Tervehdys kaikille!!!
Olen tässä huvittuneena seurannut eri media lähteissä käytyä yh keskusteluja jossa miehet ja naiset haukkuvat toista sukupuolta minkä kerkiää ollen niin kaikki tietäväisiä mistä yksinhuoltajuus johtuu jne... tue on toinen puhuttava tekijä elatusavut,kotihoidon yms... tuet joita yh:lle maksetaan joka minusta on ihan oikein että heitä tuetaan koska suurin osa yh:sta tekee todella arvokasta kasvatus työtä jota ei parane aliarvioida se on pieni osa yh:sta jotka kikkailee tarkotuksella tukien kanssa ja jos tämän pienen murto-osan takia kaikki yh:t leimataan siipeilijöiksi niin on se todella kummallista.
Sama koskee myös toisesta näkökulmasta katsottuna isiä erotilanteissa eli suurinosa varmasti on kunnollisia isiä hoitaen velvollisuudet yms... ja varmasti rakastavat lapsiaan on totta kuitenkin se että mahtuu myös se pieniosa niitä miehiä jotka eivät ole tajunneeet olevansa isiä ja tämä osa pilaa sitten niiden hyvien isien maineen jotka hoitavat velvoitteensa moitteita ja rakastavat lastaan/lapsiaan haluten viettää aikaa heidän kanssaan vaikka jostain syystä onkin avio/avoero koettu.
Tähän kohtaan voisin kertoa omakohtaisen tarinani todellisesta elämästä olen siis pienen tytön rakastava isä jota on kohdannut aviero ja tyttäreni on minulla joka toinen viikonloppu sekä lomien/vapaiden aikana no tämän avioeron syitä minulla ei ole tiedossa on vain epäilyksiä siihen johtaneista syistä mutta täyttä varmuttaa ei ole lapseni äiti pystynyt kertomaan miksi halusi erota minusta jos olen hänenkin sanojensa mukaan ollut hyvä mies/isä niin aivan tässä tapauksessa siis lapseni äiti on halunnut erota minusta enkä ole järkevää syytä asiaan löytänyt no mutta en minä väkisin voi ketään itseeni liimata vaikka olisinkin halunnut yrittää selvittää/korjata tilanteen niin että tyttärellämme olisi ollut molemmat vanhemmat yhdessä mutta kuten sanottua suhde ei toimi jos rakkaus on enään yksipuolista eli lapseni äiti sanoi että hänen tunteensa olivat kadonneet johonkin no siitä sitten ajaduimme tilanteeseen jossa minun oli tehtävä elämäni raskain päätös tähän asti ja antaa toisen mennä jatkaen omaa elämää toisaalla kun kerran ainoa yhteinen asia enään oli lapsemme.
No kaikesta huolimatta minä tahdoin hoitaa velvoitteeni ja pyrkiä sopuisasti ratkaisemaan tytäreemme liityvät asiat erotilantessa jotta tämä tilanne aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa lapsellemme no tottahan toki se vaikuttaa lapseen/lapsiin kun ero tapahtuu vanhemmilla mutta kuitenkin se miten paljon se vaikuttaa siihen voivat vanhemmat vaikutta omalla käytöksellään ja tähän olen itse toimillani lapseni äidin kanssa pyrkinyt.
Avierotilanteen olemme sopineet yhdessä ilman ulkopuolisia tekijöitä samoten lapsen huoltajuuteen liittyvät tekijät kuten elatusmaksut yms... en nyt kerro lukuja kuitenkaan kuinka paljon makselen mutta sanotaan näin jotta se on summa jonka olemme molemmat hyväksyneet no kuitenkin se on minulle vain se minimi mitä annan sillä en minä koskaan jätä rakastavana isänä heitä pulaan vaan pyrin tekemään asian niin että lapsellani riittää tarpeita tai jos tulee lääke-,sairaala yms. kuluja niin tulen aina olemaan apuna se on minusta vähin mitä rakastava isä voi tehdä taatakseen tyttärelle parhaat mahdolliset olot tottahan toki se ylimääräisen avun suuruus menee sen mukaan mitä itse pystyn antamaan ja sen tarpeen mukaan joskus sitä tarvitaan ja joskus taas ei rippuu kuukaudesta sillä se on totuus että ne tuet eivät yksistään riitä elämiseen ja silloin isän merkitys lapsen elämässä kasvaa no jokatapauksessa tämän lisäksi kun harkinta.aika viime syksynä alkoi tiesin jo siinä vaiheessa että se aika ei tule muuttamaan lapseni äidin tunteita ja avierosta tulee tosi niin halusin siinä vaiheessa jo taata lapsellemme sekä hänen äidilleen puhtaan pöydän alkaa rakentaa uutta elämää ja päätin että minä hoidan yksin ne taloutemme yhteiset velat koska minulla on huomattavasti suuremmat tulot työstäni kun lapseni äidillä on tukien kanssa niin se on parempi näin no siinäpä tarinani kuten sanottua en minä ketään väkisin voi pitää itseni rinnalla ja sitoa toista itseeni vaan tunteet ovat se asia joka toisen ihmisen sitoo toiseen silloin suhde on terveellä pohjalla.
