Aihe

Keuhkoahtauma miehelläni, toivoton tapaus?

lakub

Pakko oli jonnekin kirjoittaa, kun olen niin huolestunut ja ahdistaa mieheni tilanne.

Eli miehelläni 51v todettiin keuhkoahtaumatauti jo noin viisi vuotta sitten. Ennestään oli jo astma, joka puhkesi keuhkoveritulpan jälkeen. Todettu myös uniapnea, johon käytössä yöllä se "hengityskone".

Mikä pahinta ja eniten huolestuttavaa niin mies tupakoi yhä! On tupakoinut teinistä saakka. Olen kaikki nämä vuodet yrittänyt kannustaa luopumaan tupakasta, mutta ei. Mies vieläkin jopa vähättelee tupakan osuutta tautiin. Huoleni kuittaa tyyliin "jokainen kuolee ajallaan" ym. Lääkärissä valehtelee, ettei polta. Oikeasti polttaa noin 20 savuketta päivässä. Kun rahat loppuvat niin pystyy pakosta olemaan neljäkin päivää polttamatta, mutta kuulema olo muuttuu huonoksi, eikä "henki kulje" ilman tupakkaa. Kun rahaa tulee tilille niin ryntää heti ostamaan askin. Joskus on poiminut jopa maasta toisten tumppeja ja poltellut niitä "tuskiinsa".

Ihmettelen, miten hän on vielä hengissä?! Kuitenkaan ei ole fyysisesti kovin huonokuntoinen vaan tekee esim kesät kesämökillä päivittäin raskaita piha ja metsätöitä, käyttää raskaita koneita esim moottorisahaa tuntikausia päivässä, kiskoo kantoja maasta "käsin" vaikka koko päivän ym. Pyöräilee paljon ja kävelee pitempiäkin matkoja päivittäin. Hakkaa halkoja ja raahaa kaatamiaan puiden runkoja edestakaisin pihaa ym. Myös remonttihommat ym tekee. Pituus 186cm ja paino tällä hetkellä 88kg. Miehellä oli ylipainoa, mutta laihdutti lähes 20kg viime vuonna.

Lääkitykset on, astmaan ja keuhkoahtaumaan omansa, en muista niiden nimiä. Kun ihmettelin miten hän jaksaa päivät tehdä raskaita töitä niin hän sanoi, että lääkityksen kanssa mökillä raikkaassa ilmassa ei ole ongelmia, mutta talvet kaupungissa "saasteissa" ja ilmeisesti asunnon koneellinen ilmanvaihto enemmän ahdistaa henkeä.

Nyt asia on noussut taas pintaan, kun sekä raivostuttaa miehen välinpitämättömyys terveydestään, että huolestuttaa hänen elämänsä jäljelläoleva aika ja elämisen laatu tulevaisuudessa. Olen ottanut asiaa puheeksi, mutta mies ärtyy selvästi ja lataa, että "loppuu sitten kun sen aika on" itsekin viimeksi hermostuin ja sanoin suorat sanat, että varmasti loppuu, silloin kun elämäkin loppuu, ei ilmeisesti muuten. Kadun nyt tuota mitä sanoin, mutta olen vain niin ahdistunut asiasta, että maltti menee kun mies ei voi edes asiallisesti keskustella asiasta vaan hänen mielestä se on painostusta jne.

Miehen vanhemmat, Isä kuoli aikanaan keuhkosyöpään ja äiti astmakohtaukseen, kumpikin tupakoivat. Edes se ei vaikuta. Koko miehen suku tupakoi ja useimmat kuolleet siihen. Lähes kaikilla ainakin astma. Mietinkin, että pitääkö mies tupakointia niin luonnollisena, että se menee kaiken edelle. Joskus mies on mutissut, että mitä se auttaa jos lopettaa ja saa pari lisävuotta elämää? Ilmeisesti hän on "luovuttanut". Olen yrittänyt asiallisesti kertoa hyödyistä jos hän lopettaa, mutta tuntuu, ettei hän usko.

Hänellä myös selkäsairaus ja kroonisia kipuja siitä. Mies sanoo, että tupakka auttaa kipuun ja siksikin tupakoi edelleen. Kuulostaa ihan hullulta!

Mies on muuten "hyvä mies" ja meillä on vuosien hyvä suhde. Hän on minua 15 vuotta vanhempi. Onko tulevaisuuteni keuhkotautisen mieheni omaishoitaja tulevaisuudessa ja seurata kun rakas ihminen tekee kuolemaa, ellei sitten keuhkosyöpä tai sydänkohtaus tule jo aiemmin.

Olen miettinyt viime päivinä jopa eroa tämän asian vuoksi kun tuntuu, että oma mielenterveyteni jo järkkyy asian vuoksi. Itsekin olen ollut lujilla, sairastin syövän ja on ihme, että edes elän tänä päivänä. Yritän elää terveesti ja siksikin tuntuu pahalle, että mies on noin itsepäinen ja piittaamaton omasta terveydestään ja tulevaisuudestaan, sekä meidän yhteisen elämän tulevsisuudesta (jos sitä edes enää on..)

Tuntuu, että oma elämäni menee myös hukkaan, nyt kun haluaisin elää "täysillä" oman sairauteni jälkeen, enkä murehtia joka päivä mieheni kohtaloa. Kuitenkaan ero ei ole mielestäni kovin varteenotettava ratkaisu. Sen verran mieheni lupasi pari viikkoa sitten, että kun palaamme mökiltä kaupunkiin niin tilaa lääkäriin ajan ja pyytää reseptiä Champixiin. Se on kuitenkin niin kallis lääke, että pelkään sen jäävän hakematta tai että koko juttu on jo "unohtunut". En ole viimepäivinä puhunut asiasta, etten "painosta".

Siksipä olenkin sitten ahdistunut ja masentunut, sekä itkeskelen ja nukun huonosti. Asia pyörii mielessä koko ajan.

Tuli pitkä juttu tästä. Mietin vain, että kuinka kauan tuollaisen taudin kanssa voi elää jos jatkaa polttamista? Onko se vuosi, kaksi, viisi vai kymmenen. Siihen tuskin kukaan osaa vastata.

Kiitos kuka jaksoi lukea!

