Tervehys fakiirit.

En minäkään enää muista kaikkia prosenttilaskukaavoja, siksi olen laittanut kirjanmerkkeihin tämän linkin.28
http://www.laskurini.fi/matematiikka/prosenttilaskuri/prosenttilaskut

Mukavata illan mullukkata.

Ei olla fakiireja eikä pylväspyhimyksiä. Voodoo-nukkeihin ei neuloja pistellä. Saatetaanhan toki olla kuin Tunteellinen siili.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

-- Kirsi Kunnas

▲▼▲▼▲


Vieläköhän nykylapset osaavat kertomataulun kuin vettä vaan, kun on laskimet kännyköissäkin. Entä osaatteko uuden jakokulman ? Tässä animaatio.

http://www.opperi.fi/02_opetusvinkkeja/2210_jakokulma_animaatio3.html

Uutisia katson sivusilmällä. Maskussa lapset lukevat kyytöille, sekä lukija että lehmä rauhoittuu, eikä lehmää haittaa yhtään, jos tulee virheitä. Lehmän hermot, sanotaan...

Sehän oli erään opettajan itselleen kehittämä muistisääntö jonka neuvoi ja hyvä sääntöhän se onkin kun vieläkin muistu mieleen ja ysin anto minulle matikasta, niin oli hyvä opettaja se. Tuo uusi jakokulma on aivan outo.

Ihmetekoihin pystyvä taituri. Taikuriksi ei häntä voi nimetä kun kaikki tehty on niin reaalista.

Lienee fakiirin perustemppu kävellä tulisilla hiilillä paljain jaloin vaurioitumatta.

Ruotsissa tehtiin tuo koe, jossa käveltiin kymmenen metriä tulisilla hiilillä. Kukaan ei vaurioittanut jalkojaan.

Jokainen joka tietää miten tuo temppu tehdään, onnistuu samassa.

Tampereellakin taitaa olla pari yrittäjää.

Bulgariassa sen tempun näin kun kaksi naista käveli paljain jaloin tulisilla hiilillä. Tasaiselle alustalle haravoitiin ohut kerros tulisia hiiliä ja hyvin kävely heillä onnistui kun vielä toistivatkin tempun heti uudestaan. En kyllä huomannu mikä siinä kävelyssä oli taikana mutta samalla tavalla askelsi kumpikin aika nopeasti.

Minusta on taianomaista jos hiillos on aito eivätkä jalat pala.

Jotakin käsittelyä epäilen käytetyn. Edellinen vain siksi, että palava hiili poltti, ennen vanhaan.

Kysynkin. Missä kanaljassa viipyy fakiirikoulutusohjelma. Kun subtrooppisissa maissa hämähäkitkin osaa kalastaa niin laittaa se kysymään.

aamuhymyä vuodelta2006 uusinta Yllätys

- Voitko kuvitella - kysyi Ananias Hulkkonen, yleisimmin Hulukkonen, Jooseppi Kauhan avatessa hänelle omaan yksiöönsä johtavan oven. - Voin kuvitella - vastasi Jooseppi Kauha yrittäessään perääntyä välttyäkseen liiskautumasta seinään sadanneljänkymmenenkahden elokilomassan vyöryessä ränsistyneisiin farmareihin ja hampurilaisten tahraamaan T-paitaan verhoiltuna kohti vierailujen ankarasti rasittamaa nojatuolia. Jooseppi Kauha oli monesti haikeus mielessään kuvitellut sitä tilannetta, jolloin Ananias Hulukkonen ei tavoistaan poiketen alkaisi kyseisestä yksiöstä poistumisseremoniaa sanoilla: _ Voisitko muuten vipata…?

