Olen ollut pitkään hyvässä avioliitossa mieheni kanssa. Nyt vuoden verran olen ollut rakastunut naiseen, jolta saan vastarakkautta. Tunne alkoi kuin sormia napsauttamalla ja tässä mietin eroamisen kynnyksellä tunnustellen pelkojani että voiko rakkauteni sammua yhtä äkillisesti kuin on alkanutkin? Onko muilla vastaavaa kokemusta? Muita naisia kohtaan koskaan aiemmin minulla ei ole ollut mitään tunteita.
Auttakaa ymmällään olevaa
Neuvoja_vailla
15659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kokemuksesta voin sanoa että valitettavasti rakkaus voi myös sammua yhtä-äkkiä, joko sinun tai vastapuolen rakkaus...ja siinä sitten olet, ihanaa kokemusta rikkaampana mutta sydän särkyneenä...
Hmmm... mun kokemuksen mukaan tunteet voivat kyllä syttyä nopeasti, jos aika ja maaperä on otollinen. Hiipuminen on hitaampaa. Aika valtavan loikan olet tekemässä eroaikeinesi, joten ei mikään ihme, jos puntit tutisee. Pystytkö erittelemään tarkemmin tunteitasi. Pelkäätkö muutosta sinänsä vai onko pelko sitä, että et ole varma, rakastatko naisystävääsi todella.? Oletko yrittänyt olla erossa naisestasi ja kuulostella sitä kautta tunteitasi? Aiheuttaako erossa oleminen ahdistusta vai onko sydän levollinen? Mä uskon, että levollisuus on merkki syvemmistä tunteista ja ahdistuneisuus kielii käsittelemättömistä tunnelukoista. En usko, että suhteenne on kovin vakaalla pohjalla, jos pelkäät jo tässä vaiheessa rakkauden loppumista.
Eihän sen tarvitse olla kuin yksi jonka jälkeen miehet eivät enää sytytä. Näin kävi minulle jonka jälkeen olen olenkin ollut vain naisten kanssa.
Ei tarvitse sitä yhden yhtäkään miestä välttämättä. Jos ei sytytä niin sytytä. Jos on lesbo niin on lesbo. Ei sen toteamiseen itselle välttämättä tarvitse yhden yhtäkään miestä. Nolla miestä riittää ja se on siinä. Ei kiinnosta miehet, ei.
Täällä on tarinoita..
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tuulihaukkatar&comments=26355
En jättäisi itse kokeilematta jos olisin rakastunut. Se riistää vain kumpaakin teistä naisista jos ette ole yhdessä, koska jo kuitenkin rakastatte toisianne. Kaikkea hyvää polullenne. Toivottavasti yhteiselle.
"Se riistää vain kumpaakin teistä"... tämän olen itsekin kokenut, mutta toisessa tilanteessa. Mä olen alkanut ajatella, että kaikenlainen vastustus on suurin syy draamoille. Jos ihmiset menisi pääsääntöisesti sitä kohti, mikä oikeasti tuntuu hyvältä, asiat järjestyisivät paljon helpommin. Ymmärrän kyllä, että on sitoumuksia ja velvollisuuksia moneen suuntaan, jotka täytyy hoitaa, mutta ihan kahden vapaankin ihmisen kesken. Paljon turhaa draamaa olisi vältettävissä, kun luotettaisiin omaan suuntavaistoon. Jos jonkun luona on hyvä olla, miksi siitä täytyy tehdä ongelma? Mä tykkäisin, kun voisi olla niin rehellinen suhde ihastuksen (rakkauden) kanssa, että voisi silmiin katsoen sanoa: "Sun luona on hyvä olla ja se riittää. Piste."
Ite avoliitossa eläny pitkään. Ihastunu usein omaan sukupuoleen.he olleet täys heteroita. tiedän mitä haluan, mutta en tiedä mistä tapaisin ketään... Kainuun alueella ollaan...