27

577

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ihmemiessinulla

      itsellä sama tauti. taitaapa olla todella lievä ahtautuma jos moiseen pystyy. paljonko on puhallus, ja satu. omalla kohdalla keskivaikea puhallus alle 50% satu 88%. eipä jaksa kunnolla edes vetää moottorisahaa käyntiin.

      • lakub

        Hei! Kiitos vastauksestasi. Valitettavasti ei ole mikään lievä. Astmalääkkeisiin ja keuhkoahtaumalääkkeeseen on muistaakseni hänellä erityiskorvattavuus eli tarkoittanee vaikeampaa tapausta. En muista noita puhalluslukemia, kun viimeksi pari vuotta sitten olen niitä paperilta lukenut, mutta kyllä ne alle 50 olivat.

        Terveyssuosituksista luin, että kerran vuodessa pitäisi olla kontrollikäynti keuhkoahtaumaa sairastavalla. Mieheni ei ole kyllä keuhkopolilla käynyt aikoihin, oisko 2014 viimeksi. Ilmeisesti omasta päätöksestään ei käy siellä.

        Ymmärrän, että on vaikea uskoa sairauden vakavuuteen, kun luettelin mihin hän vielä toistaiseksi ainakin kykenee. Itsekin ihmettelen sitä aika suuresti. Miehellä on pohjalla melko rautainen lihaskunto ja luonne on sellainen, että menee vaikka läpi kallion mikäli haluaa. Eli jos tahtoa olisi tupakan lopettamiseen niin se varmasti häneltä onnistuisi. Se tässä ihmetyttää, että miksi sitä halua ei tunnu olevan? Ja tuntuu, että taudista hänellä on ihan vääristyneet oletukset, kun tietoa ei edes vaivaudu esim netistä lukemaan. Ilmeisesti ei edes halua tietää. En tiedä onko hänellä edes käsitystä siitä millainen tuskainen kituminen "tulevaisuus" hänellä on edessään jos ei lopeta tupakkaa. Minä tiedän, olen lukenut ja ottanut selvää, mutta asiasta en voi edes kertoa hänelle, kun ilmaisee ärtymystä heti kun alan puhumaan tautiin liittyvistä asioista. Se on vaikeaa, kun ei häneen saa puhekontaktia tämän asian kanssa.

        Olisin valmis tukemaan kaikin tavoin jos hän ilmaisisi siihen pientäkään halua. Tuntuu kauhealle, kun tiedän mikä odottaa ja tällä hetkellä voi vain katsoa kun hän tuhoaa itseään. Sitäkin ihmettelen, että alkoholin kanssa on tsempannut todella hienosti ja on vuosikaudet ollut lähes raitis. Se ei tunnu aiheuttavan ongelmaa, vaikka ennen oli ongelmakäyttäjä. Myös Lyrica lääkkeen lopetti tuosta vaan, ilman sen kummempia ongelmia, vaikka lääke meni vuosia maksimiannostuksella 600mg/vrk. Niin, olen tullut siihen tulokseen, ettei halua tupakan lopetukseen taida olla, muuten olisi senkin jo lopettanut.

        Mielestäni on hyvin itsekästä olla välittämättä asiasta, kun on kuolemaan johtava sairaus, eikä välitä sitä hoitaa. Ja kuitenkin on parisuhteessa elävä niin täytyisi ottaa huomioon, että kyseessä on myös minun elämä, ei vain hänen. Minulle tulee tunne, että vaikka olen parhaani tehnyt niin ilmeisesti meidän elämä on sitten niin paskaa, että mieluummin haluaa nopeuttaa kuolemaansa, kuin pidentää elämää.

        En itsekään tiedä, paljonko on minulla elinaikaa jäljellä. Kun on syövän kerran saanut niin se voi tulla uudestaan. Mutta toistaiseksi olen hengissä ja haluaisin käyttää jäljellä olevan ajan mahdollisimman laadukkaasti. Ajatus siitä, että ehkä parin vuoden päästä mieheni on täysin autettava invalidi jos on edes hengissä ja on tämän itse toimillaan aiheuttanut ja minun pitäisi häntä sitten hoitaa, tuntuu vähän väärälle. Eri asia olisi sairaus johon ei itse voi vaikuttaa, silloin olisi ihan Ok hoitaa häntä.

        Olen 38-vuotias eli en vielä ihan vanhus. Olisin halunnut oman lapsen, mutta unelma siitä ei näin ollen toteudu. Ei tunnu viisaalle tehdä lasta tupakoivan keuhkoahtaumaa sairastavan kanssa. Tuskin olisi kovin menestyksellinen asia. Jos eroaisin niin ehtisin ehkä vielä perustaa perheen. Mutta, toisaalta en kyllä haluaisi erota. Välitän kuitenkin paljon miehestäni ja ilman tätä ongelmaa hän on hyvä puoliso, emme muuten olisi olleet yhdessä näin pitkään.

        Mies on vaan niin itsepäinen näkemyksissään, että tuntuu hyvin vaikealle häntä saada "havahtumaan". Hän ei halua kuunnella, enkä tiedä paljonko puheistani "menee perille".

        Muistan hetken vuodelta 2013 keväällä, kun mieheni oli käynyt lääkärissä ja keuhkot oli kuvattu. Siellä oli näkynyt "varjostumaa". Mies tuli kotiin ja oli täysin poissa tolaltaan ja hoki, että nyt siellä on jotain..nytkö se on sitten syöpä keuhkoissa ym. Eli meni silloin paniikkiin kun siellä jotain näkyikin. Myöhemmin selvisi, ettei varjostuma ollut vaarallinen. Yllätyin silloin, kuinka voimakkaasti hän reagoi asiaan. Eli keuhkosyöpää pelkää, mutta silti tupakoi, eikä välitä ahtaumasta. Luuleeko hän, että vain keuhkosyöpä on tappava?! Huh..

        Mökiltä tulimme tänään kotiin. Saa nähdä tilaako aikaa lääkäriin, kuten lupasi saadakseen sen reseptin vieroituslääkkeeseen. Vaikka mitäpä sekään auttaa jos tekee sen vain minun "painostuksesta", eikä omaa halua ole. Tuntuu, että hänen olisi viisasta tilata aika myös keuhkopolille ja käydä mittauttamassa arvot ja tarkistuttamassa keuhkojen tilanne. Sitä en uskalla nyt edes alkaa puhumaan, ettei mene täysin puihin.

