En tiedä miten kertoisin tämän, mutta välillä minulta tuntuu et oon tulossa hulluksi. Ihan vaan äitini takia. Hän tekee elämästäni helvetin.
Olen ite 17v joten en haluaisi muutta vielä pois kotoa. Äitini on narsisti ja hänellä jonkinlainen pakko-oire hallita kaikkia. En saa liikkua tiettyjen kavereiden kanssa, en saa olla klo. 20 jälkeen ulkona... lista jatkuu loputtomiin. Eniten mua ärsyttää se että edes kotonakaan ei ole yksityisyyttä. Vessojen lukot on otettu pois, puhumattakaan mun omast huoneest. Välil mua hävettää niin paljon kun vieraat tulevat ja näkevät tän.
Ennen kun kysytte niin vika ei ole minussa. Menestyn koulussa hyvin. Saan tosi hyviä arvosanoja . En myöskään käytä päihteitä. Joskus must tuntuu äiti ei päästäny vieläkää irti isästämme, joka kuoli jo kauan sitten. Välillä kuulee hänen mutisevan itsekseen, että kaikki olisi kunnossa, jos hän olisi elossa. Hän myös saarnaa meille jatkuvasti kuinka meillä ei ole isää ja muil meidän kavereil on, joten meiän pitäisi opiskella rankemmin ja pitää huolta toisistamme.(ihankuin ei tehtäis niinxD)
Lopuksi halausin selventää sitä, että mä rakastan mun äitiä enkä varmaan ikin pystyisi jättää häntä. Välil kuitenkin tulee turhautunt olo ku yrittää puhuu hänelle järkeä. So what should I do??! Sori pitkästä stoorist
Olen ite 17v joten en haluaisi muutta vielä pois kotoa. Äitini on narsisti ja hänellä jonkinlainen pakko-oire hallita kaikkia. En saa liikkua tiettyjen kavereiden kanssa, en saa olla klo. 20 jälkeen ulkona... lista jatkuu loputtomiin. Eniten mua ärsyttää se että edes kotonakaan ei ole yksityisyyttä. Vessojen lukot on otettu pois, puhumattakaan mun omast huoneest. Välil mua hävettää niin paljon kun vieraat tulevat ja näkevät tän.
Ennen kun kysytte niin vika ei ole minussa. Menestyn koulussa hyvin. Saan tosi hyviä arvosanoja . En myöskään käytä päihteitä. Joskus must tuntuu äiti ei päästäny vieläkää irti isästämme, joka kuoli jo kauan sitten. Välillä kuulee hänen mutisevan itsekseen, että kaikki olisi kunnossa, jos hän olisi elossa. Hän myös saarnaa meille jatkuvasti kuinka meillä ei ole isää ja muil meidän kavereil on, joten meiän pitäisi opiskella rankemmin ja pitää huolta toisistamme.(ihankuin ei tehtäis niinxD)
Lopuksi halausin selventää sitä, että mä rakastan mun äitiä enkä varmaan ikin pystyisi jättää häntä. Välil kuitenkin tulee turhautunt olo ku yrittää puhuu hänelle järkeä. So what should I do??! Sori pitkästä stoorist
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.