhuoltajalla ole sama oikeus olla kotiäiti niin halutessaan?
Tärkeintä on että lapsistamme kasvaa tasapainoisia, ja rakastettuja aikuisia.
Mutta joskus voi olla hyväksi, että äiti menee töihin, jossa on usein enemmän sosiaalisia suhteita.
Minä en tunne ainoatakaan tollasta yh-äitiä.Vaikka varmaan tollasia on.Ja nykyisin voisi olla ehkäsypilleri miehillekin,jos ne pitäisi sitä tärkeänä..Siten ei tarvitsisi miettiä valehteleeko nainen vai ei.Se moraalista.
Tiedän monta äitiä,jotka pyöritti perheen arkea jo avioliitossa ollessaan.EX-mieheni tapaa lapsiaan hyvin,mutta tiedän sellasia jotka ei ikinä olleet lapsista kiinnostuneita.Erotessa itkettiin kun ei voi asua lasten kanssa,mutta tapaamiset perutaan kun tulee muuta mukavaa.
Meitä on moneksi,se ei kai ole sukupuolesta kiinni.Nykysin vaan ihaillaan etäisää jos maksaa elatusmaksun ja tapaa lapsiaan.Miksi?Ja lähi-yh-isä on melkein Jumala.
Elatusmaksu ei ole tuonut minulle luxusta elämää.No onneksi exä välittää lapsista.Muuten välimme ovat aika ankeat.
Mielestäni kyse on jo riippuvuussuhteesta, kun äidillä ei ole mitään omaa elämää(ei siis käy baareissa, ei pidä yhteyttä ystäviinsä, jonkun verran masentunut&paniikkihäiriö), vaan hän elää ainoastaan pienelle pojalleen. Poika ei myös tapaa muita lapsia, kuin sukujuhlissa 1krt/vuosi, jolloin hän mm. lyö heitä(ei osaa leikkiä, koska ei ole koskaan leikkinyt muiden lasten kanssa). Poika on myös yksinäinen, on lähes säälittävän innoissaan kun käymme katsomassa heitä ja leikkimässä hänen kanssaan.
Vaikea uskoa etteikö töihin meneminen olisi taloudellisesti kannattavaa? Ja eikö työttömien kuuluisi yrittää edes saada töitä? Lapsi saa mielenkiintoisen elämisen mallin kotoa.. että töitä ei tarvitse tehdä, yhteiskunta elättää muutenkin. Mutta kukin tyylillään, meitä on moneen junaan.
Mielestäsi töitä on vaikea löytää kotiäitiyden jälkeen. En tiedä puhua muuta kuin itseni kannalta, sinulla on ehkä parempaa tietoa.
Olin toistakymmentä vuotta kotona ja päätin mennä töihin kun sain nuorimmaisen kouluun. Olin vajaan viikon työttömänä ja sain työtä johon minulla ei ole koulutusta. Ehkä kuitenkin jonkun verran käytännön puolelta, pääsin töihin päiväkotiin. Olen tosin palannut takaisin kotiäidiksi muutaman kuukauden työssäolon jälkeen. Kyllä koululaisetkin tarvitsevat vielä äitiä kotona, onneksi meillä on siihen mahdollisuus.
Eikä se todellakaan tarkoita ettei ole muuta elämää jos on lasten kanssa kotona. Minullakaan ei meinaa päivät välillä riittää mihinkään!
Olet tehnyt arvokasta työtä kotiäitinä. "Nostaa hattua ja kumartaa syvään" Harmi vain että yhteiskunta ei aina osaa arvostaa sitä. Mutta lapsesi ovat varmasti kiitollisia sinulle.
te kaksi äitiä. teillä tuntuu menevän hyvin, ja olen kateellinen... minä en varmaan koskaan pysty edes miettimään lasten saamista, vaikka yksinkin. Olen sitä sukupuolvea, jolle toitotettiin että ensin tutkinto sitten "oma elämä" eli lapset.