        Mietin vain, että miten minun olisi viisainta suhtautua koko asiaan? Vaikea asettua toisen asemaan, kun itse tupakoin aiemmin ja minun on ollut hyvinkin helppoa se lopettaa, kun alkoi vain tympimään, eikä enää maistunut. Tietysti mikään "painostus" ei auta, saati nalkutus, mielestäni niin en ole tehnyt vaan asiallisesti ottanut puheeksi, mitä sen kerran meni hermot, kuten kerroin aiemmin.


    • omavalinta

      Kyllähän tuollainen puolisona rinnalla ahdistaa. Tupakoiminen pitäisi lopettaa kyllä ihan välittömästi, koska se on suurin syy keuhkoahtaumaan. Kun polttamisen lopettaa, niin alussa oireet pahenevat, mutta sitten helpottaa. Sairautta ei voi parantaa, mutta taudin etenemisen hidastaa tai pysäyttää.
      Kova on miehellä tupakkahimo, kun pitää toistenkin tumppeja tupruttaa.

      Tuskin painostamisesta on mitään hyötyä - se vain ahdistaa ja masentaa ja etäännyttää teitä. Ja onhan se niin, ettei aikuisen ihmisen elämää voi hallita ja rajoittaa. Antaisin nyt miehen valita tiensä. Kyllä hän sen itse tietää, mutta hänelle tupakoiminen ja aikaisempi loppu on helpompi kuin luopua väkisin riippuvuudestaan.

    • lakub

      Eilen ahdistus syveni ja ajattelin, että pakko puhua miehelle asiasta. Kun ollaan naimisiinkin menossa niin hyvä ajankohta sitä ennen tehdä asioita selväksi.

      Niitä asioita muutama, mutta tupakanpoltto yksi niistä. Sanoin, että haluan nyt keskustella asiallisesti, enkä halua riidellä. Kysyin onko miehellä aikomus ja halua lopettaa tupakointi ajatellen yhteistä tulevaisuutta. Mies sanoi, että on ja aikoo lopettaa tupakoinnin. Minä lupasin olla joka päivä puhumatta asiasta. Elikkä nyt asiasta on ainakin sovittu. Olen jonkinverran toiveikkaampi nyt, koska yleensä mitä mies lupaa niin sen hän myös tekee. Tietysti asia on vaikea, enkä oleta että se tapahtuisi heti, mutta tärkeintä, ettei hän enää uhmakkaana julista, ettei ikinä lopeta polttamista, kuten vielä joku aika sitten. Tein selväksi sen, että mikäli hän ei lopeta niin minä en aio alkaa hänen hoitajakseen, sitten kun happi loppuu, mikäli on itse tahallaan aiheuttanut tilanteen. Muutoin tietysti eri asia. Ehkä se "uhkaus" laittaisi vähän ajattelemaan.

      Nyt lyhyen ajan tavoite on saada hänet lääkäriin ja se tupakanvieroituslääke hankittua. Pelottaa vaan kun se on niin kallis, että jääkö hankkimatta silti?

      Apteekista ajattelin hakea joku päivä näitä nikotiinitabletteja ja sen inhalaattorin. Jos saisi niitä ujutettua johonkin väliin.

      Myös käynti ja perustutkimukset keuhkopolilla olisi mielestäni paikallaan.

      Varmaan kirjoittelen jossain välissä tänne miten menee.

      Mies on kiinnostunut ostamaan uuden, paremman pyörän ja alkaisi aktiivisemmin pyöräilemään niin sehän olisi hyvää liikuntaa. Olen rohkaissut myös uimaan ym. Ehkä jopa kuntosalille joskus. Painoahan hän jo pudotti lähes 20kg viime vuonna, mikä oli lähinnä Lyrica lääkkeestä tullutta turvotusta.

      Että toivoa vielä on..

    • ihmemiessinulla

      vieläkin epäilen ihmemiehesi kuntoa. edelleen sanon että ahtautuma on lievää laatua. keskivaikeaa tahi vaikeaa ahtautumaa sairastava ei moiseen kykene. sisulla kun happi ei kulje, se on fakta. itsellä kaikki samat sairaudet, joten tiedän mistä kirjoitan. mainitset että miehelläsi on hengityskone niin minullakin.2014 sanot miehesi viimeeksi käyneen keuhkopolilla, kone kuitenkin tarkistetaan säännöllisin väliajoin jotta nähdään hengityskatkokset eikä mitään aikoja tarvitse tilata, vaan seuraava aika tulee automaattisesti. taitaa miehesi liioitella, tahi sitten liioittelee joku muu .

      • Lakub

        No joo, olisi pitänyt kirjoittaa täsmällisemmin. Elikkä siis keuhkolääkärin vastaanotolla ei ole käynyt polilla tietääkseni aikoihin mittauttamassa noita keuhkokapasiteetti ym.

        Uniapneaan sai sen "hengityskoneen" yöksi ja sen siis on hakenut sieltä keuhkopolilta ja kesän alussa kävi ns. "unihoitajan" luona ja kone tarkistettiin. Se jäi polille, koska mökillä sitä ei voi käyttää niin turha pitää koko kesää varattuna sitä. Sen saa hakea uudestaan, kun syksy alkaa.

        Hyvähän se kunto on vielä.. Mutta kuinka kauan sitähän tässä pelkään ja yritän siksi saada tupakoinnin poikki ja vielä lisää terveellisiä elintapoja lisää, että olisi ainakin yritetty.

        Saanko muuten kysyä sinulta, että millaista sinun elämä on tämän taudin kanssa siis kuinka paljon se rajoittaa? Ja kuinka kauan tupakoit ja miten pystyit lopettamaan? Kysyn siksi, kun olen aika yksin tämän tilanteen kanssa, enkä tunne muita, joilla olisi tämä sairaus.


