Alkaa olla hyvät neuvot kalliit. Olen siis perikunnan jäsen osuudella 25%. Äitini omistaa 50% ja veljeni 25%. He asuvat velattomassa perikunnan talossa ja maksavat vain talon kulut. Minä asun muualla ja maksan asumisestani itseni kipeäksi. Perikunnalla on myös kesämökki jossa ei käy muut kuin minä. Pidän sen kunnossa. Perikunnan talossa ja kesämökillä on esim. harrastustavaroitani sekä isältäni minulle jääneitä työkoneita(mm. traktori) jotka kai omistaa perikunta. Katkeroitunut äitini ilmoitti että kaikki nuo tavarat pitää hävitä heti. Kuulemma jos minä en niitä hävitä niin hän hävittää. Sen lisäksi että näissä tavaroissa on rahaa kiinni, on niillä myös tunnearvoa. Tiedän että tämä on myös keino saada minut matelemaan äitini ja veljeni edessä. Heillä on joku ihme katkeruus kaikkea kohtaan joka on minun tai isä-vainajani. Olenko täysin näiden kaheleiden armoilla ja saavatko he tehdä mitä haluavat? En tajua miksi hitossa maksoin perintöveroja tuhansia euroja kun olen vain toisten sylkykuppi.
Perikunnan jäsen kusessa
StressiäPukkaa
17771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei kateeksi käy tilannettasi.
Sinulla on nähdäkseni kolme vaihtoehtoa:
1 - Sovi asiat perheesi kanssa.
2 - Luovu perinnöstä.
3 - Hae käräjäoikeudestä pesänselvittäjää ja jakajaa määrättäväksi isäsi kuolinpesään. Tähän menee ehkä 3.000 - 10.000 € perikunnan rahaa (tai enemmän - hinta riippuu yleensä siitä, miten paljon kuolinpesän osakkaat riitelevät).
Kerro mutsilles että teet rikosilmoituksen jos hän alkaa hävittämään kuolinpesän tavaroita,luulis menevän jakeluun.
Ja jos äitisi haluaa päästä niistä eroon niin myykää pois tai vie itse ne jemmaan jonnekkin minne äipän silmä ei kanna.
Perukirjasta näet varmaankin että onko siellä traktori mainittu tms..
Vaadi jakoa, pitääkö ne traktorit ja koneet oikeasti hävittää, riittääkö että viet ne muualle.
Oikeastaan+tarpeelliset+neuvot+on+jo+annettu,+eikä+tuollaisiin+perikunnan+keskeisiin+kärhämöinteihin+tahdo+virka-apuakaan+poliisilta+saada.+Avio-leskellä+on+puolisoiden+yhteisenä+kotina+olleeseen+asuntoon+ja+sen+koti-irtaimistoon+elinikäinen+hallintaoikeus,+mutta+se+määräämisoikeus+ei+koske+mökkiä,+traktoria+tai+muuta+pesän+varallisuutta.+Lain+mukaan+muilta+osin+pesä+on+yhteishallinnossa,+eikä+äidin+50%+ja+veljen+25%+anna+heille+enemmistönä+yhtään+enempää+valtaa+kuin+sinun+25%,+eli+mökin+pihapiiristä+traktorin+ym+kaman+poisto,+saati+myynti+vaatisi+sinunkin+hyväksyntäsi.+Tuon+lesken+puolikkaan+ja+teidän+perillisten+puolikkaan+omistuksen+kohdentaminen+tulisi+tehdä+ositussopimuksella+ja+veljesten+välillä+jakosopimuksella.+Arvoista+riippuen+todennäköisesti+syntyisi+yhteisomistuksia+eri+osuuksilla,+eli+lähes+ojasta+allikkoon+tilanne.+Ellei+em.+omistusten+selvennyksiin+ym.+sopua+synny+tai+et+tyydy+nykyiseen+äidin+"hallintoon",+niin+voit+yksinkin+esittää+jakovaatimuksen+ja+hakea+käräjäoikeudelta+jo+edellä+neuvotun+pesänselvittäjän/-jakajan+määräämistä,+mutta+pesän+varojen+(mökin+arvo?)+loppuessa+kesken+hakija+maksaa+loput+omasta+pussistaan.+Tämän+aikomuksen+uskottavalla+(naama+punaisena)+ja+ymmärrettävällä+kertomisella+on+usein+yhteistyöhaluja+edistävä+vaikutus,+mutta+valitettavasti+ei+aina.+
No olihan tähän vastauksia tullut, kiitos niistä. Tuo että veisin kamani muualle olisi hyvä mutta kun ei ole paikkaa mihin viedä. Asun kaupunkialueella vuokrarivarissa(lasten lyhyen koulumatkan takia hyvä paikka) mutta olen ruvennut etsiskelemään ok-taloa kaupungin laitamailta jossa voisi harrastella ja jonne nuo minun "rojutkin" mahtuisi. Taloja ei tosin löydetä ja ostella sormia napsauttamalla ja äitini tuomio oli HETI. Kun hän sanoo SEIS niin kellokin pysähtyy, mitä sitten tapahtuu käskyllä HETI(arvatkaa onko ollut helppoa tuon ihmisen vallan alla). Tuntuu että ei ole minkäänlaisia kortteja käsissä. Jos pystyisin edes vaatimaan vuokraa osuudestani taloon joka on heidän käytössään, joutuisi hän edes kuuntelemaan minua mutta kun en voi. En tietenkään vaatisi vuokraa mutta silloin saisin edes ääneni kuuluviin. Omaisuutta en halua ruveta jakamaan koska haluan pitää isäni elämäntyön kasassa ja tätä hellämielisyyttäni käytetään häikäilemättä hyväksi. Äitini myös keksii kokoajan remontteja(turhia) mitkä hän tyrannimaisesti ajaa läpi huudon säestyksellä. Niissäkin on kyse vallasta ja rahaa palaa. Minä olen meistä ainoa joka käy töissä ja minun pitäisi omien töitteni lisäksi raataa perikunnan hyväksi kaikki vapaa-aikani. Jos en sitä tee, tulee toiset miehet tekemään ja se maksaa. Eksyin ehkä vähän aiheesta mutta ymmärtänette...
