Oon miettinyt tän keskustelun aloitusta jo pitkään, mut jotenki pelkänyt niin paljon sitä tuomiota, jonka varmasti saan ja ansaitsen tästä... Enkä pahan mielen takia, vaan sen että veisi ne viimeisetkin toivot.
Olen ollut nyt n. 2 vuotta vegaani. Se alkoi luonnostaan, kun parannuin masennuksesta, ymmärsin ettei kärsimys kuulu olla osa elämää, kenenkään, joten en halunnut enää koskaan aiheuttaa kärsimystä itselleni, muille ihmisille, enkä millekään olennolle.
Näin siis minusta tuli vegaani, ja tämä ideologia oli jo niin syvällä, tämä on pidempi juttu kuin annan ymmärtää, mutta koko ajatusmaailmani koki tuolloin sen lopullisen muutoksen maailmankatsomuksessa.
Mitä kauemmin olin vegaani, sen enemmän silmäni avautuivat siitä kärsimyksestä, mitä ELÄVÄLLE OLENNOLLE oikein tehdään tässä maailmassa. Välillä olin lähes euforisessa tilassa, koska olin osa maailmaa, universumia, eikä minulla ollut enää ristiriitoja omien tekojeni kanssa. Välillä itkin yksin kotonani maailman julmuutta, ja mietin, miten olen koskaan pystynyt olemaan niin sokea sille kaikelle...
Kaikki meni hyvin kunnes minulle alkoi tulla erinäisiä terveydellisiä ongelmia. En koskaan syyttänyt vegaanisuutta näistä, enkä vieläkään syytä, mutta näitä vain tuli. Siitä alkoi mielialaongelmat taas hitaasti mutta varmasti hiipimään. Olin taas päivittäisessä kärsimyksessäni.
Nyt tämä selkeä näkemykseni maailmasta ja vegaanisuudestani on katoamassa, kuin häviämässä. Olen koittanut pitää siitä kaksinkäsin kiinni, katsonut Earthlingsin jne (kyllä, katsoin tämän ensi kerran vasta tässä vaiheessa), takonut päähäni faktoja ja sitä muistoa. Mutta ei, en tiedä mikä minua oikein vaivaa, minulla ei ole enää motivaatiota, ymmärrystä ja empatiaa. Tai tältä tämä tuntuu kaiken tämän jälkeen...
Tätä jatkunut jo puoli vuotta, mutta vaikka en näe sitä syytä enää kirkkaasti (ymmärrän ja muistan mutta en vain sisäistä) en ole silti jättänyt vegaanisuuttani siinä toivossa että tämä olisi vain ohimenevä vaihe, jotain normaalia vegaaneilta.
Onko muilla samoja kokemuksia? Oletko hetkellisesti tai pidemmäksikin aikaa kadottanut motivaatiosi vegaanisuuteen? Jatkoitko silti? Menikö ohi?
"No onks se nyt niin vaikee olla vaan syömät niit elukoit ku kerran tiiätki miten se onnistuu?"
Niin.
Jätetään jooko nää pois heti? :(
Mä tiiän nää jutut.
Olisin ennen varmaan itekin sanonut.
Mut mä kaipaan vaan tietoa ja kokemuksia samaa kokeneilta...
Kiitos jos joku ymmärtää <3
Vegaanisuuden motivaatio hukassa, kokemuksia?
3
191
Vastaukset
- olkoon_kaikki_olennot
Mua motivoi aikoinaan tosi paljon Bodhipaksan kirja Vegetarismi, miksi ja miten ryhtyä kasvissyöjäksi.
- suomipapu
Jokaisella aikuisella on oikeus käyttää juuri sitä ruokavaliota kun haluaa. Katsothan vaan että syöt silti lähellä tuotettua ruokaa. Eikä mitään soijaa tms mikä rahdataan tänne toiselta puolelta maapalloa?!
Minäkin syön pääasiassa kasvista, mut tärkein juttu on lähiruoka. Niin maailma pelastuu. Oikeesti. - vegeateisti
Vegaaniuteen, kuten niin moneen muuhunkin aatteeseen, voi suhtautua kahdella tavalla. Voi suhtautua siihen elämäntapana, positiivisena harrastuksena. Itse suhtaudun vegaaniuteen näin. Se on mielenkiintoinen maailma, johon uppoutuu yhä syvemmälle, ja samalla oma harrastus tuottaa hyvää muille. En kuitenkaan soimaa itseäni, jos joskus "retkahdan" sosiaalisesta pakosta, tietämättömyyttäni tai vain laiskuuttani. Suon itselleni epäonnistumiset, koska tiedän, etten ole täydellinen, enkä siis voi täydellisesti onnistuakaan. Riittää, kun yritän parhaani. Sen on riitettävä, koska en pysty (kukaan ei pysty) parempaankaan.
Sitten vegaaniuteen voi suhtautua syyllisyydentunnon kautta. Voi nähdä maailman epäkohtien täyttämänä ja oman toimintansa riittämättömänä, vaikka mitä tekisi. Tällöin vegaanius ei ole enää harrastus tai edes elämäntapa, vaan dogmi, jonka seuraamatta jättämisen seurauksia pitää anteeksiantamattomina. Vegaanina olemisesta tulee pakko. Kun mihin tahansa aatteeseen suhtautuu pakkona, menettää helposti elämänilon. Jos ei ole valmis suomaan itselle pienintäkään erehdystä, elämästä tulee mekaanista, eikä se enää tunnu elämisen arvoiselta.
Älä kanna siitä huonoa omaatuntoa, jos vain et pysty/jaksa olla vegaani. Motivaation katoaminen kuulostaa siltä, että sinulla on väsymystä. Vegaanina oleminen ei ole helppoa, se vaatii käytännössä jatkuvaa syömistensä tarkkailua varsinkin silloin, kun ei syö itse tehtyä ruokaa. Ja se kuluttaa vielä kaksinverroin voimavaroja, jos ympäristössä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä valintaasi. Jos sinulla on ennenkin ollut masennusta, niin hyväksy tämä vaihe osana henkistä kuntoutumista ja kasvua. Hyväksy se, että elät nyt miten elät, kunhan saat voimasi takaisin. Voihan olla, että tämä on vain ohimenevä vaihe, kuten itsekin sanoit. Mutta mielestäni päätöksen lopullisuutta tärkeämpää on nyt se, että sinä itse saat elämäsi raiteilleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh422732Mansikkatiloilla hyväksikäytetään ukrainalaisia
Työolot ovat surkeita ja palkka kelvoton. https://yle.fi/a/74-201729423432474- 352154
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta471906- 241685
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251589- 441470
- 1001429
En ymmärrä käytöstäsi
Se on ollut eräänlaista hyväksikäyttöä. Että seura kyllä kelpaa palstan välityksellä silloin kun ei ole parempaakaan tek1391385- 361176