En tiedä elämän tarkoitusta nyt päälle kuusikymppisenä! Tiedättekö te?
Kaikki on koettu ja nähty, minkä joskus ajatteli kokevansa ja näkevänsäkin ja paljon enemmänkin! Mitäs nyt sitten?
Fiilistely ja menneiden muistelu ei aina innosta. Pitää olla jotain tulevaisuuteen tähtäävää! Mutta mitä?
Kaikki on koettu ja nähty, minkä joskus ajatteli kokevansa ja näkevänsäkin ja paljon enemmänkin! Mitäs nyt sitten?
Fiilistely ja menneiden muistelu ei aina innosta. Pitää olla jotain tulevaisuuteen tähtäävää! Mutta mitä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sinulla ei ole tulevaisuutta.
Älä siis höpötä.
Väkisin väännä.
Keskity hetkeen kuin viimeiseen.
H.
Korjkaus:
Älä väkisin väännä.
H.
@Psykoterapeutitar Älä huoli, ei sitä elämän tarkoitusta kukaan muukaan tiedä.
Jotkut kyllä luulevat tietävänsä :D
Se minua kauhistuttaa, kun katselen omaa elämääni taaksepäin, miten pienet sattumukset käänsivät elämäni jollekin polulle. Lopullisesti. Ja vaikka kuinka nyt tuntuisi, että meni vikasuuntaan, niin ei ole mahdollista palata alkuruutuun.
"enmilläänkeksi"
Älä sinäkään ala vääntää väkisin.
Mene tuonne Paloman ja demeterin kanssa keskustelemaan 100-vuotiaitten lasten-hoito-ongelmista.
He näyttävät haluavan rikkoa ihmisten yksityisyyttä vakoilemalla törkeinä lapsi-raukkoja.
:)
H.
@hunksz
Minä en koskaan - korostan sanaa koskaan - väkisin mitään. Teen, mitä huvituttaa :P
Niin nyt ja aina.
Paimenen luontoa löytyy sinustakin hunksi..)) Jatkuvasti puutut toisten vapaaseen ilmaisuun ja nonsaleeraat meitä. Eikä kannustuksen sanaa koskaan kuulu. Sinä et ole tainnutkaan olla päiväkodissa.
Varhaiskasvatuksen puutetta onkin vaikea paikata..))
"de-meter"
Ninkö.
Ettenkö.
Minäkö.
Ole sinua koskaan kannustanut.?
Sinua? Halini pehmeintä kohdetta.
Löysintä nahkaa elämässäni :)
Höpöti.
-
Sinä olet aina sydämessäni.
-
Varhais-kasvatuksesta:
Älä ala moittia vanhempiani.
He ovat kuolleet.
Ovat puolustus-kyvyttömiä nykyään.
Kuten elävätkin lapset.
H.
Mutta demeter olet se jota hunks eniten tääl on kehunu ja kiitelly ;)))
Puhuin "meistä", en itsestäni, hunksi. Toki olen tallentanut kaikki sanasi sydämeeni, vaikka niissä löysää olisikin ollut..))
Anteeksi tuo viimeinen heitto. Muistan kyllä että kasvattajasi olivat kunnon ainesta, juurevaa rotua. Kaikki kunnioitus heille.
Lapset puolustuskyvyttömiä ? No jaa. Vanhemmilla ja kasvattajilla nyt kuitenkin on valta ja tunnettua on, että valta turmelee myös ne, joilla sitä ei ole. Vaan mikä olisi parempi vaihtoehto: lasten diktatuuri ? Viitteitä siihen on ollut nähtävissä joissakin perheissä, eikä sekään hyvältä näytä...