Jooseppi Kauha oli sysimustina hetkinä, eli silloin, kun Otto ilmoitti kieltäytyvänsä pyöristämästä saldoa ylöspäin ensimmäiseen seteleitä tulostavaan maksuluokkaan, harkinnut vakavasti liitutaulun hankkimista. Taulun Jooseppi ripusti haaveissaan ovea vastapäätä olevalle seinälle niin, ettei Ananias Hulukkosella olisi pienintäkään mahdollisuutta välttyä lukemasta taululle isoilla puukstaaveilla präntättyä syvällistä totuutta: - AINAHAN ON MAKSETTAVA, EIKÖS JUU, MITÄ TÄSSÄ MAAILMASSA VELKAANTUU - Oli kuitenkin luopunut toteuttamisesta siksi, että se olisi peittänyt seinälle aiemmin ripustetun perintöraanun. Almanakastaan hän oli pessimistinä viivannut yli kunkin kuukauden kaksi ensimmäistä viikkoa. Ennen viidettätoista päivää ehti Ananias Hulukkonen olla parin, kolmen poistumisseremonian juontajana, tervetulleena maksajana ei kertaakaan ennen viidettätoista.

Eilen Jooseppi Kauha tajusi yllättäen löytäneensä ratkaisun ongelmaan nimeltä Ananias Hulukkonen. Jooseppi oli ihan sattumalta pysähtynyt katselemaan eläinkaupan näyteikkunaa. Ihastellut ja ihmetellyt häkissä temmeltävää raidallista hiirtä. Ensin ottanut muutaman askeleen jatkaakseen matkaa, pysähtynyt , kääntynyt ympäri. -Herra Jumala! Raidallinen hiiri!!! Jooseppi tempaisi hatun päästään, työnsi sen sekä kädessä roikkuneen salkun lähellä olleen nuoren naisen lastenvaunuun ja ryntäsi lähimmälle Ottomaatille.
Kuin taivaan lahjana tilillä oli vielä yli kaksikymmentä euroa. Seuraavana kohteena lähin marketti. Ostoskassissa jauhoja, paistosvuoka, lihamureketta, rasvaa sekä mittanauha, marketin ilmainen pikaruokaohje, kuivahiivaa ja mittanauha. Kukkaruukun korkuinen jättihampurilainen mittanauhalla tarkistettuna. Sämpylän Jooseppi leipoi vielä illalla ja valmisti ison murekepihvin. Vahingoniloisena koversi sitten juomalasin avulla pihviin reiän. Aamulla Jooseppi kanitti panttikonttorissa rannekellonsa sekä matkaradion. Sen jälkeen hän kiiruhti eläinkauppaan ostamaan näkemänsä raidallisen hiiren. Se asettui vastustelematta valmiiseen poteroon eikä näyttänyt tuntevan minkään laista ahtaanpaikan kammoa Joosepin laittaessa sämpylän yläosan poteron kanneksi. Sitten Jooseppi soitti Ananias Hulukkoselle, kutsui tämän luokseen mainiten edessä olevasta yllätyksestä.

Ananias Hulukkonen suvaitsi viipyä poissa epäilyttävän pitkään ennen kuin Jooseppi Kauhan ovikello pirahti. - Voitko kuvitella - kysyi Ananias Hulukkonen sadanneljänkymmenenkahden kilon elopainomassan vyöryessä kohti Jooseppi Kauhan rääkättyä nojatuolia. - Voin kuvitella - vastasi Jooseppi hykerrellen mielessään Ananias Hulukkosen tulevaa reaktiota tämän huomatessa elävän, raidallisen hiiren hampurilaisen sisällä. Mutta Ananias Hulukkonen ei välittänyt keskeytyksestä, vaan jatkoi: - Eilen iltapäivällä joku hullu mies ahdisteli tässä ihan lähellä jotain lastenvaunuja työntävää naista, oli kuulemma käyttäytynyt ihan oudosti. Siltä oli onneksi jäänyt siihen hattu ja salkku, kyllä ne sen kiinni saa. Poliisit juttelivat tuolla kioskilla. Niin, ja voitko kuvitella…saan parin viikon kuluttua melkein kaksikymmentätuhatta euroa, pankissa sanoivat sen kestävän pari viikkoo,. Voitko kuvitella…kuus ja lisänumero…Voisitko muuten siihen asti…?

Fakiiri en ole mutta Kiroileva Siili joo.

Käytiin näyttelyssä. 'Unohdus' Sampolan kirjastossa. Otin valokuvia valokuvista. Hitsinhitsi eihän niitä tännevoi.

Veikko Lavilla oli yksi fakiiribiisi. Loppu sen biisin tasoa vähän madals...mie oon ekpyytistä kotosin.