Eipä tässä muuta kuin koettakaahan ihmiset tajuta se pointti että ei voida lokeroida miehiä samaan lokeroon tai naisia samaan lokeroon vaan meistä jokainen on omanlaisensa yksilö
Olen tässä huvittuneena seurannut eri media lähteissä käytyä yh keskusteluja jossa miehet ja naiset haukkuvat toista sukupuolta minkä kerkiää ollen niin kaikki tietäväisiä mistä yksinhuoltajuus johtuu jne... tue on toinen puhuttava tekijä elatusavut,kotihoidon yms... tuet joita yh:lle maksetaan joka minusta on ihan oikein että heitä tuetaan koska suurin osa yh:sta tekee todella arvokasta kasvatus työtä jota ei parane aliarvioida se on pieni osa yh:sta jotka kikkailee tarkotuksella tukien kanssa ja jos tämän pienen murto-osan takia kaikki yh:t leimataan siipeilijöiksi niin on se todella kummallista.
Sama koskee myös toisesta näkökulmasta katsottuna isiä erotilanteissa eli suurinosa varmasti on kunnollisia isiä hoitaen velvollisuudet yms... ja varmasti rakastavat lapsiaan on totta kuitenkin se että mahtuu myös se pieniosa niitä miehiä jotka eivät ole tajunneeet olevansa isiä ja tämä osa pilaa sitten niiden hyvien isien maineen jotka hoitavat velvoitteensa moitteita ja rakastavat lastaan/lapsiaan haluten viettää aikaa heidän kanssaan vaikka jostain syystä onkin avio/avoero koettu.
Tähän kohtaan voisin kertoa omakohtaisen tarinani todellisesta elämästä olen siis pienen tytön rakastava isä jota on kohdannut aviero ja tyttäreni on minulla joka toinen viikonloppu sekä lomien/vapaiden aikana no tämän avioeron syitä minulla ei ole tiedossa on vain epäilyksiä siihen johtaneista syistä mutta täyttä varmuttaa ei ole lapseni äiti pystynyt kertomaan miksi halusi erota minusta jos olen hänenkin sanojensa mukaan ollut hyvä mies/isä niin aivan tässä tapauksessa siis lapseni äiti on halunnut erota minusta enkä ole järkevää syytä asiaan löytänyt no mutta en minä väkisin voi ketään itseeni liimata vaikka olisinkin halunnut yrittää selvittää/korjata tilanteen niin että tyttärellämme olisi ollut molemmat vanhemmat yhdessä mutta kuten sanottua suhde ei toimi jos rakkaus on enään yksipuolista eli lapseni äiti sanoi että hänen tunteensa olivat kadonneet johonkin no siitä sitten ajaduimme tilanteeseen jossa minun oli tehtävä elämäni raskain päätös tähän asti ja antaa toisen mennä jatkaen omaa elämää toisaalla kun kerran ainoa yhteinen asia enään oli lapsemme.
No kaikesta huolimatta minä tahdoin hoitaa velvoitteeni ja pyrkiä sopuisasti ratkaisemaan tytäreemme liityvät asiat erotilantessa jotta tämä tilanne aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa lapsellemme no tottahan toki se vaikuttaa lapseen/lapsiin kun ero tapahtuu vanhemmilla mutta kuitenkin se miten paljon se vaikuttaa siihen voivat vanhemmat vaikutta omalla käytöksellään ja tähän olen itse toimillani lapseni äidin kanssa pyrkinyt.
Avierotilanteen olemme sopineet yhdessä ilman ulkopuolisia tekijöitä samoten lapsen huoltajuuteen liittyvät tekijät kuten elatusmaksut yms... en nyt kerro lukuja kuitenkaan kuinka paljon makselen mutta sanotaan näin jotta se on summa jonka olemme molemmat hyväksyneet no kuitenkin se on minulle vain se minimi mitä annan sillä en minä koskaan jätä rakastavana isänä heitä pulaan vaan pyrin tekemään asian niin että lapsellani riittää tarpeita tai jos tulee lääke-,sairaala yms. kuluja niin tulen aina olemaan apuna se on minusta vähin mitä rakastava isä voi tehdä taatakseen tyttärelle parhaat mahdolliset olot tottahan toki se ylimääräisen avun suuruus menee sen mukaan mitä itse pystyn antamaan ja sen tarpeen mukaan joskus sitä tarvitaan ja joskus taas ei rippuu kuukaudesta sillä se on totuus että ne tuet eivät yksistään riitä elämiseen ja silloin isän merkitys lapsen elämässä kasvaa no jokatapauksessa tämän lisäksi kun harkinta.aika viime syksynä alkoi tiesin jo siinä vaiheessa että se aika ei tule muuttamaan lapseni äidin tunteita ja avierosta tulee tosi niin halusin siinä vaiheessa jo taata lapsellemme sekä hänen äidilleen puhtaan pöydän alkaa rakentaa uutta elämää ja päätin että minä hoidan yksin ne taloutemme yhteiset velat koska minulla on huomattavasti suuremmat tulot työstäni kun lapseni äidillä on tukien kanssa niin se on parempi näin no siinäpä tarinani kuten sanottua en minä ketään väkisin voi pitää itseni rinnalla ja sitoa toista itseeni vaan tunteet ovat se asia joka toisen ihmisen sitoo toiseen silloin suhde on terveellä pohjalla.
