Ollaan 60- ja 70-vuotias seurusteleva pari, yhdessä oltu jo kymmenkunta vuotta. Tarkoituksena on avioitua joskus ensi vuoden puolella, mutta haluamme silti jatkaa erillään asumista.
Onko kellään kokemusta tämän tyyppisestä ratkaisusta?
Onko kellään kokemusta tämän tyyppisestä ratkaisusta?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ei meidän palstalla tollasta...
Vaikka ymmärränkin ketä haluat pilkata.
H.
En kyllä valitettavasti ymmärrä kommenttiasi, eikä todellakaan ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan vain rehellisesti kysyä kokemuksia aiheesta, koska omassa (vähäisessä) tuttavapiirissämme ei ole ketään, joka olisi elämänsä tällä tapaa järjestänyt.
"Ikäpari"
Höpöti.
Tutustiki.
:)
H.
En kyllä vieläkään ymmärrä mitä ajat takaa. Poikkesin tälle palstalle kyselemään, koska tulevan mieheni kanssa ollaan tätä asiaa pohdittu, ja kiinnostuttiin siitä onko meillä "kohtalotovereita".
Onneksi nyt näyttääkin siltä, että Helsingin Sanomissa on tulossa artikkeli tähän aiheeseen liittyen. Odotamme mielenkiinnolla.
Sanoo mies, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä rakkaus ja rakastaminen saattaa ihmisille merkitä.
FB:ssä esiteltiin yli 94-vuotias, vastikään rakastunut ja uuden parisuhteen ihan hupsusti innostuneena aloittanut aktiivinen nainen. Hänestä ja miehestä julkaistu kuva oli otettu purjeveneen kannella. :)
Toivon, että useammallekin palstan sinkulle voisi käydä samoin. Rakastuminen on ihastuttava asia, vaikka se ei ikuisesti kestäkään. Se saattaa ajan mittaan muuttua vaikka koko loppuiän kestäväksi rakkaudeksi, ellei...
Kertoisitko, miksi haluatte solmia avioliiton?
Haluatteko aiheen järjestää juhlat?
Onko joitain juridisia perusteita?
Jos avioidutte, kannattaa etukäteen perehtyä omaisuuden jakokuvioihin puolison kuoleman jälkeen. Pitäisikö laatia avioehto?
Elimme viimeisen kumppanini kanssa vuodesta 1990 vuoteen 2014 sitoutuneessa parisuhteessa, mutta molemmilla oli oma kotinsa, jossa voi välillä viettää aikaa myös itsekseen. Vietimme myös paljon yhteistä aikaa jomman kumman kodissa.
Kaikissa kuvioissa on omat etunsa ja todennäköisesti myös jotain, mitä voi halutessaan muokata paremmaksi. ;)
Juhlia emme aio järjestää. Avioehtoasiat on sovittu, kumpikin pitää omansa.
Ajatus on se, että aviopuoliso on aina se lähin omainen. Ja kun kummallakin alkaa jo olla sairauksia, vakaviakin, on helpompi saada toisesta tietoa ja pitää toisen puolta, kun on aviopuoliso eikä pelkkä seurustelukumppani.
Ja toki tunnesyyt myös, haluamme sitoutua toisiimme.
"O-Orvokki"
Miksi et aloittanut orvokki-nimmarillasi?
AJattelitko jankuti, jankuti?
H.
Tarvitseeko sitoutumiseen papin ta tuomarin hyväksynnän?
Lähiomaiseksi terveystietoihin käy ihan hän kenet nimeät tetoihin.
Ihan hyvä peruste avioliitolle, aloittaja. Tuttavapiirissäni on eräs eronnut pari, jonka miespuoli on sairastellut. Mies laittoi asiapaperiin (tk) lähiomaiseksi entisen puolisonsa, eikä siitä kukaan nipottanut.
Samoin meillä: "lähiomainen" olen ja siinä ominaisuudessa olen avopuolisona ollut mukana hoitoneuvottelussa kun puolisoni tapaturman jälkeen oli sairaalahoidossa. Jos ehdot tiukkenevat, avioliiton solmiminen on helppoa. "Kolmen minuutin homma" totesi eräs nuoripari maistraatissa käytyään...