NIIMPÄ,,,,,,,
kummallista,
nyt ei ole enään tulevaisuutta, on vain menneisyys ja siellä elämä, mutta mä en ainakaa halua muistella mennyttä,
siksi ihmettelen joka aamu hämmästyneenä enkö vieläkää ole kuollu,
vieläkö olen täällä,,,, elämässä mukana,,,,
no,
ei auta kuin mennä aamupalalle,
miettiä mitä tänään tekisin,
tekemiset kyllä jää nykyään vähiksi,
enemmänki oleiluksi, haikailuksi että pitäs pitäs pitäs pitäs, siivota,
sun muuta tehdä,
mutta ku ei enään saa aikaseksi muuta kuin soppailla, ulkoilla, pitää hiukan kunnosta huolta, ja tulla taas kämppään tympeissään,
kateleen TV:tä, joskus käydä koneella kattelemassa mitä te muut kirjoitatte,
löhöillä,
ja taas funtsi, pitäisi, pitäisi, pitäisi, pitäisi,
mutta ku ei viitti ei muka jaksa,
mikä ihme on tullu ku mitään ei enään saa aikaseksi sitä mitä enen teki,
enen siivosin suursiivouksen joka ikinen viikko, nyt ei enää kymmenessä vuodessakaan saa mitään aikaan,
onko kuolema jo porstuassa,
vai mistä tämä saamattomuus, tympeys johtuu,
tätä se on ku puoliso poistuu taivaan iloihin, ja toinen jää tänne yksin murheisiin joista ei osaa rämpiä uutteen elämään vaikka kuinka haaveilis uusista ympyröistä,
tietenki tähän voisi olla ratkaisu,
löytää uusi ihmienen josta saisi virtaa uuteen päivään,
oma akku on lopussa,
sori kirj. virheet, ei jaksa korjata,
"näitä-aattelin-tänään"
Älä sinäkään ala vääntää väkisin.
Mene uimaan.
Älä katso peiliin.
H.
Korjaus:
Älä sinäkään siili ala...
H.
heh heh heeeeee,
siitäpä sain hyvän ajatuksen,
mä menen uimaan,,,,,
ja elämä jatkuu,,,,,
Ai sä kaipaat huomioo näykkimällä lahkeesta vai?
Mie kävin meren rannalla tänään piknikillä, en uinut.
Kummallista, mä tiedän elämäni tarkoituksen, se on tässä ja nyt.
Taakse päin voi muistella ja kirjotella ja höpistä kavereiden kanssa, mutta näissä raameissa sitä pyöritään ja sisältö tulee kaikesta mukavasta mitä on meneillään.
Elän viikottain, nyt alkoi vapaa viikko ja silloin teen kaikekea hauskaa, kohta tehdään hetki sitä, kohta hetki tätä, sitten suunnataan maailmalle ja jätetään hetkeksi kaikki taakse. Vapaaviikollani tankkaan kaiken mitä sitten viikon päästä taas mietiskelen ja pureskelen töitten lomassa, että tulipahan tuotakin tehtyä.
Se on itse raavittava oma elämänsä, ei sitä toinen ihminen eteen kanna. Mutta elämä olisi tyhjää ilman muita ihmisiä, sillä sitä vartenhan me täällä elämme ja olemme toinen toisiamme varten.
Elämä kulkee sykleissä, välillä on niin ihanaa rakastaa, välillä perin pohjin vittuilla, välillä kompastella ja välillä kiivetä vaikka mihin...
Taas täytti nettikirjoittelu tyhjän tilan! Ehkä se on just sitä, kun ei ole ketään just siinä hetkessä läsnä, kun elämän tarkoitus on hukassa.
Onneksi olette te olemassa, kuka mihinkin suuntaan vääntämässä, mutta keskustelemassa kuitenkin.
Ei aina jaksa yksin innostua ja tekemistä keksiä ja elämän tarkoitustakaan löytää!
Jospa miettisit välillä muitakin kuin itseäsi, niin voisit löytää elämällesi moniakin tarkoituksia.
Voisitko auttaa toisia ihmisiä? Tarjota apua naapurille?
Lähteä mukaan vapaaehtoishommiin?
Lähteä pitämään seuraa sairaalassa makoileville tai ulkoiluttamaan heitä? Ryhtyä toimimaan aktiivisesti järjestökuvioissa?
Valita järjestön tai kaksi, osallistua kursseille ja lähteä sitten mukaan aktiiviseen toimintaan?
En enää, en!
Intensiivisesta ihmissuhdeduunista olen saanut aivan tarpeekseni, kuten myös järjestöhommista.
Ne kuuluvat siihen menneeseen aikaan, jota joskus ohimenevistä muistelen!
Ei elämäntarkoitus löydy toisten ihmisten kautta! Sen olen oppinut!