siis kuinka kauan isasi työ pidetään kasassa?
Niin pitkään kuin elän, on tarkoitus pitää omaisuus kasassa. Ainakin kahden vuoden ajan olen ehdotellut että ostaisin muiden osuudet perikunnasta. Tähän he eivät tietenkään suostu koska veljeni elää ilmaiseksi ja äitini valtakunta häviäisi. Valitus on kokoajan valtava, kuinka paljon heille on vaivaa tästä omaisuudesta vaikka he eivät tee mitään. Minulle ei voi kuitenkaan myydä etten vain hyötyisi mitenkään. Kyllä sukulaiset ovat ihania..
Kun päätöksesi on pitää omaisuus kasassa ja tanssia äidin pillin mukaan, niin sinulle ei ole laissa tai näillä keskusteluilla ajankulun lisäksi juurikaan apua.
Koska ilman avioehtoja avio-leskenä äitisi omistaa vähintään puolet koko pesästänne, niin taidatkin ensisijaisesti turvata jo edellä viittaamaani äidin perintöä tai tavoitella itse koko potin hallintaa ostamalla se joskus edullisesti!
Hallintaoikeudella asuntoa hallinnoivan äidin tulisi lain mukaan itse maksaa asumiskulut ja asunnon pienet remontitkin aina paikkakunnan vuokratasoa vastaavaan tasoon saakka. Suoranaisesti asunnon arvoa nostavat perusparannukset ovat pesän maksettavia. Vain mökistä voisit teoriassa saada vuokraa tai siis sen käyttäjänä sinun tulee maksaa siitä edes työpanoksellasi.
Äitisi ei ole kuitenkaan ainokainen leski, joka ei mitenkään ymmärrä puolisonsa perillisten omistavan puolet kuvaamassasi perikunnassa. Tilanteen aiheuttamia paineitasi voit purkaa vain omia tavoitteitasi sopeuttamalla hirmuhallintoon!
Noh, eihän avioleski omista osuutta miehen kuolinpesästä jos perheessä on lapsia, eikä hänellä edes käytännössä ole oikeutta puoleen pesästä. Leskellä on teoreettinen oikeus puoleen aviopuolisonsa kuolinpesästä (eli avio-oikeus toisen omaisuuteen) vain siinä tapauksessa, että lesken oma omaisuus on nolla euroa. Jos leski on kuollutta puolisoa rikkaampi, hänen oikeus pesän omaisuuden on nolla (poislukien lesken käyttöoikeus) jos perillinen vaatii perintöään.
Joo, joo, uskoin kysyjää herätteleväksi vetää mutkat suoriksi sanonnalla "koko pesässänne ja omistaa vähintään puolet", menemättä ositukseen sen syvemmälle. Kiitos tarkennuksesta, en tullut ajatelleeksi kysyjälle liittämäni kommentin yleispätevyyden tarpeellisuutta.
Jos äitisi elää perikunnan omistamassa talossa, mökki on kokonaan perikunnan omaisuutta, eli äidilläsi ei ole osaa eikä arpaa siihen. Mökki on siis sinun ja veljesi omaisuutta. Äidillesi kuuluu asumisoikeus loppuelämäkseen, mutta jos vaadit pesänjakoa niin joudutte veljesi kanssa hommaamaan hänelle vastaavan asunnon. Sinuna kysyisin lakiapua tilanteeseen ennenkuin sinut on lypsetty kuiviin kokonaan.
Vaadi lakiosasi jos asia noin rassaa?
Perikunnan jäsen voi pyytää jakoa. Oikeus voi määrätä ulkopuolisen pesänjakajan jos perikunta ei pääse tästä perinnönjaosta keskenään sopuun.
Tämä ulkopuolinen pesänjakaja jakaa pesän siinä tapauksessa kun perikunta ei itse kykene sitä tekemään riidoitta.