Mutta onnea vain päätökselle, mikä se sitten onkin.
Tämä nyt on meidän valintamme. Lähinnä sitä tässä kyselemme, että onko muilla kokemusta nimenomaan tuosta että asutaan avioparina, mutta omissa asunnoissa?
On vaikea kuvitella, että kertoimiesi perusteluiden mukaan solmittu avioliitto juurikaan muuttaisi teidän elämäänne tai suhdettanne. No, ehkä sitoutumisen tunne saattaa syventyä tai...
Kun nykyisin pariskuntien eri asunnoissa, jopa eri maissa tai toisistaan etäällä olevilla paikkakunnilla asuminen on yleistynyt, teidän ei varmaankaan tarvitse edes selitellä päätöstänne.
"O-Orvokki"
Korppis.
Miksi et aloittanut orvokki-nimmarillasi?
Ajattelitko jankuti, jankuti?
H.
Sä olet tainnut lopullisesti seota.
Hunksiko seonnut? Eihän sillä ole aivoja mistä seota. Sameaa kutua on hänen korviensa väli. Kuin holismin sanelemaa.
Nuori korppis olisi saattanut tehdä tällaisen aloituksen.
Hänellä kun on se latte Sokerinsa pohjalla.
Mutta tuskinpa tämä vanhenpi versio enää näin hölmöä tekisi.
Huvittavaa seurata miten ämmänläyskät ilmestyvät keino-tekoiselle haaskalle :)
H.
Eipä ole tullut mieleenikään avioitua. Elo sinkkuna, avoliitossa, naimisissa, kihloissa riittää. Kaikki on koettu yhdessä ja erillään asuminen joten se siitä, mutta antaa aloittajan vahvistaa tunteittensa kestävyyttä. Jospa joku onnistuu antamaan oikeat neuvot ; )
Nyt ruohonleikkuuseen, hyvää alkanutta päivää LAT:suhteille ja sinkuille sekä avioliitossa kärvisteleville ; )
"Korppis1"
Lutunen.
SInä paljastit itsesi.
Millä nimmarilla jatkat "ruohosi leikkausta" :)
H.
Ja yksi halvatun i.... hunkszukka ei sitten malta tai osaa olla räksyttämättä ketjun joka toiseen väliin, vaikkei varsinaisesta ketjun keskustelun aiheesta mitään tiedä tai ymmärräkään.
Oikea kunnon häirikkö-hunkszi.
Toisinpäin kuvio löytyy tuttavista; avioon 30v ja erossa asuen n. 55v. Aluksi vaikutti siltä, ett erokin tulee. Nyt he kuuluvat ikänsä puolesta tälle sivulle. Eivät kai sitten eroa, sopivat nyt paremmin. Kuskaavat toisiaan sairaalakeikoille ym. Äijä saa vetää kaljaa itsekseen eikä tarvi muijan kuunnella kännisen lätinää. Eikä uutta kumppania tuon ikäisille helposti löydy, kun eivät viitsi etsiäkään.
Onnea aplle. Toivon, että muu perhe hyväksyy ratkaisun!
Olen 62 vee. Jos vielä avioituisin, miehen sukunimen pitäisi alkaa von tai af. Saisin omalle hienolle sukunimelleni aatelisen jatkon. Ukko saisi asua vaikka Naurusaarilla.
Kerronpa tiedoksesi: Af ei muuten ole mikään aatelisnimi ja aatelisia sukunimiä on myös ihan ilman etuliitteitä. Kaikki aateliset eivät myöskään ole varakkaita.
Minä olen vapaa palvelukseen, antamaan aatelisen nimeni kunniaa haluavan naisen käyttöön.
Kyllä olisi vaan hienoa, kun palvelukodin nimikyltissä olisi ensin isäni sukunimi (harvinainen) ja sen perässä von .......... Statukseni olisi pilvissä. Saisin varmaan spesiaalihoitoa. Huonepalvelu toimisi yötäpäivää.