Nyt 30 v ja tutkinto JA kiva työ, joka oikeasti on ihana. Ja liian monta tuhatta euroa opintolainaa... ei todellakaan ole varaa edes miettiä, " tämä vatsa sisältäisi oikean elävän ihmisenalun" ei... minimiäitiyspäivärahalla, jonka apurahan varoin elävät tutkijat saa.. sillä ei voi elää jos entinen = tulevaisuutta POHJUSTAVA elämä jää lainojen muodossa kummittelemaan...
Miksi minä en nuorempana hankkiutunut raskaaksi... olisi muuten opiskelu ollut halvempaa. Ja AINA olisi sosiaalitoimistosta tullut apua... ei olisi tarvinnut aamupalaksi hanakuumaa vettä sokeria... Olkaa onnellisia, oikeasti. Asiat voisi olla huonomminkin ;)
Eipä sitä opiskellessa sosiaalitoimistosta mitään saa. Samalla tavalla se on laina otettava äitinäkin opiskellessa.
lOUKKAA SUURESTI TOLLASET PUHEET MITÄ ESITÄT, ETTÄ MUKA YH:NA SAISI JOTAIN TUKEA SOSIAALITOIMISTOSTA JOS ALKAA OPISKELEE!?
MULLE SOSSUTÄDIT SANOI KUN PUHUIN JOTAIN OPISKELUISTA ETTÄ "MITÄ SÄKI NYT ALKAISIT OPISKELEE?"VM. JA NAAMAN ILMEET KERTOI ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA! "SÄ ET OO MITÄÄN" "SÄ OOT SÄÄLITTÄVÄ" "SÄ OOT TYHMÄ YH, JOST EI IKINÄ KUULUKAAN TULLA YHTÄÄN MITÄÄN".
SOSIAALITÄDIT ON NIITÄ PAHIMPIA YKSINHUOLTAJAÄITIEN KIUSAAJIA. SAATANASTA SEURAAVAT, SANON MINÄ.
OLEN AIKOINANI TODETTU ERITTÄIN LAHJAKKAAKSI OPPILAAKSI, MUTTA SILTI YHTEISKUNTA EI TUKENUT OPISKELUISSA MILLÄÄN TAVALLA, KUN PARIKYMPPISENÄ JOUDUIN JÄÄMÄÄN VÄKIVALTAISEN MIEHEN VUOKSI VAUVAN KANSSA YKSIN. OLEN NYT 30 JA EDELLEEN VAILLA KUNNOLLISTA AMMATTIKOULUTUSTA. MINULLA EI EDELLEENKÄÄN OLE TALOUDELLISIA EDELLYTYKSIÄ RYHTYÄ TÄYSPÄIVÄISEKSI OPISKELIJAKSI.PISTE.
MULTA SOSSUNTÄTI KYSYI, meinaatko vielä tehdä töitä. Sanoin, en enää koskaan. Siihen loppui keskustelu. Rahaa tulee ku rännistä.
Piruako muuten tälle rysslandialle veroja makselisin, onhan noita tyhmiä jotkaa tykkää sitä tehdä. Elän leveästi niillä verorahoilla .
Toi on selvä provo. En ole tavannut yhtäkään yksinhuoltajaa jolle tulisi rahaa sossusta kuin rännistä.
Toivon, että ylläpito poistais tollaiset typerät provovitsit, jotka halventaa kaikkia yksinhuoltajia.
Taisi osua "provo" omaan nilkaan. Sinä et yleensä taida liikkua yh:n parissa, tietäisit kyllä silloin miten asiat myös voivat olla.
Siis edellinen kirjoitukseni EI OLLUT PROVO, ilmoita vain ylläpidolle, pyydä ottamaan tietoni ja tervetuloa, ylläpito, näytän kyllä kuitit ja tositteet.
En voi sille mitään ettei muut sossusta saa, sieltä saa jos pelaa muukin kuin alapää.
Mieluummin säilytän itsekunnioitukseni, kun sossusta lähtisin rahaa kerjäämään.
periaatteeni on se, et kun lapset on tehty, niin niistä sitten kans huolehditaan.