Tämä ap teksti ei ole siltä ihmiseltä, jolta sen toivoisin/pelkäsin olevan.. Mutta.
Oon itse fiilistellyt varmaan jo pari vuotta heterosuhteessa elävää kaveriani. Itse siis olen vaimokkeen kanssa. Mä tiedän, että ystävyyssuhteen alla piilee muutakin. Sen näkee jo toisen silmistä.. Kummatkin muistaa sen kerran, kun nähtiin ekan kerran. Musta tuntuu jos silloin, että molemmat huomasi "JOTAIN" toisissaan.
Mieltä repii oudot tunteet ja syyllisyys. Rakastan avokkiani, mutta en voi sille mitään, että välitän tästä toisesta.. Olen päättänyt pysyä kumppanini kanssa, koska olen kuitenkin onnellinen. Olen kiitollinen siitä, että edes voin olla toisen ystävä, ja ehkä se on parasta. Ehkä kaikkien ei ole tarkoitettu päätyvän yhteen..
Sanot olevasi hyvässä avoliitosa, mutta samalla eroamisen kynnyksellä. Tämä suoraan sanoen hieman hämmentää.
Mutta sanoisin, että tunnustele tunteitasi kaikessa rauhassa äläkä tee mitään hätiköityä. Kun olet varma voittaako nykyinen suhteesi vai tunteesi kyseiseen naiseen, niin toimi :)
*avoliitossa
pahoittelen muita mahdollisia typoja ja kuvitelkaa ne korjatuksi
Sekä hänen että omat tunteesi voivat sammua, sitä elämä on. Voi olla, että kokemasi muutokset ovat liian raskas taakka suhteellenne, jos eroat. Voi myös olla, että naisesi kanssa teistä tulee onnellisia. Tämä riippuu paljon suhteenne laadusta - pelkällä uutuudenviehätyksellä ja jännityksellä ei pitkälle päästä. Rakkaus on riski.
Jos sä oisit kymenlaaksosta ja tämä olisi työssä kohdattu ihminen niin sen jälkeen olisin todella iloinen ja tekisin kaikkeni xo
Mä mietin, että onko tässä tilanteessa sun uuden suhdekumppanin sukupuoli miten merkityksellinen asia. Jos suhdemieheesi on oikeasti joskus ollut hyvä ja toiminut kaikilla tasoille (fyysinen & henkinen), sitten tulee mieleen, että suhde on väljähtynyt ja muuttunut arkiseksi ja johtanut klassiseen tilanteeseen, jossa ruoho aidantakana näyttää vihreämmältä... no arki varmaan tulee sitten vastaan uudessakin suhteessa.
Sitten taas jos sen aviosuhteesi hyvyys on aina ollut enemmänkin ystävyyttä kuin että olisitte toinen toisianne todella puoleenne vetäneet, niin sitten ehkä rakkaus tähän löytämääsi naiseen voi olla jotain uutta merkityksellistä, josta kannattaa pitää kiinni ja löytää se oma todellinen naiseus hänen kanssaan...
Onko sinulla yhä joitakin tunteita puolisoasi kohtaan? Saattaa olla, että elämässäsi on kausi, jolloin sisin alkaa hakea jotakuta ulkopuolista parisuhteen oltua samanlaista pidemmän aikaa. Oletko tuttu polyamorian kanssa? Suosittelen perehtymään aiheeseen ja kyseenalaistamaan kahden ihmisen kotimallin. Jos olosi taas on se, että tämä kyseinen nainen on SE kova juttu ja hänellä on tunteita sinua kohtaan... kuvittele itsesi vanhaksi: millaisen elämän elit, olitko onnellinen? Oliko hyvä olla rohkea ja kokeilla uutta, mistä saatoit pitääkin, vai tyytyä tuttuun sekä turvalliseen. Perimmiltään elät itseäsi varten. Mitä ikinä teetkin, tee se oman hyvinvointisi vuoksi! Käy rauhassa tunteitasi läpi, äläkä pelkää niitä! Onnea matkaan.