Kyllä 60-70 vuotiaiden on parasta asua tahollaan, ja miksi mennä enää avioon ? Molemmilla oma koti sekä oma lupa silloin se sujuu. Tokihan voi vierailla toistensa luona kun siltä tuntuu, käydä niskaa, hartioita hieromassa ja peittoa pöllyttämässä.
Voisin ihan mielelläni harkita jo yhteen muuttamistakin tässä iässä. Olisi turvallisempaakin, kun olisi toinen samassa kodissa. Ei olisi pelkoa, että jäisi mätänemään pitemmäksi aikaa ennenkuin joku huomaa.
Hyvin vaikea ymmärtää aviossa--- avioitua???
Ja mitäs sää ny höpiset?
Asiahan ei minulle mitenkään kuulu ja tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne vaikka ikä on riittäny vuosia tänne palstalle ,mutta asiaan , onkohan hunksz täysillä matkassa ?
Voin paljastaa sisäpiiri jutun. Hunkszin henki-(haisee) ja valelääkäri kirjoitti Hunkszille lähetteen saapua tälle alleviivatulle palstalle terapeuttiseen avohoitoon. Kuten on näkynyt, on täysin selvää, että mies ei ole täysillä matkassa, ei edes puolivaloilla. On sen verran himmeä, että vaatisi uuden airamin polttimon, vähintään. Voi häneen asentaa airamin termarinkin.
Onnea aloittajan tulevalle avioliitolle! Hyvä ratkaisu tuo erillään asuminen. Itsellä pitkä suhde, emme ole naimisiin menneet kun en jaksa mitään testamentteja ja avioehtoja. Parempi pitää omaisuus erillään, meistä toisella on vähän ja toisella vaan velkaa ja vuokra-asunto. Jos sattuu jotain jäämään niin kummallakin on lapsia ja jäämiset menevät oikein. Nyt kyllä se jolla on, auttaa toista jonkin verran, että kummallakin on sopivan tasoinen elämä.
Olen ollut naimisissa kauan, menin avioon hyvin nuorena. Noin 25-30 vuotta asuimme saman katon alla.
Sitten ostin oman asunnon, emme asuneet yhdessä sen jälkeen. Vasta kun puoliso sairastui aloin hoitamaan häntä. Nyt olen vapaa velvoitteista.
En nähnyt tarpeelliseksi erota kun ei ollut aikomusta avioitua uudelleen.
Kiinnostaa kumpi on kumpi? Siis nainen vai mies on vanhempi osapuoli? Voi vaikuttaa monella tavalla, jos vakavampia sairauksia ja hoidettavuutta tulee ajan oloon, eli miehestä vai naisesta voisi tulla omaishoitaja tai jonkinasteinen huolehtija ainakin, jos toinen sairastuu siihen kuntoon.
Eiköhän sekin ole yksilöistä kiinni, on mies- ja naisomaishoitajia. Nuorempi voi sairastua siinä kuin vanhempikin ja iältään vanhempi voi joutua nuoremman omaishoitajaksi.
Naisissa on paljon omaishoitajia. Johtuu siitä kun pidetään selvänä että miehen kuuluu olla vanhempi kuin nainen avioliittoa solmittaessa. Onneksi nykyisin on jo toisinkin päin olevia pareja.
Jos ikäeroa on kymmenisen vuotta tai enemmän niin että mies on vanhempi, omaishoitajuus on aika selkeä kohtalo mikäli mies ei satu kuolemaan.
Naiset elävät pidempää, ovat sitkeämpiä, on tervaskantoja miehissäkin, mutta vähemmän, sen osittaa jo naisleskien suuri määrä.
Tai sitten miehet vaan sairastuu naisia nuorempina, ja niinollen se vaimoraasu on se joka joutuu uhrautumaan, tai haluaa hoitaa miestään...miten lie missäkin tapauksessa as.laita.
mutta,alkaako mies omaishoitajaksi,herkemmin lähtevät etsimään uutta..
Onhan niitä miehiäkin omaishoitajina, ovat vaan ehkä vanhempina joutuneet tuohon tilanteeseen, nuoremmat varmaan häippäsee herkemmin :(