Eikä riitä pelkästään se, että niistä huolehditaan, vaan täytyy opettaa oikeat arvot elämässä.
Niitä ei voi opettaa, ellei itse tee töitä.
Jos esimerkillään näyttää, ettei elämässä tarvitse yrittää, oppii lapsetkin olemaan yrittämättä.
en tahdo mitenkään korostaa itseäni, mutta mielestäni olen yksi niistä joka on pyörittänyt arkea alusta lähtien yksin.Tyttöni täytti juuri 4v. Olin ensimmäiset kaksi vuotta kotona enkä todellakaan kehuisi silloista rahatilannetta.Omat vanhempani asuvat n.500 km päässä joten heistäkään ei paljon ole hoitoapua ollut. Mutta en kuitenkaan valita. tiedän itsekin pari kaveria jotka aikovat tehdä uuden lapsen jotta saisivat lisää tukia.Naurettavaa! Mutta kyllä se todellinen arki tulee kaikille vastaan jossakin vaiheessa....
sun mielestä taitaa kaikki yh-äidit/-isät lapsineen asua virtuaalitodellisuudessa vai? Todella suppea ajattelumaailma!Itse käyn töissä ja olen lapseni kanssa lähes kaiken muun vapaa-ajan (välillä on suotavaakin "päästä" irti arjesta)Ja voin rehellisesti sanoa itseäni ahkeraksi ja vastuuntuntoiseksi.Tunnen itsekin muutamia yh-äitejä jotka elävät sossun rahoilla ja vievät lapsen joka ilta esim. isovanhempien luo. Mutta suurin osa yh-vanhemmista tietää vastuunsa. Sinun kannattaisi viettää edes viikko yh-perheiden arjessa niin tietäisit mitä se on ja ehkä ajatusmaailmaasikin tulisi jotain järkeä
samaa mieltä
Sun juttus menee mappiin öö. Eli ne yhärit jotka ei halua, ei suostu tai kenen ei yksinkertaisesti, onneksi tarvitse juoksee sossussa, käyttää vaan alapäätään. Huhhuh - jo on aikoihin eletty.
Ei se nyt oikeassa elämässä aivan noin mene.
Et sinäkään pykälien mukaan aivan noin helposti toimeentulotukea voi saada.
Siinä mielessä olet onnellisessa asemassa kun olet onnellinen toimeentulotuestasi ja hehkutat vielä, että "rahaa tulee ku rännistä" sekä elät vielä leveästi! :))))
Minulla on lasten kanssa mennyt hyvin nämä muutamat vuodet. Mutta kyllä olen ennen lapsia sen kurjuudenkin nähnyt, joten älkää nyt kadehtiko jos ja kun yhdellä yh:lla menee hyvin.
Ehkä "syynä" on sossun työntekijä, jonka kanssa tavataan aina silloin tällöin, "sillain",
suhteista on siis joskus apua.
Minulla menee hyvin. Rahaa ja tavaraa on. Lasten kanssa menee hyvin. Ei ole puutetta mistään.
Kyllä tekin paremmin pärjäisitte kunhan laitatte asiat tärkeysjärjestykseen, monelle teistä juhlinta menee lasten etujen edelle, päätellen noista jutuistanne.
mua vaan suututtaa toi yh-äitien hehkutus. ja sitä hehkutusta ihannoiden(oli se yh-ihannointii tai sinkkuuden tai mitä vaan) on helppo tehdä ratkaisu ja lähteä ja tai deittailla samaan aikaan muiden miesten/naisten kanssa. mihin tää maailma on menossa kun sekä isät ja äidit eivät kestä vastuksia vaan menevät aidan yli kohdasta mistä portti on auki ja vielä omien lasten kustannuksella. oma taustani on että elän suhteessa paskassa ja meillä on lapsia kaksi, en osaa irtautua ja suurin syy on lapset. joku voi sanoa että lasten parhaaksi kannattais erota jne. pitääkö maailman olla aina vain helpompi ja helpompi. iseilläkin on tunteet ja toiveet ja haaveet.