      • ihmemiessinulla

        rajoittaahan se. mulle se kehittää limaa, ja sitä joutuu räkimään. röökii vedin pennusta asti noin 40 vuotta, ja aivan suotta. aluksi oli krooninen bronkkiitti joka ei mulle mitään sanonut. 4 vuotta sitten tuli diagnoosi keuhkoahtautuma se oli mun röökilaastari.sätkien kiertäminen loppui samantien. kerran vuoteen käyn sairaalassa, jossa koneen tiedot puretaan, otetaan satu, ja puhallukset. alkuun puhallukset oli yli 70% nyt alle 50%. elikkä 4 vuotta ilman röökii. tauti etenee, eikä tarinalla ole onnellista loppua. kantsii ihmeukkosi käyttää konetta, meinaan jos on uniapnea niin ilman konetta nukkuessa seuraavana aamuna olo on kuin viikon ryyppyputken jälkeen. näin ainakin minulla. mulle koneesta on ollut suuri apu, mutten olekkaan mikään ihmeukko, vaan 53 vuotias, ja samalla älykkyysosamäärällä varustettu entinen ihmemies.


    • hhkhhjhjhjh

      Sanon sanasen minäkin: Sanoit vieroitusoiretuotteita ujuttavasi mukaan kuvaan. Inhalaattoreira yms. Älä tee sitä. Kaikkein paras on se champion tms lääke. Vieroitusoiretuotteet pitävät vain tuskaa yllä.

      • lakub

        Kiitos kommentistasi! Täytyypä ottaa huomioon. Vaikea samaistua tupakoijan osaan, että mikä olisi tosiaan toimivin juttu, kun tekisi mieli hankkia kaikki mahdolliset, että saisi miestä eroon tupakasta. Mies tosiaan tilaa huomenna ajan lääkäriin ja tarkoitus olisi pyytää resepti siihen Champixiin (?). Se on vaan tosi kallis ja en tiedä saako siitä edes kela-korvausta. Jos se olisi "normaali" lääke niin siihen saisi mies maksusitoumuksen sossusta, kuten kalliisiin astma ym lääkkeisiin, silloin kun tulot jäävät alle tietyn rajan. Mutta tuskinpa sossu maksaa tuota Champixia. Vähän hirvittää, että miten sen onnistuisi sitten hommaamaan. Mutta, asia kerrallaan.

        Pelottaa sekin, ettei tuo vieroituslääke "kolahda" mieheen mitenkään ja jatkaa polttamista. Hän on siitä omituinen, että tuntuu olevan "immuuni" useille lääkkeille. Vaikka useimmat ihmiset saisivat kovan vaikutuksen niin häneen ei "tehoa".

        Aiemmin oli niin, että kun rahat loppui loppukuusta ja tupakat loppui niin yksi päivä meni vielä jotenkuten. Toisena päivänä alkoi hermostumaan ja kolmantena ja neljäntenä päivänä kiroili ja ärisi kuin raivohullu. Minä lähdin aina ulos kun en kestänyt enää kuunnella sitä kiroamista. Se oli ihan hirveää. Mies sanoi, että tulee niin hirveä olo, eikä henki kulje senkään vertaa kuin tupakoidessa. Myös kaikki kivut hänen mukaansa pahenevat.

        Kerran oli niin hirveää, että minä lähdin erään ostoskeskuksen liepeille kerjäämään rahaa, että sain ostettua sätkätopan ja sen raivoamisen loppumaan. Hävettää näin jälkeenpäin, mutta pelkäsin, että mies saa jonkun kohtauksen ja kuolee, kun oli niin huonovointinen. Onhan niitä joitain tapauksia kuullut, että kertalaakista lopettaneet, pitkään tupakoineet on menehtyneet pian lopetuksen jälkeen. Varmaan aika harvinaista kuitenkin.

        Enää en suostu "auttamaan" tupakan hankkimisessa ja olen tehnyt selväksi, että sitä ärinää en enää ala kuuntelemaan ja viimeisiä ruokarahoja ei tupakkaan laiteta. Ne on nyt pitänyt ne asiat.

        Mutta, minä olen päättänyt, että en anna mieheni kuolla tupakointiin ja en anna periksi. Askel kerrallaan jallitan hänet siitä eroon. Olen itsekin aika itsepäinen, kun johonkin ryhdyn. Jos hän olisi "tavallinen" kohtuupolttaja ilman astmaa ja ahtaumaa niin saisi polttaa rauhassa. En ole mikään nipo, mutta nyt on todella vakava asia ja miehen hengestä kysymys.

        Ennenkuin tupakka loppuu niin huolehdin hänen jokapäiväisestä liikunnasta, "vien ulos" ja lenkkeilemme yhdessä. Nyt oppinut jo sen, ettei polta lenkin aikana, kun sanoin ettei ole mitään järkeä "urheilla" ja polttaa samalla. Ja sanoin, että minun lähelle ei saa tulla tupakan kanssa, kun se haju oksettaa.

        Oikeasti alkanut jo sisäinen raivo nousemaan, kun haistan sen inhottavan tupakanlemun monta kertaa päivässä. Autossa polttamisen olen myös saanut "kitkettyä". Seuraavaksi aion alkaa huomauttelemaan, että tupakkahan vie mieskuntoa. Miehellä nimittäin ei jopo keuli kovin hyvin ja tiedän, että häntä se vituttaa tietysti niin tuon ilmi sen mikä osuus tupakoinnilla siinä on. Voi kuulostaa ilkeälle, mutta kaikki on kuitenkin miehen parhaaksi.

        Jotenkin tiedän, että mies pystyisi ihan hyvin tupakasta luopumaan jos niin haluaisi. Hänellä on jotenkin ihme asenne siinä, että on "kova jätkä", kun tupakoi ja mamiksia ne, jotka lopettavat. Huoh, miten ärsyttävää!

        Hänen oma isä oli ketjupolttaja, joka poltti kunnes sai keuhkosyövän ja menehtyi kuukauden sisällä diagnoosista, eikä tietysti luopunut missään vaiheessa tupakasta. Mies pitää isäänsä muutenkin tärkeänä esikuvana ja "kovana Äijänä" niin sieltähän se esimerkki kait tulee. Äiti tosiaan oli tupakoiva astmaatikko, että "hyvää" esikuvaa on mies saanut. Hänen mielestä kait on luonnollista kuolla tupakointiin. Jotenkin todella järkyttävää ajattelua vielä nykyaikana tuollainen.