Turha se on riidellä, kannattaa suorittaa pesänjakajan suorittama jako. Ja tähän suku tyytyköön.
Hei StressiäPukkaa, myötätuntoni sinulle. Minulle tulee mieleen sama, johon huppuluuruukin jo viittasi, että tanssit liikaa äitisi pillin mukaan. Mitä jos ottaisit sellaista asennetta, että annat hänen puheidensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja sitten vain elät omalla tavallasi, etkä anna hänelle mielessäsi noin paljon valtaa. Tämä ei ole helppoa tietenkään.
Itse olen myös hankalassa tilanteessa. Perukirja on tehty, mutta perikunta riitelee. Nyt riidellään siitä, että otetaanko ulkopuolinen pesänjakaja vai ei. Itse haluaisin maksaa mielenrauhasta eli että juristi tekisi jaon, ja saisin olla siitä itse sivussa ilman riitoja, mutta muut haluavat säästää kuluissa ja saada rahat heti.
Täällä on fiksuja ihmisiä keskustelemassa, esim. huppuluuruu. Mitä sanoisitte minulle - ja samalla StessiäPukkaallekin - siitä että kannattaako ulkopuolinen jakaja ottaa vai ei.
Muut osakkaat ottivat ensimmäisen vanhemman kuoltua keskenään minulle mitään kertomatta, ja kun minä nyt haluaisin juristin, niin vastustavat sitä. Toiveenani olisi välien eheytyminen, jos jako tehtäisiin yhdessä, mutta en jaksa uskoa ja luottaa siihen, että se olisi mahdollista. Minä olisin siis se, joka yksin jakajaa pyytäisi, ja syntipukin rooli tulisi seurauksena siitä.
Äkkiä ajatellken omat tavoitteni ovat tärkeysjärjestyjsessä seuraavat:
1. Itsekunnioitukseni säilyttäminen
2. Ainoaksi syntipukiksi joutumisen välttäminen
3. Edes hatarien sisaruussuhteiuden saaminen
4. Perintörahan saaminen (todella tarvitsen sitä, mutta mielenrauha tärkeämpi)
Ottakaa kaikenlaista ystävällistä kantaa kiitos.
Palkattu juristi on vain ulkopuolisena asiantuntijana, joten kaikkien osakkaiden on hyväksyttävä/allekirjoitettava hänen ehdotuksensa jotta jako tulisi voimaan. Ellei palkkausta tehdä yhdessä niin juristi on vain pestaajiensa maksama avustaja, eli riitelevien osakkaiden pesässä usein lähes hyödytön puhtaaksikirjoittaja.
Järeämpi keino on toimitusjako. Yksikin osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjä/-jakajan määräämistä tekemään toimitusjaon. Aikaa menee kun oikeus kuulee hakemukseen yhtymättömiä ja tehtävään hyväksytyn kiirehtimisiä ja laskutusta ei kukaan osaa arvioida, mutta tietääkseni homma etenee aina jos pesässä on varoja. Maksu menee pesästä ennen jakoa, eli kaikilta perintöosien suhteessa. Ikävä asia on se, että jos pesän varat eivät riitä niin hakijat maksavat loput omasta pussistaan. Tämän aikomuksen kertominen vakavana voi auttaa huomattavasti halvemman sovintojaon syntymistä em. palkatun juristin laatimana.
Tavoitteesi ovat sellaisessa järjestyksessä, että odota rauhallisena pahimman kuohun laskeutumista ja varmistu ovatko osakkaat tietoisia em. toimitusjaosta. Ehdota tarvittaessa yhteistä käyntiä asiantuntijan puheilla. Arvioi tämän jälkeen porukkanne sovinnollisuus ja omien tavoitteidesi arvo ja järjestys ja toimi vasta sitten. Matematiikka ei sovi avuksi, mutta jos elinikä ennustetta on jäljellä reilusti, niin puheväleillä on mielestäni suurikin arvonsa kun suhteutat sitä tulossa olevan perintöosan suuruuteen ja tarpeeseesi.
Jos joku osakas tuntuu loksahtaneen omaan poteroonsa, niin vain toimitusjako on ratkaisu vuosien jumittamiseen, mutta toimitusjakokin voi kestää vuosia ja jakajan päätöksen jälkeen ehkä vielä 6kk. Sitten jumittaja voi nostaa kanteen toisia osakkaita vastaan jne. Siis maltti on valttia sovintojaon valmistelussa!
Kiitos huppuluuruu, tekstisi on selkeää, asiantuntevaa, sujuvaa ja siten mukavasti luettavaa.
Täytyypä tässä omia motiivejani vielä selkiinnyttää itselleni.
Varoja on riittävästi, ja perintölakitiedon taso on kohtalaisen hyvä kaikilla osakkailla.
Muiden ahneus, kiire ja pahantahtoisuuskin tässä mietityttävät, vaikka kaikki tulevat itsekin hyvin toimeen.