Valskia,eikö totta!Antaa mennä,oli tosi huvittavaa lukea episodisi.Ainut asia oli uskoitko tohon soopaan itsekin?No on niitä tarinoita monenmoisia.Toivon kaiken toivottomuuden ja itse ehostuksen keskellä voimia,siis todellisia kestää arjen kovuus.
Et tule ajatellksi mitä kullan nuput ajattelee 10-20,kuluttua asioista ovatko he kenties eri mieltä?Tuon kaiken kokeneena lapsena.
Voit yllättyä!SE onkin toinen todellisuus!
Yksinhuoltajia morkataan tosiaan usein monissa foorumeissa. Mutta toisaalta yksinhuoltajat ovat tähän itsekin osasyyllisiä.
Kun joku kirjoittaa yksinhuoltavia parjaavan jutun siihen tulee heti puolustuspuheita. Mutta vahvan itsetunnon omaava yksinhuoltaja pystyy kyllä jättämään jutun omaan arvoonsa, mikäli itse arvostaa itseään. Jos itse on epävarma, tai tuntee jostakin syyllisyyttä, todistelu tuntuu tarpeelliselta.
Olen mietiskellyt monesti samaa.
Mitään lopullista vastausta en kyllä ole löytänyt, muutakun, että jokainen olemme yksilöitä, ja kaikki ei kaikista pidä.
Se ei kuitenkaan saisi johtaaa mihinkään yleistyksiin, että yh,t on tietynlaisia.
Yks asia mitä olen miettinyt, on tuo uuden kumoppanin kanssa yhteen muuttaminen.
Ajatellaanpa niin, että yh,llä on vaikka kolme lasta.
Käy töissä, mutta saa silti vaikka asumistukea (jos asuu vuokralla) ja lasten päivähoitomaksu on pieni.
koska nämä asiathan suhteutetaan tuloihin, ja huollettavien määrään.
Ok. Sitten kuvioihin tulee tämä uusi kumppani, ja yhteen muutto.
kumpi nyt kumman luo muuttaa, on sivuseikka.
Kuitenkin heti yhteiskunta katsoo molempien aikuisten tulot.
Asumistuki menee, ja hoitomaksut moninkertaistuu. Yh korotus lapsilisästä menee.
Mitä jää silloin jäljelle????
Rahat on saatava riittämään, ja ei ole muuta vaihtoehtoa, kun pyytää kumppanilta.
Tämä taas herättää närää, että miksi miehen täytyy elättää toisen lapsia ym...
Siitä sitten syntyy tämä käsitys, että yh,t haluaa vain elättäjää itselleen.
Mitä vaihtoehtoja on?????
seurustella, muttei koskaan muuttaa samankaton alle.
Siinä ne vaihtoehdot parisuhteen osalle taiskin olla.
Ja mitä tulee yhteiskunnan tukiin.
Jokaisesta lapsesta maksetaan lapsilisää.
Ei pelkästään yh,n lapsesta.
Se oikeus on siis jokaisella.
Asumistukea saa niin opiskelijat ja eläkeläiset.
Sitä saa kaikki, joilla on pienet tulot.
Se tuki suhteutetaan siis tuloihin ja elätettävien määrään.
Sosiaalietuudet.
Niitä voi ymmärtääkseni halea kaikki, joilla ei tulot riitä.
Mut tuosta voi joku muu varmaan kertoa enemmän.
En ole ottanut selvää.
mutta pointti on se, että yhteiskunta on itse määritellyt kuka mitäkin tukea on oikeutettu saamaan.
Ei näistä tuista nauti vain yksinhuoltajat.
Ja mitä tulee miesten lemppaamiseen.
Kuinkahan moni yh on oikeasti jättänyt miehensä????
Kuinkahan moni on tullut oikeasti jätetyksi!!!!!
Kun kukaan ei totuutta tiedä, niin hyvähän sitä on mennä haukkumaan.
Ok, minä ainakin jätin mieheni. Tosin, en syyttä.
Minä olen yh. (yllätysyllätys...)