        No, yritys jatkuu...


      • Ketjupolttaja
        lakub kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi! Täytyypä ottaa huomioon. Vaikea samaistua tupakoijan osaan, että mikä olisi tosiaan toimivin juttu, kun tekisi mieli hankkia kaikki mahdolliset, että saisi miestä eroon tupakasta. Mies tosiaan tilaa huomenna ajan lääkäriin ja tarkoitus olisi pyytää resepti siihen Champixiin (?). Se on vaan tosi kallis ja en tiedä saako siitä edes kela-korvausta. Jos se olisi "normaali" lääke niin siihen saisi mies maksusitoumuksen sossusta, kuten kalliisiin astma ym lääkkeisiin, silloin kun tulot jäävät alle tietyn rajan. Mutta tuskinpa sossu maksaa tuota Champixia. Vähän hirvittää, että miten sen onnistuisi sitten hommaamaan. Mutta, asia kerrallaan.

        Pelottaa sekin, ettei tuo vieroituslääke "kolahda" mieheen mitenkään ja jatkaa polttamista. Hän on siitä omituinen, että tuntuu olevan "immuuni" useille lääkkeille. Vaikka useimmat ihmiset saisivat kovan vaikutuksen niin häneen ei "tehoa".

        Aiemmin oli niin, että kun rahat loppui loppukuusta ja tupakat loppui niin yksi päivä meni vielä jotenkuten. Toisena päivänä alkoi hermostumaan ja kolmantena ja neljäntenä päivänä kiroili ja ärisi kuin raivohullu. Minä lähdin aina ulos kun en kestänyt enää kuunnella sitä kiroamista. Se oli ihan hirveää. Mies sanoi, että tulee niin hirveä olo, eikä henki kulje senkään vertaa kuin tupakoidessa. Myös kaikki kivut hänen mukaansa pahenevat.

        Kerran oli niin hirveää, että minä lähdin erään ostoskeskuksen liepeille kerjäämään rahaa, että sain ostettua sätkätopan ja sen raivoamisen loppumaan. Hävettää näin jälkeenpäin, mutta pelkäsin, että mies saa jonkun kohtauksen ja kuolee, kun oli niin huonovointinen. Onhan niitä joitain tapauksia kuullut, että kertalaakista lopettaneet, pitkään tupakoineet on menehtyneet pian lopetuksen jälkeen. Varmaan aika harvinaista kuitenkin.

        Enää en suostu "auttamaan" tupakan hankkimisessa ja olen tehnyt selväksi, että sitä ärinää en enää ala kuuntelemaan ja viimeisiä ruokarahoja ei tupakkaan laiteta. Ne on nyt pitänyt ne asiat.

        Mutta, minä olen päättänyt, että en anna mieheni kuolla tupakointiin ja en anna periksi. Askel kerrallaan jallitan hänet siitä eroon. Olen itsekin aika itsepäinen, kun johonkin ryhdyn. Jos hän olisi "tavallinen" kohtuupolttaja ilman astmaa ja ahtaumaa niin saisi polttaa rauhassa. En ole mikään nipo, mutta nyt on todella vakava asia ja miehen hengestä kysymys.

        Ennenkuin tupakka loppuu niin huolehdin hänen jokapäiväisestä liikunnasta, "vien ulos" ja lenkkeilemme yhdessä. Nyt oppinut jo sen, ettei polta lenkin aikana, kun sanoin ettei ole mitään järkeä "urheilla" ja polttaa samalla. Ja sanoin, että minun lähelle ei saa tulla tupakan kanssa, kun se haju oksettaa.

        Oikeasti alkanut jo sisäinen raivo nousemaan, kun haistan sen inhottavan tupakanlemun monta kertaa päivässä. Autossa polttamisen olen myös saanut "kitkettyä". Seuraavaksi aion alkaa huomauttelemaan, että tupakkahan vie mieskuntoa. Miehellä nimittäin ei jopo keuli kovin hyvin ja tiedän, että häntä se vituttaa tietysti niin tuon ilmi sen mikä osuus tupakoinnilla siinä on. Voi kuulostaa ilkeälle, mutta kaikki on kuitenkin miehen parhaaksi.

        Jotenkin tiedän, että mies pystyisi ihan hyvin tupakasta luopumaan jos niin haluaisi. Hänellä on jotenkin ihme asenne siinä, että on "kova jätkä", kun tupakoi ja mamiksia ne, jotka lopettavat. Huoh, miten ärsyttävää!

        Hänen oma isä oli ketjupolttaja, joka poltti kunnes sai keuhkosyövän ja menehtyi kuukauden sisällä diagnoosista, eikä tietysti luopunut missään vaiheessa tupakasta. Mies pitää isäänsä muutenkin tärkeänä esikuvana ja "kovana Äijänä" niin sieltähän se esimerkki kait tulee. Äiti tosiaan oli tupakoiva astmaatikko, että "hyvää" esikuvaa on mies saanut. Hänen mielestä kait on luonnollista kuolla tupakointiin. Jotenkin todella järkyttävää ajattelua vielä nykyaikana tuollainen.

        No, yritys jatkuu...

        Hyvä kirjoitus oli. Ite just tupakan lopetin lääkkeellä 10päivä menossa ja kovat on vieroitusoireet. Poltellut 31vuotta ja kolme aski päivässä noin 60savuketta.Terveys tarkastuksessa kävin ennen lopettamista kaikki arvot olivat huippu hyvät. Lääkäri ihmetteli arvoja ja totesi että ei uskoisi arvoista että olet ketjupolttaja. Sanoi lääkärille että kirjoittaa reseptin että nyt lopetan kun viellä terveys hyvä. Ikäni 51vuotta varmasti tulee melkoinen taistelu tupakka himoa vastaan..


    • vloppu

      itsellä molempien palleoiden kohoasento. eipä paljon henki kulje.