Eipä tässä muuta kuin koettakaahan ihmiset tajuta se pointti että ei voida lokeroida miehiä samaan lokeroon tai naisia samaan lokeroon vaan meistä jokainen on omanlaisensa yksilö
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoitit varmaan ihan asiaa, mutta kun on nin hiton vaikee lukea, kun sulla ei ollut tekstissäsi pisteitä ja pilkkuja, saati, että olisit jaotellut kappaleisiin enemmän. Suoraan sanoen, en jaksanut lukea edes loppuun, sorry.
Juu ylläolevan kanssa samaa mieltä että vaikee lukea!
Otapahan alusta, ja jaottele tekstisi, lisää välimerkit. Kirjoitellaan sitten uudelleen!
Eipä kai täällä kuulu kierrellä arvostelemassa toisten kirjallista tyyliä, vaan ottaa kantaa tekstin sisältöön!
ikävää jos kirjoitus virheet jotka johtuvat pisteistä ja pilkuista kadottaa sen asiani pointin joihin tarraudutaan sitten kiinni.
se onkin asia joka jo peruskoulussa mulle oli vaikeata enkä vieläkään osaa todellista oikein kirjoitustaitoa ja en pelkää sitä myöntää.
no jokatapauksessa aiheeni pointti on se että vaikka olenkin eron kokenut niin olen rakastava isä ja hoidan sen tuomat velvoitteet vieläpä enemmänkin , mutta silti saan syytöksiä kuulla muilta tahoilta olevani vain samaa kastia kun ne huonot isät jotka eivät hoida velvoitteita.
no anteeksi vain kaikkille jotka yrittävät lukea aiheeni ja huomaavat pisteiden sekä pilkkujen puuttuvan mutta vaikka olenkin huono kirjottamaan niin isänä enkä ihmisenä ole sen huonompi kuin muut se vain on minun huonopuoleni jotta en osa oikeinkirjoitusta.
Heippa!
Ei mua häirinnyt sun tyyli. Muistaakseni joku tuli siitä kuuluisaksi Odysseus-teoksellaan...
Mutta oli tosi kiva tuo sun mielipide. Minustakin on tosi mänttiä tää ainainen mies-nais-viha. Ja se ei päde vaan täällä yh-jutuissa, vaan tuntuu olevan kaikkialla, missä puhutaan ihmissuhteista. Ehkä ne, jotka ajattelee terveesti vastakkaisesta sukupuolesta, saavat keskustella tarpeeksi ihan luonnossa!
Mulla olis kaikki syyt vihata miehiä, kun on niitä pettymyksiä tullut. Mutta itse asiassa en vihaa ollenkaan. Kun olen silti sitä mieltä, että sukupuoli on vaan osa ihmistä. Kyllä naisissakin on paskoja, sitä vaan ei ole huomannut, kun ei ole vielä ollut naiseen rakastunut. Hyvä ystäväni on kyllä lesbo, ja niitä juttuja kun kuuntelee, niin tuntuu että heteroilla vasta on helppoa. (Apua, kohta saan varmaan vihaisia homoja niskaani. Tai ei ne taida täällä palloilla...)
Niin että eipä mulla muuta kun että sait mut taas lisää uskomaan, että miehissä on hyviä ihmisiä siinä kuin naisissakin. Ja lapset ne vasta on hyviä ja siinäpä se, pidetään niistä huolta!
Jakselehan hyvin, äläkä masennu noista pilkun nussijoista.
moneen junaan joo empä mä niistä välitä ketkä pilkkuihin ja pisteisiin tarkertuu on sitä maailmassa tärkeämpiäkin asioita pohdittavana kun pilkut/pisteet yksi tärkeimmistä on se että huolehtii jälkikasvustaan niin sillä pärjäilee jo todella pitkälle ja totta se on että kaikissa asioissa asetellaan miehet/naiset omiin lokeroihin mutta minä en tee niin jokainen meistä on yksilöitä ja sitä myöten erillaisia ja en minäkään ole katkeroitunut naisiin vaikka en suhteissani ole onnistunut se mitä lapseni äitiin tulee niin se on todella hyvä äiti enkä häntä koskaan syyttele mistään meillä meni sukset ristiin jostain syystä jota en tiedä mutta se mihin uskon on se että varmasti tällaselle miehelle on vielä vientiä no hyvää kevään odottelua sinulle :o)