Monet työkaverit sanovat joskus, et eukko ei tykkää, kun mies joutuu tekemään kanssani töitä!!!!
Hei haloo????
Jos olen kerran eronnut, ei se tarkoita että olisin miesten nielijä.
Ei minua tarvitse pelätä.
Minä olen edelleen fiksusti ja asiallisesti käyttäytyvä, ja tiedän kyllä, ettei kenenkään parin väliin mennä.
Olen saanut tuta sen henk,koht miten kipeää se tekee.
juhliminen.
Käyn kapakassa kerran kolmessa vuodessa.
Toiset käy useammin.
Mutta silloin oikeasti juhlin.
Lapset on hoidossa, yleensä koko viikonlopun, joten krapulaa voi rauhassa parannella...
Tai ei mulle kyllä krapulaa tule, mutta jos tulis..
Tottakai minä ja kaikki yh,t voidaan juhlia, jos halutaan.
Ei se tee meistä yhtään sen huonompia äitejä.
Päin vastoin.
Välillä täytyy tuuletella.
Niin parisuhteessakin elävät tekee.
Mutta kai me jokainen yh osataan puolustautua...
Jatkoja ja pärjäillään :D
Suomi pahoinvoi muutenkin, tääl ei ole tarpeeksi työpaikkoja ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yksinhuoltajaäidit, nuo monesti urheat, paljon kärsineet naiset, on helppo kohde elämäänsä turhaantuneille, häiriintyneille ihmisille. Meitä on niin helppo pistää alas, kun monet meistä on niin heikossa asemassa.
edellisen kanssa. sillä erotuksella vain että olen yh-isä . Eipä meitä miehiäkään sen enempää arvosteta, mikäpä olisikaan parempi kohde purkautua kuin yksinhuoltajat.
Itse en välitä tuollaisista arvosteluista yhtään, tiedän niiden takana olevan ihmisen jolla on pahoja ongelmia. Missäs pahaa oloaan on helpompi purkaa kuin netissä, tietokoneen ääressä istuen.
Täysin samaa mieltä. Jos "ihminen" ei muuta keksi, hän purkaa traumojaan ja ahdistustaan "tietämällä" objektista "yksinhuoltaja" aivan arvaamattoman mehukkaita asioita...
Tuo rassukka ei tiedä, että sinkun ja yksinhuoltajan erottaa toisistaan vain se, että toiselle Luoja on suonut lapsia, toiselle ei. Syystä tai toisesta.
On se kumma, että yksinhuoltajat ovat yhtä homogeeninen ryhmä kuin vaikkapa "miehet" tai "naiset" tai "lapset". Kaikki samanlaisia kopioita toisistaan....hehheh. Itseasiassa me yksinhuoltajat olemme todellisia sankareita, joiden elämää hyvin moni edes viikon elettyään ei enää suunnattomastai kadehtisi. Uskon, että harva suorastaan halusta yksinhuoltaa vaippaikäisiä tai toisaalta taas murrosiän tuskissaan pyristelevää nuorisoa. Siinä sitä kysytään voimia yksinhuoltajalta.
Mehän arvostamme itseämme, mitä sitä muiden turhautumiaan purkavien mielipiteistä välittämään.
Heillä on varmasti aivan liikaa ongelmia...
sen takia, koska yh-äipät metsästävät epätoivoisesti miestä rahakukkaroksi. Ja kakarat saavat kulkea miten tykkäävät, äiskä istuu baarissa uusi mies kainalossaan ja lapset voi huonosti, äiti ei välitä. Ja usein sossun asiakkaita. Tekaisevat lapset siinä toivossa että ratkeamaisillaan oleva suhde kestäisi. Kokemukset lähipiiristä.
No nyt tuli vastaus asiantuntijalta.
Yritä nyt parantaa tapasi kun ymmärsit omgelmasi! Onnea!