    • lakub

      Aurinko paistaa, mutta täällä kotona on tunnelma hieman kireä. Rahallisista syistä on miehellä tupakat loppu. Pari päivää ollut polttamatta. Eilen aamulla olimme yhdessä lenkillä. Alkoi noukkimaan natsoja tieltä, että olisi laittanut taskuun ja kotona avannut ne ja ottanut purut niistä. Sanoin, että älä nyt niitä nouki, ties mitä tauteja niissä on! No mies tästä kimpaantui. Ei ottanut. Mullakin mieliala laski. Tuo on aina ärsyttävää, kun alkaa mulle kiukuttelemaan, kun tupakanhimo on päällä. Siitä asti on ollut kireän hiljainen tunnelma kotona. Mies ei puhu mitään. Minäkään en juuri puhu. En jaksa yrittää pitää tunnelmaa yllä, kun toisesta aistii, että ei ole hermoromahdus kaukana. Tänään menin yksin lenkille. Mies lukee kirjaa ja on hiljaa. Kun tietsikka oikutteli äsken niin kiroili sille ja "hakkasi" sen kantta. En jaksa reagoida mitenkään. Paitsi itsemielessä tympii. On jo niin tuttua tämä tupakan "välipäivien" kireys ja kiroilu. Perjantaina kun tulee rahaa niin menee tietysti ostamaan askin. Parin viikon päästä vasta aika lääkärille, että saisi sen vieroituslääkkeen. Mun mielestä on tosi typerää, että jos on neljäkin päivää ilman niin miksi sitten ei lopeta siihen kokonaan vaan aina ostaa heti lisää kun saa rahaa? Onko ne tuskat niin kovat?! Mitähän minä alkaisin vetämään? Jotain kallista ja koukuttavaa, josta tulisi pahat viekkarit..heroiinia. No joo, huono vitsi, mutta kuitenkin. Suoraan sanottuna epäilen tuleeko tästä koskaan mitään. Tällaista paskaa en kestä loputtomiin. Joko mies jossain välissä lopettaa tai tämä suhde loppuu. Näin on näreet!

    • hkjkjljkjk

      Tuttava poltteli vuosikymmeniä ja oli hänellä tapana käydä ajoittain keuhkot kuvauttamassa, josko keukosyövän oireita näkyisi. Odottavan aika palkittiin näkyihän niitä lopulta. Siihen su tupakointi sitten jäi. Vuoden eli, eli miten eli: Öisin ei pystynyt nukkumaan kuin juuri ja juuri toisella kyljellä, kun kasvain toisella puolella painoi.
      Haki heti kun sai diagnoosin tämän champioxin tms ja sanoi että olisi toivonut että aiemmin olisi sen löytänyt, niin oli ollut helppoa lopettaminen sen kanssa.
      Sukulaiseni sairastui jeuhkoahtaumaan, lääkäri sanoi että joulua ei näe. Aloitti hänkin tämän champioxin ja nyt on 10 joulua diagnoosin jälkeen nähnytvoimia sulle ja toivottavasti miehesi ajattelee joskus myös muita kuin itseään.

      • lakub

        Kiitos kommentista! Erittäin asiaa kirjoitit. Noinhan siinä todennäköisesti tulee käymään, että keuhkosyöpä tulee ja vie jossain vaiheessa jos ei tupakointi lopu. Kun sitä on vielä suvussakin paljon miehellä.

        Hirveää on, että pitää niin pitkälle mennä, että kuolla tupakointiin. Ei siinä oikeasti ole järkeä päässä. Silloin se on saatava "pakolla" loppumaan. Tarkoitan nyt siis omaa miestäni.

        Periksi en meinaa antaa, vaikka välillä suoraan sanottuna ottaa päähän ja lujaa. Vaikka kuolisikin niin ei ainakaan ole huono omatunto, etten olisi ohjannut oikealle tielle.


    • jkjljlklk

      Unohdin kommentoida sitä asiaa, kun mietit miten maksusitoumuksen saatte. Reseptiin rasti ruutuun *sairauden hoito*. Ja sitähän tämä on: Riippuvuus on sairaus.
      Jos vastaavanlaisia tilanteita tulee täytyy puhua maksavan tahon kanssa harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta, mutta tämä mennee ihan näin läpi.

      • lakub

        Kiitos tuosta tiedosta! Täytyypä muistaa, kun lääkärille mennään! Kaikkea hyvää sinulle!


    • Jlhclugc

      Parempi olisi veronmaksajille, että itse hankittuja sairauksia ei hoidettaisi yhteisillä varoilla.

    • sairasyksilö

      itsehän valtio tupakan myynnin sallii, jos tupakka keksittäisiin nyt, niin ikinä ei myynti lupaa tulisi.mikään ei kai estäisi tupakan myyntikieltoon asettamista. mut mitään lappuja ei ukkosi kyllä pokasta saa. ajatuksenakin täysin naurettava. se röökin poltto kun ei ole sairaus. kaikki ei sairastu siitä, toisin kuin minä.

    • TodellisuusRulaa

      M50 olen. Poltin 20 v ja alkoi tulla ahtaumaoireita. Tutustuin huolella sähkötupakkaan ja investoin hyviin laitteisiin 400 e. Se riitti vuoden tarpeisiin. Jatkossa meni n. 300 e/v ja 3 v kuluttua lopetin myös höyryttelyn (=sähkötupakoinnin). Tupakan olin jättänyt jo 2 vk sähkötupakan alusta.

      On vaikea selkävikakin. Nikotiini on paha sille, koska niko supistaa verisuonia ja heikentää siten hiussuonien aineenvaihd. selässä. Ukkosi on siis täysin hakoteillä.

      En usko ukkosi pystyvän muutokseen ennen kuin keuhkosyöpä on varma. Hän on hyvän päivän hihittelijä ja katastrofeissa itkijäulisija. Haudassa 5 v sisällä. Ei uskalla kohdata todellisuutta ja muuttua.

      Btw. Nyt otin laajan tietok.tomografian js kaikki ok. Näyttää haloisröntgeniä paremmin todellisuuden. Orastanut keuhkoahtaumakin pysähtynyt ja parantunut hieman.

    • panzer

      Keuhkoödeema on varmastikin rankka juttu. Itsekin tupakoitsijana olen pyrkinyt vain pössyttelemään poskisavuja jotta palkeiden hapenottokyky pysyisi entisellään. Korsutreenien jälkeen klimppejä kyllä irtoaa ja katson että se on asiaankuuluvaa! stalingrad hans...

