Mielipide omasta kirjasta?

On vahva fiilis, parempi kuin aikaisemmin. On aihe, mitä ei ole aikaisemmin käsitelty, näin sanoivat pari arvostelijaani (myös maksullinen palvelu). Pelottaa korjata käsikirjoitusta, mutta on vielä pakko tehdä niin. Pilkkujen kanssa olen ihan metsässä.
Onko kielioppi niin tärkeää? Kyllä se vain on. Lisään arvostelijan toivomia asioita käsikirjoitukseen, teen mitä vain että se läpäisee arvostelukynnyksen.

No jaa, aikaisemmin uskoin myös kirjoittaneeni todella vahvaa tekstiä. Sain hylsyjä hylsyjen perään. En luovuta ja kirjoitan nyt tekstiäni uudelleen, vaikka siinä menisi kymmenen vuotta. Nyt on kerrankin sanottavaa....

Ei kannata lähettää käsikirjoitusta ennen kuin siihen on oikeasti rakastunut.

Itse rakastan jokaista tarinaani, joten loppu palkitsee minut. Se on kuin palkkio. Syy miksi kirjoitan. Voitto. Ilo. Kunnialla ja maineella ei ole mitään arvoa.

Hyvä fiilis on niin kauan, kunnes alan lukemaan tekstiäni alusta. Kriittisyys iskee nuijalla takaraivoon. ''Tämä kohta kuulostaa typerältä.. Voisiko tämän sanoa toisin?... Eihän tämä säväytä ollenkaan...''
Vähän masennun ja hoen miten paskaa kaikki on, mutta sitten muistan, että jokainen on aloittanut paskasta, ja vain paskasta kasvaa parhaat kukat!