Yh-äidit ei osaa/pysty/halua pitää rajoja lapsilleen... se on miehen tehtävä, ei naisen! ja koska maamme sosviranomaiset puoltaa aina äitejä... jotka antaa lastensa kasvaa ihan miten he itte haluavat... mitä jää tulevaisuudelle? iso joukku kärsiviä/normaaliyhteiskunnasta tietämättömiä lapsia. Ja heidän varassa on meidän kaikkien tulevaisuus... huh!
syytän äitejä, jotka tekee lapsia kevyin mielen vastuuntunnottomien miesten kanssa (olipa syy viina tai joku muu)... ilman teidän itsekästä (joo-o, abortin tekemättä jättäminen on itsekästä... menettää silloin koko loppuelämän pituisen... what if, how she/he would be today -pohdiskelun! Ehkäisy kunniaan!
No johan on kokemukset.
Minä ainakin metsästäisin miestä itselleni kumppaniksi, jos tuntisin kovasti tarvetta jotakin varten metsästää. Mutta luojan kiitos, en ole metsästäjä.
Eiköhän sekin ammatti ole sukupuuttoon kuolemassa,,, :D
Baarissa olen istunut viimeksi vuosi sitten.
Ja silloinkin lapset olivat hoitajan kanssa kotona.
Tuskin kovin huonosti voivat silloin :)
Lapsiakaan ei noin vain tekaista.'Kyllä ne tulee ihan kahden ihmisen välisen seksuaalisen kanssakäymisen jälkeen,,,
Ja siihen kanssakäymiseen tarvitaan se miehenkin suostumus.
Monet suhteet loppuu kyllä lapsen tulon jälkeen.
Mutta edelleen kysyisin sitä, kuinka moni isä on jättänyt perheensä???
Miksi aina ajatellaan, että se on äiti joka lähtenyt lasten kanssa.
Mieskin lähtee, ja silloin mies jättää lapset äidille.
Eipä tunnu olevan tuo "ammatti" sukupuuttoon kuolemassa, valitettavasti.
Toteanpahan vaan olevani mies, joka ei jättänyt lapsia äidilleen.
Tuollaisille äideille ei voi edes ajatella lapsia jättävänsä, lasteni äiti metsästänyt hyvällä menestyksellä , 3 v aikana 16 ukko kierroksessa.
Siinä esimerkki että naisten kannattaa metsästää, sillä tienaakin hyvin, eikä tarvitse kakaroiden rääkynää kuunnella.
muttei kuitenkaan totuus kaikista naisista.
Eikä totuus kaikista yh äideistä.
Olet kuitenkin "tuollaisen naisen" kanssa lapset tehnyt.
Joten siihen on sopeuduttava.
Vaihtoehtoja on maailma pullollaan.
Minä olen lasteni kanssa ihan mielellään yksin, ja metsästystarvetta ei ole ollut.
Valitsin näin.
Silloin ei tarvitse katkeroitua mihinkään suuntaan.
Kun kerran valitsin huonosti, minullakin oli kyllä valinnan varaa,,, niin nyt eletään näin, ja olen onnellinen näin.
Sori, alkaa vaan joskus ärsyttää, kun yleistetään, et yh,t on tälläisiä ja tollaisia.
Ei meille kukaan ole tullut katsomaan, millaisia me yh äidit oikeasti ollaan.
Silti aina vain yleistetään.
Purkauduinpa nyt sitten näin.
Ei henkilökohtaisesti...
Jatkoja kaikille tasapuolisesti...
:o)
Siis heillä on usein epätoivoisia ihmissuhteita. Kamalan hompsusia vaatteita ei hoida itseään kaikki raha menee tupakkiin ja viinaan.
Tässä muutama syy
Meillä rahat menee lasten vaatteisiin, ruokaan ja lasten kanssa tehtyihin ulkomaan matkoihin.
Viimeisin matka tehtiin kuukausi sitten.
Ja sossu ei matkoja kustanna.
Kyllä minä ihan omilla rahoilla ne maksan.
Rahaa saa tekemällä töitä!
Ehkä äideillä voikin olla homssuisia vaatteitä, mutta syy siihen on varmasti se, että ensin ostetaan vaatteet kasvaville lapsille, ja sitten vasta itselle.
Hyvä viesti!