    • kuolookose

      Olipa tuttua tarinaa. Meillä tosin tapahtumat radikaalimpia, vaan kyseessä kuitenkin miehen keuhkoahtauma ja sen hoito (hoitamattomuus)

      Keuhoahtaumatauti on ukolla todettu jo neljä vuotta sitten, mutta ei tutkimusten, diagnoosin ja muutaman viikon lääkkeiden käytön jälkeen jatkanut hoitoa, eikä mennyt lääkäriin. Tupakkaa kului 20-40 savuketta/päivä ja lopetusyritys kaatui neljäntenä päivänä äijän kirjaimellisesti rähistyä koko lähipiirin suutuksiin. Äijä meni tietty baariin ja joi ittensä sekopääksi, koska hälle vaan v*ttuillaan... Jatkossa teki samaa, vaikkei kukaan enää jaksanut edes kommentoida, kun säälitteli itteään ja vinkui, että on kohta mullan alla. Elämää olisi varmasti jälejellä vielä pitkään, jos olisi kaiken känkkäränkkä-energian käyttänyt itsensä hoitamamiseen. Mutta lopulta sanoin, että onhan siellä mullan alla tilaa, enkä minä suostu enää kuuntelemaan miehen tukkoisten keuhkojen vinkunaa, yskimistä ja räkimistä. Oli oikeasti pelottavaa katsella, kun toinen yskii pää tulipunaisena ja koittaa vetää henkeä epätoivoisesti. Kun kohtaus on ohi, sitten rööki palamaan ja kaljaa perään.

      Sain tarpeekseni ja muutin omaan asuntoon. Ero on harkinta-ajalla vielä kuukauden ja luultavasti lopullinen ero on sitten ajankohtainen. Minun luonnollani ei pysty jatkoa tulemaan entisin eväin.

      Tsemppiä aloittajalle, vaikka kovan osan olet valinnutkin...

      • blaku

        Otan osaa, oikeasti. Kauheita tilanteita parisuhteille aiheuttavat nämä riippuvuudet ja niistä periksiantamattomuudet.

        Minunkin mies sai diagnoosin jo vuosia sitten. Lääkkeitä käyttänyt ja alkuun kävi säännöllisesti keuhkopolilla testeissä. Nyt harvakseltaan ja tupakka jatkunut koko ajan. Harvoin ottaa kaljaa, mutta silloin varsinkin alkuun voivotteli, että kohta hän kuolee ym.

        Tänään käytiin aamulla kaupassa ja sain miehen tutkimaan niitä kassan vieressä olevia Nicotinell-tuotteita. Osti niitä imeskelypillereitä. Tänään ei ole montaa tupakkaa polttanut ja välillä laittanut pilleriä poskeen. Eniten ihme oli, että suostui edes kokeilemaan niitä ja noin vähän polttanut. Selvästi yrittää tsempata ja se on paljon se. Ulkona ollessakin poltti vain yhden röökin per lenkki, vaikka yleensä polttaa vähän väliä. Mutta tämänpäiväinen on ollut hieno päivä ja toivon sydämestäni, että jatkuisi edes näin, vähempänä.

        Tietysti olen varautunut takapakkeihin ja ärinöihin, mutta toisaalta, olen asettanut nyt niin hoikuttelevia "houkuttimia" hänelle, että ne toivottavasti saavat hänet lopettamaan.


      • kuolookose

        Toivottavasti sinun puoliskosi on omaani viisaampi. Ainakin olet mahtava tsemppari.

        Olen kyllä surullinen erosta, mutta ei muuta vaihtoehtoa ole. Jotenkin alkaa tuntua, että äijä haluaakin kuolla. En kyllä äkkiä keksi miten joku haluaisi kuolla tukehtumalla, vaan voihan se änkyräluonteelle sopiakin ihan vaan "nalkuttavan ämmän" ja tyhmän lääkärin kiusaksi, jos ei muuten. Juuri sen asenteen koin ylivoimaisena kestää. Aikuinen mies heittäytyi oikuttemaan uhmisikäisen lapsen lailla. En tiedä mihin katosi se jämäkkä mies, jonka kanssa pariuduin... Ei tämän näin pitänyt mennä.

        Eilen illalla äijä soitti ja ei sitten pystynytkään haukkumaan minua niin tehokkaasti kuin normaalisti, kun sai kaamean yskäkohtauksen ja katkaisin puhelun kun en kestänyt kuunnella. Itkin kauan aikaa, vaikkei itku paljoa autakaan. Nyt olen jo fyysiseti vapaa ja kai joskus kokonaankin, kunhan aikaa kuluu. Olen tosi kiitollinen siitä, ettei meillä ole lapsia.


      • lakub
        kuolookose kirjoitti:

        Toivottavasti sinun puoliskosi on omaani viisaampi. Ainakin olet mahtava tsemppari.

        Olen kyllä surullinen erosta, mutta ei muuta vaihtoehtoa ole. Jotenkin alkaa tuntua, että äijä haluaakin kuolla. En kyllä äkkiä keksi miten joku haluaisi kuolla tukehtumalla, vaan voihan se änkyräluonteelle sopiakin ihan vaan "nalkuttavan ämmän" ja tyhmän lääkärin kiusaksi, jos ei muuten. Juuri sen asenteen koin ylivoimaisena kestää. Aikuinen mies heittäytyi oikuttemaan uhmisikäisen lapsen lailla. En tiedä mihin katosi se jämäkkä mies, jonka kanssa pariuduin... Ei tämän näin pitänyt mennä.

        Eilen illalla äijä soitti ja ei sitten pystynytkään haukkumaan minua niin tehokkaasti kuin normaalisti, kun sai kaamean yskäkohtauksen ja katkaisin puhelun kun en kestänyt kuunnella. Itkin kauan aikaa, vaikkei itku paljoa autakaan. Nyt olen jo fyysiseti vapaa ja kai joskus kokonaankin, kunhan aikaa kuluu. Olen tosi kiitollinen siitä, ettei meillä ole lapsia.

        Hirmu surullista. Otan todella osaa tilanteeseen. On hirveää katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa itseään. Ja kun itse tietää mihin se johtaa, millaiseen elämään ja elämän luhentymiseen, kärsimyksiin. Ja kun ei ole varma, että tajuaako se toinen edes millaisen (lyhyen) tulevaisuuden tulee saamaan.