Elämäntarkoitus on suvun jatkaminen, myös ihmisellä. Täyttäkää maa, sanotaan kirjojen kirjassa. Kun on osuutensa tehnyt voi puuhastella mitä huvittaa. Se on sitten siinä, noin pääpiirteittäin. Sepustelisin jotain muutakin mutta kun kananrintaleikkeet on pannulla, en ehdi. Kuten huomaat tekemistä riittää :-)
Jaa, ettei sinun elämäsi tarkoitus voisi missään tapauksessa olla toisten ihmisten palveleminen ja hyvän tuottaminen heille. En epäile rehellisyyttäsi ja asiantuntemusta oman itsesi suhteen.
Ne on ihan toisenlaisia ihmisiä, jotka saavat itselleen hyvää mieltä ja tyydytystä toisia palvelemalla sekä maailmaa parantamalla - ja ihan ilmaiseksi tai jopa joitain kuluja itse maksaen.
Aikansa kutakin :)
Toteuta sinä filosofiaasi :)
Kun en ole jatkanut itse sitä sukua, niin autan pysymään hengissä ja pääsemään eteenpäin jotain kehitysmaan perhettä ja lasta kannattamalla kummikohdetta.
Jos ei jostain syystä ole jatkanut sukua, ei kirjojenkirjassa ole mitään korvaavaa toimintaa ehdotettu. Voi heti puuhastella mitä itse haluaa ja parhaaksi näkee. Tekemistä riittää, kunhan tekee jotain hyvää. Näin minä ajattelen.
Jos käytän järkeäni, se sanoo että ihmisiä on jo ihan liikaa. Lääketiede sotkee asiat, luonnollinen poistuma enää vanhuus, nyt pitäisi hankkia joku tauti, syöpä on liian hidas ja kallis poistaja. Ehkäisy olisi paras mutta ei näytä toimivan, siellä missä pitäisi.
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Sanoi joku, e muista kuka.
Kohta 70 ja elämän tarkoitus, ehkä haaveita mutta talous tulee vastaan muistui veroilmoitus mieleen että lisäveroa tulee, koko vero 2015 yli 60000t euroa. Tosin aina olen maksanut lisää.
Turha miettiä liikaa lähden autoajelulle.
60 miljoonaa? Veroja viime vuodelta. Olivatko tulosi montakin miljardia?
On taas ollut tänäänkin erittäin mielenkiintoinen päivä. Aurinkoa, lämmintä ja kävin uimassakin tälle kesälle eka kertaa. Viime kesänä en käynyt järvessä kun oli viileää, vesi kylmää ja taivaaltakin sitä tuli minun tarpeeksi.
Niin kuin olen monesti sanonut, niin koen elämän Jumalan suurena lahjana ja se sisältää aina tarkoituksen.
Ei ole kahta samanlaista päivää ja sehän on jännää. Maailmassa tapahtuu koko ajan uusia asioita: ihmisiä syntyy, ja toisia kuolee. Tapaa ja tutustuu uusiin ihmisiin ja asioihin. Ja jos haluaa olla vielä seniorina jotenkin hyödyksi yhteis-, ja ihmiskunnalle, niin voi valita mieleisen tavan tehdä vapaaehtoistyötä. On haastavaa satsata oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen jotta se omatoimisuus ja itsenäisyys säilyisi mahdollisimman pitkään.
Elämän tarkoitus on varpaiden kynsien kartoitus, etteivät ala liikaa isotella ja ahdistaa sopivia kenkä parkoja.
Mä tiedän mikä on mun elämän tarkoitus. Se murheen karkoitus. Mutta kyllä mä sen silti hukkaan aina välillä. Kun päivistä tulee stressintäytteiset, tai oikeammin ehkä kun stressijakso päättyy, tulee sellainen tyhjä olo ja miettii että no mitä sitten.
Ehkä sekin on elämän tarkoitus. Ettei aina voi olla murhetta karkoittamassa, yksitoikkoiseksi sekin käy. Aina välillä olen ollut huomaavinani itessäni uutta spurttia tällaisen jälkeen. Kaikella on tarkoituksensa.
Voisiko se olla useamman asian summa.
Eläisi niin, että on tasapainossa itsensä kanssa - onnellinen- hyödyllinen-
Hankkisi kaksi lasta, jos toinen kuolee toinen voi jatkaa perimää
Tekisi yhteiskunnan kehittymisen, turvaamisen ja säilymisen eteen työtä
Kyllä työnantajani on nähnyt elämäni ainakin vielä runsaan vuoden ajan varsin tarkoitukselliseksi. Toki olen itsekin, varsinkin tulevan eläkeajan.