        Minunkin mies vielä kesällä aiemmin sukulaiselle uhos puhelimessa, ettei tule koskaan lopettamaan tupakointia! Minä kuulin sen ja itkin salaa. Tuntui niin järjettömän pahalle, kun olin silloin jo alkanut tämän tsemppauskampanjani. Silloin mies oli vielä hyvinkin lopettamisen vastainen.

        Kun yritin kertoa millainen "invaliditeetti" häntä tulee kohtaamaan, että ei henki kulje ja tulee "tukehtumiskohtauksia", eikä jaksa lopulta kuin kotona maata toisten hoidettavana ym niin mies siihen sanoi, että parempi kuolla jos siihen kuntoon menee. Ja minä yritin selittää, ettei siihen välttämättä heti kuole vaan elät sellaisena vihanneksena kenties monta vuotta.

        Tuntui aiemmin, että mies oli hyväksynyt ajatuksen, ettei asialle voisi tehdä mitään. Että hän vain tupakoisi ja kuolisi. "joskushan jokainen kuolee"- hän sanoi. Yritin sanoa, että kuolee joo, mutta onko sitä kuolemaa pakko yrittää nopeuttaa?

        Tuntuu, että oikeasti suunta muuttui siitä, kun asiallisesti sanoin, etten voi sitoutua loppuelämäksi ihmiseen, joka tuhoaa tahallaan itseään. Ilmeisesti se oli säikäytys, kun sen jälkeen sanoi hyvin nopeasti, että kyllä hän lopettaa.

        Olen nyt käyttänyt kaikki konstit. Olen houkutellut kaikilla asioilla, jotka on hänelle tärkeitä. Ja uhannut tuolla erolla. Olen pitänyt elämän aktiivisena ja joka päivä liikuntaa kuvioihin. Ruokavalio terveellinen ym.

        Miehen tupakointi on vähentynyt rajusti. Ennen aski päivässä, joskus enemmänkin. Nyt muutama tupakka päivässä. Muutos muutamien päivien aikana. Pidän tätä tosi hyvänä. Ja mies on useaan kertaan itse sanonut, että lopettaa. Ensi viikolla on lääkäri ja tarkoitus olisi sieltä saada tämä Champix-lääke, jolla pääsisi kokonaan eroon.

        Olen päättänyt, että teen kaikkeni, että mies ei tapa itseään ainakaan tupakalla. Onneksi hän on jonkinverran "johdateltavissa".


    • lakub

      Täytyy vielä sanoa, että nyt ollaan hyvässä alussa. Mies on ilmeisesti "sisäistänyt", että nyt on lopetettava. Olen laittanut paljon houkutteeksi mieluisia asioita, minkä vuoksi kannattaa lopettaa ja ne on asioita, mitä hän on toivonut jo kauan. Nyt on tarttunut niihin.

      Toisaalta kerroin asiallisesti tänään, että minunkin on pakko miettiä elämääni ja en halua loppuiäksi sitoutua ihmiseen, joka tuhoaa tahallisesti itseään. Sanoin sen ystävällisesti ja painostamatta.

      Mies on polttanut tänään vain muutaman tupakan ja on ilmoittanut, että lopettaa kokonaan. Lääkäriltä hakee vielä ne vieroituslääkkeet. Hän tuntuu nyt ymmärtäneen asian ja motivoituneen. Luojan kiitos! Eilen kirjoitin virheellisesti, että oli käyttänyt niitä Nicotinell nikotiinitabletteja. Luulin niin, koska hän piti tuntien taukoja tupakoinnista. Illalla selvisi, ettei olekaan aloittanut vaan ollut ilman korvikkeita.

      Tänään jatkunut vähäisellä tupakoinnilla. Käyty kaksi kertaa lenkillä. Suunta tuntuu olevan parempaan. Otti itse puheeksi lopettamisen myös. Olen kannustanut, että tässä vaiheessa viimeistään kannattaa lopettaa niin paljon mahdollista saada lisävuosia ja laadukkaampi loppuelämä.

      Olemme suunnitelleet myös uusia liikuntaharrastuksia mm. uintia, kuntosalia ym. Mies on luonteeltaan semmoinen, että kaipaa jatkuvaa tekemistä ja aktiviteettia. Tykkää tehdä piha ja metsätöitä. Nyt mielestäni tärkeintä saada hänet eroon tupakasta ja sen jälkeen päivittäin liikuntaa ja ruokavalio hänellä on onneksi jo valmiiksi melko järkevä ja liikuntaakaan ei ole väkinäistä, päinvastoin. Mutta sitä vielä lisää ja uusia lajeja.

      Ei sovi unohtaa myöskään, että olen yläkertaan lähettänyt päivittäin avunpyyntöjä asian vuoksi, mutta tämä tietty jokaisella oman vakaumuksen mukaan.

      Toivon todella, että nyt ollaan oikealla tiellä.

      Kaikkea hyvää myös tähän ketjuun vastanneille!

    • höpötarinoita

      sama kirjoittaja heittää samaa legendaa eri nimimerkeillä. ei kenenkään parisuhde tupakanpolttoon loppu.

      • kuolookose

        Kysehän ei ollut tupakanpoltosta, vaan keuhkoahtaumasta, joka on todella vakava sairaus. Kyllä se parisuhdetta koettelee, jos ei sairastunut halua sairauttaan hoitaa.

        Minua äijän käytös loukkasi ja ärsytti niin paljon, etten voinut enää asua samassa taloudessa 24/7 räkivän ja köhivän idiootin kanssa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksei työ kelpaa suomalaisille?

      Rakennus-, siivous-, ja hoiva-alakin täynnä ulkomaista työvoimaa ja kotimaiset vuosis kortistossa. Mistä moinen oikein johtuu. Ovatko korvaukset liia
      Maailman menoa
      423
      4968
    2. Talouselämä-julkaisu tykittää kovaa tekstiä Usan taloudesta

      "Joe Biden nousee velkaantuvan valejättiläisen johtoon – Yhdysvaltain budjettivajeet repeävät ja velkavuori kasvaa" https://www.talouselama.fi/uutis
      Maailman menoa
      103
      1870